Sesonkihoitajan pesti Levillä päättyi toukokuun alussa, jolloin palasin takaisin Etelä-Suomeen. Blogin päätösteksti on odottanut sopivaa ajankohtaa. Sellainen ilmaantui, kun kesälomani alkoi ja palasin takaisin Leville – nyt loman merkeissä. Missäpä muuallakaan viimeisen blogini olisin kirjoittanut?

Kun katson taaksepäin kevääseen, huomaan että kaipuu tänne Leville on ollut kova. Palattuani tänne lomailemaan, tuli olo, että kotona ollaan. Nyt lomaillessani saan vain olla ja nauttia luonnosta. Olen myös kysynyt itseltäni: ”Kannattiko tulla tänne töihin neljäksi kuukaudeksi?” Kyllä kannatti. Yhtään en katunut, että lähdin. Jos jotain tekisin toisin, niin töitä olisi saanut olla vähemmän, mutta ilman työntekoa olisi tämä reissu ollut mahdotonta toteuttaa.
Ja tietenkin mietin: ”Tulisinko uudelleen?” – Tulisin, vastaus on helppo. Seuraavalla kerralla teen kuitenkin töitä varastoon eli laitan rahaa säästöön, jotta täällä ehtii myös lomailla. Toinen varteenotettava vaihtoehto olisi vuorotteluvapaa, tällöin ei edes saisi tehdä töitä. Pitänee varmaan pitää kiirettä tämän suunnitelman kanssa, koska vuorotteluvapaan poistamisesta on jo puhuttu.
Lapsikin palasi omaan kouluunsa ja selvisi vaikeasta keväästä, vaikka vastoinkäymisiäkin oli. Hänkin sanoi, että: ”Onneksi jäin Leville.” Siltikin vaikka alku oli takkuinen.
Jos ikinä mietit jotakin tällaista maisemanvaihdosta, niin suosittelen. Varsinkin hoitotyö antaa mahdollisuuden tähän. Harvassa ammatissa työnhaku uudessa paikassa on näin helppoa – hoitajalle löytyy aina töitä, ei välttämättä niitä kaikista mielenkiintoisimpia, mutta silloin kannattaa miettiä sitä, miksi matkaan yleensä lähtee. Itsellenikin työ täällä oli tietynlainen kompromissi, en olisi voinut edes haaveilla ensihoitotyöstä, sillä en olisi voinut jättää lasta ja koiria niin pitkäksi aikaa keskenään kuin mitä täällä ensihoitajan työ olisi vaatinut.
Totta kai jäi kaivertamaan ajatus Lapin ensihoidosta, jossa työskentelyä olisi mukava kokeilla. Ero Etelä-Suomeen on varmasti valtava, sillä jo välimatkat ovat aivan eri luokkaa, saati lisäkäsien saaminen.

Kun loma loppuu, saattaa etelään palaaminen hieman ahdistaa, mutta onneksi jo syyskuussa on tiedossa seuraava loma. Silloin täällä Lapissa ovat ruska ja minä. Ja kun lunta taas sataa Lappiin, niin luulen, että sukset alkavat kolista. On mietittävä, miten voisin olla Lapissa pidempään…

Teksti ja kuva Jonna Pietiläinen

Sesonkohoitaja-blogi päättyy tähän.