takametsa%cc%883_va%cc%88ri

Partiolaispupujen kansallispäivän juhlakulkue on jo perinteinen näky Takametsässä.

Takametsän auttajat – Jouluvalot – Osa 3/12
Tiesitkö, että Takametsässä kaikki eläimet auttavat toisiaan? Ehkä tiesit mutta sitä et varmaankaan tiennyt, että kaikilla eläimillä on tarkasti suunniteltu tehtävänsä. Tämä tarina on kaikille lapsille ja melkein kaikille aikuisillekin.
Lataa tarinan lopusta värityskuva.

Lippu liehuu Takametsän aukiolla. Siililapsi Sigrid ja Pellervo-peuranvasa palaavat leikkipuistosta kotiin, he ovat olleet siellä aamusta iltapäiväruokaan asti.
”Sigrid, tiedätkö sinä, miksi tänään liputetaan?” Pellervo-peuranvasa kysyy.
”Tänään on kansallispäivä”, Sigrid vastaa.
”Ai, minä olenkin kuullutkin siitä”, Pellervo sanoo.
”Tänään illalla on jännää ohjelmaakin, kun on partiolaispupujen soihtukulkue ja hyttysarmeijan ylilento”, Sigrid kertoo.
”Ahaa. Tämä on siis se päivä. Viime vuonna olinkin katsomassa niitä molempia isän ja äidin kanssa”, Pellervo sanoo.
Siililapsi Sigrid tietää myös, että kansallispäivää vietetään sen takia, että Takametsästä on aikoinaan tullut kansallispuisto. Sen jälkeen siellä on eletty luonnon ehdoilla ja eläinten säännöillä.

Takametsän Apu-Aseman päällikkö Lepsu-leijona ja apulaispäällikkö Aasi Aargh juovat kansallispäiväkahvia. Lepsu haukkaa juuri voisilmäpullasta, kun Aasi Aargh alkaa puhua.
”Noinnin, niin-niin noin, olisi se nyt ollut kiva saada kutsu sinne presidentin kansallispäivän vastaanotolle”, Aargh sanoo.
”Sinnehän kutsutaan vain harvat ja valitut, miten ajattelit, että olisit saanut kutsun?” Lepsu kysyy.

Aasi Aargh kertoo, että hän näki presidentin näköisen kaverin syksyllä Takametsässä poimimassa puolukoita.
”Noinnin, niin-niin noin, ottipa koriinsa muutaman suppilovahveronkin. Ja eikös ne kutsut lähde juuri sellaisille, joiden luona se presidentti on kuluneen vuoden aikana vieraillut”, Aargh perustelee.
Lepsu kertoo, etteivät ne kutsut aina sillä perusteella tule eivätkä ainakaan tässä tapauksessa, kun kyseessä ei ollut edes virallinen vierailu vaan pelkkä puolukkareissu.
”Sitä paitsi, se mies ei välttämättä ollut edes presidentti, vaan pelkästään kaveri, joka näytti häneltä”, Lepsu sanoo.
Apulaispäällikkö Aasi Aargh rykii vähän kurkkuaan ja hörppää kahvia päälle.

”Mutta meillä on tänään Takametsän oma kansallispäivänjuhla. Ja sehän tarkoittaa sitä, että on myös juhlapukupäivä – muistapa sitten isot kunniamerkit”, Lepsu sanoo.
”Noinnin, niin-niin noin, helppohan sinun on sanoa, kun sinulla on mitaleita rintapieli täyteen. Minulla on vain kaksi orpoa killutinta, jotka laittaa rintapieleen roikkumaan”, Aasi Aargh pahoittelee kohtaloaan.

takametsa%cc%883_2va%cc%88riLepsu muistaa, että kansallispäivä on myös perinteinen mitalienjakopäivä.
”Älä huoli Aargh. Tänään voimme taas ojentaa toisillemme mitalit. Minä voisin palkita sinut pitkästä ja sinnikkäästä työstä Takametsän turvallisuuden hyväksi. Ajattelinkin, että saisit sellaisen kultaisen mitalin tosivaaratunnuksin. Jätä niiden kahden jo saamasi mitalin väliin hieman leveämpi aukko, niin täräytän uuden mitalin siihen keskelle komeasti”, Lepsu sanoo.
”Noinnin, niin-niin noin se mitalienjako tässä meinasi unohtuakin. Kolme mitalia rinnassa näyttää jo ihan erilaiselta kuin kaksi. Jo pelkästä ajatuksesta tulee ansioituneempi olo. Minä tietysti ojennan sinulle myös mitalin. Miten se peruste nyt menikään?” Aasi Aargh kysyy.
”Sehän oli tietysti se: pitkä ja sinnikäs työ Takametsän turvallisuuden hyväksi.”
”Noinnin, niin-niin noin, niin hän se olikin, pitää oikein kirjoittaa se muistiin, että sitten ojentaessa muistan.”

Päällikkö Lepsu menee toimistoonsa hakemaan mitalirasiat valmiiksi.
”Illalla kun menemme Takametsän kansallispäiväjuhliin, niin tulemme sitten juhlapukujen kanssa aseman kautta ja suoritetaan palkintojen jako”, Lepsu päättää.

Ilta hämärtyy. Apu-Asemalla päällikkö ja apulaispäällikkö saavat mitalinsa toistensa jakamina. Päälle he hörppäävät tummapaahtokahvit.
”Muista sitten juhlankin keskellä olla valppaana. Siellä aukiollahan on se partiolaispupujen soihtukulkue. Tulta kun käsittelevät, siinä täytyy aina olla tarkkana – varsinkin kun on Apu-Asemalla töissä”, Lepsu sanoo.
”Noinnin, niin-niin noin niin tietysti.”

Lepsu ja Aargh seuraavat partiolaispupujen soihtukulkuetta. Se näyttää komealta. Lähes koko Takametsän väki on paikalla, myös siililapsi Sigrid ja Pellervo-peuranvasa, molemmat vanhempiensa kanssa. Kulkue kiertää hieman eri reittiä kuin yleensä, koska keskusaukiolla on sattunut jouluvalo-onnettomuus, jonka tutkinta on vielä kesken. Aukio on on sen takia eristetty.

Hyttysarmeija on kerääntynyt Takametsän laidalle pystytettyyn puolijoukkuetelttaan. Teltassa on kamiina kuumana, jotta teltan sisälle on saatu aikaiseksi riittävä lämpötila. Lämpöä tarvitaan siksi, että hyttysarmeijan lentolaivue onnistuu pitämään koneensa lämpiminä. Kylmillä koneilla ei kansallispäivän kylmässä säässä pitkälle lennettäisi ja ylilento saattaisi jäädä alilennoksi.
Hyttysarmeijan lentolaivueen komentaja kontrailmamaali Messerschmitt käskee kuuluvalla äänellä: ”Valmistautukaa – aikaa yksi minuutti!”

Sitten kontrailmamaali Messerschmitt antaa lähtökäskyn ja kaikki laivueen hyttyset nostavat koneidensa kierrokset lähelle huippulukemia. Teltasta kuuluu valtava ininä. Hyttysarmeija syksyy ulos oviaukosta mustana nauhana. Koko metsää hallitseva ininä luikertelee matalalla metsäpolkujen yllä. Kontrailmamaali Messerschmitt lentää muodostelman kärjessä.

Hyttysarmeija ei ole saanut tietoa keskusaukion onnettomuudesta ja se lentää pahaa aavistamatta kohti vaaraa. Keskusaukion yllä ne ovat heittäneet perinteisesti parit voltit kierteineen, niin on määrä tehdä nytkin. Kontrailmamaali Messerschmitt lentää koneellaan täyttä vauhtia, suuntana keskusaukio. Koko hyttyslentolaivue seuraa johtajaansa.

Partiolaispupujen lippukunnanjohtaja Puppert Vemmel-Polvi huomaa, että hyttysarmeijan lentolaivueen olisi pitänyt tavoittaa heidät jo. Ininä kuuluu mutta mitään ei näy.
”Osasto – Seis! Yks, kaks”, lippukunnanjohtaja Puppert Vemmel-Polvi käskee.
Monilla partioretkillään hän on oppinut lukemaan poikkeuksellisia tilanteita. Puppert Vemmel-Polvi käskee ojentaa soihdut maata kohti, jolloin ne eivät enää valaise metsää täydellä loisteellaan. Samalla kontrailmamaali Messerschmitt huomaa metsän pimenevän, kun soihduista vähän aikaa sitten näkynyt kajo vaimenee. Yhtäkkiä syntyneen pimeyden takia Messerschmitt antaa jokaiselle hyttysalukselle oi-joi -vaaramerkin, jotta ne osaavat olla varuillaan.

Sitten lippukunnanjohtaja Puppert Vemmel-Polvi käskee taas nostaa soihdut ylös – täyteen loistoonsa, jolloin kajo välähtää näkyviin ja Messerschmitt saa oikean suunnan.
”Huomio! Kaarto valoon – päin!” Messerschmitt käskee laivuettaan.
Hetkessä hyttysarmeijan lentolaivueen kurssi muuttuu kohti valonkajoa. Messerschmitt tajuaa, että partiolaispuput olivat juuri pelastaneet hänen koko laivueensa täystuholta. Kansallispäivän juhlallisuudet ylilentoineen on Takametsässä pelastettu.

Kontrailmamaali Messerschmitt ottaa koko laivueensa laskuun partiolaispupujen soihtukulkueen eteen.
”Pistimet sisään”, hän komentaa ja kaikki hyttyset vetävät piikkinsä pois taisteluasennosta.
”Seuraa kunniamerkkien luovutus”, Messerschmitt aloittaa, hän on kaivanut hansikaslokerostaan ison nipun mitaleja.
”Palkitsen koko lippukunnan yhteensä ja erikseen erittäin neuvokkaasta toiminnasta. Se pelasti Takametsän ilmavoimat, kuninkaallisen hyttysarmeijan, täydelliseltä tuholta. Tästä arvokkaasta teosta luovutan jokaiselle partiolaispupulle ilmavoimien suurininäkunnan ensimmäisen luokan tähdenlentomitalit.”

”Tuon mitalin minäkin olisin halunnut”, Aasi Aargh toteaa katsellessaan palkitsemistoimenpidettä. Hän on partiolaispupuille hieman kateellinen. Pian viimeinenkin partiolaispupu on saanut tähdenlentomitalinsa ja hyttysarmeija ampaisee taivaalle. Niiden on lennettävä pikaisesti talviteloille, sillä palkitsemisessa kulutettu aika on jäähdyttänyt koneita jo liiaksi. Paluulento talviteloille kuitenkin onnistuu ja kansallispäivä näyttää päättyvän hyvin.
Seuraava osa ilmestyy 8.12.2016.

Lataa värityskuva1 tästä!

Lataa värityskuva2 tästä!

Teksti Marko Partanen
Piirros Marjut Makkonen