Fysioterapeutti on liikunta- ja toimintakyvyn asiantuntija, joka työskentelee erilaisissa toimintaympäristöissä ja työtehtävissä. Fysioterapeutti toimii erilaisten ja eri-ikäisten asiakkaiden kanssa muun muassa terveyskeskuksissa ja sairaaloissa, työterveyshuollossa, koulu- ja liikuntatoimessa sekä urheiluseuroissa. Mutta työskenteleekö fysioterapeutteja pelastuslaitoksilla? Fysioterapeuttiopiskelija Eetu Kudel LAB-ammattikorkeakoulusta selvitti asiaa suorittaessaan ammatillista harjoittelua Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella.

Fysioterapeutin työtehtävät pelastuslaitoksella

Fysioterapeutti Tomi Hauska on toiminut Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella vuodesta 2016 lähtien. Hänen työtehtäviinsä fysioterapeuttina kuuluu muun muassa tuki- ja liikuntaelinoireista kärsivien vastaanottotoiminnan organisointi ja toteutus Etelä-Karjalan alueella sijaitsevilla paloasemilla. Myös pelastajien fyysisen toimintakyvyn arviointi, joka sisältää hengitys- ja verenkiertoelimistön mittaamisen polkupyöräergometrillä sekä lihaskunto-, liikkuvuus- ja tasapainotestit, ovat keskeinen ja merkittävä Hauskan työtehtävä.  Säännöllisesti suoritettavilla fyysisen toimintakyvyn arvioinneilla arvioidaan pelastajien työkykyisyyttä. Hauska pitää huolta myös pelastuslaitoksien kuntosalien laitteiden ja välineiden kunnosta, sekä tarvittaessa tekee uusia välinehankintoja kuntosaleille. Hän toimii myös yhteistyössä työterveyshuollon kanssa sitä vaativissa tapauksissa ja järjestää terveyden edistämiseen liittyviä ryhmäkeskusteluja pelastuslaitoksen henkilökunnalle.

Polkupyöräegometritestausta Ruokolahden paloasemalla.

 

Miksi pelastuslaitoksella työskentelee oma fysioterapeutti?

Pelastuslaitoksella työskentelevä fysioterapeutti havaitsee pelastajien toimintakykyyn vaikuttavia yksilöllisiä tekijöitä päästessään tutustumaan heihin ja heidän työtehtäviinsä työpäivien aikana. Yksilö- ja ympäristötekijöiden sekä työkykyyn kohdistuvien vaatimuksien ymmärtäminen mahdollistaa muun muassa tavoitteellisten ja motivoivien harjoitusohjelmien suunnittelun ja ohjauksen.

Yksilö- ja ryhmäohjaustuokioiden tavoitteena on ennalta ehkäistä tuki- ja liikuntaelinvaivojen syntyä. Päivittäinen aamujumppaauska aloitti vuonna 2016, on tästä erinomainen esimerkki. Jumppa toteutetaan heti aamun vuoronvaihdon ja kalustotarkastuksen jälkeen ja se sisältää muun muassa liikkuvuus- ja lihaskestävyysharjoitteita. ”Alkuun aamujumppaan suhtautuminen oli melko nihkeää, eivätkä pelastajat innostuneet ohjatusta jumpasta. Nykyään pelastajia melkein ärsyttää, jos he eivät pääse tekemään aamujumppaa. He kokevat jumpan olevan osa päivittäistä ohjelmaa”, Hauska kertoo.

Fysioterapeutti on välittömästi saatavilla myös äkillisten työperäisten tuki- ja liikuntaelinvaivojen ilmaantuessa. Fysioterapeutti voi aloittaa akuuttivaiheen fysioterapian, jolloin voidaan estää vaivan pidentyminen tai mahdollinen kroonistuminen, mikä voi parhaimmillaan vähentää jopa sairauslomapäivien määrää. ”Suurin etu tässä työssä on se, että pääsen tutustumaan ihmisiin läheisemmin. Pelastajien kanssa jutellaan välillä ihan muustakin kuin työasioista. Toisaalta koen, että pidän huolta myös heidän henkisestä hyvinvoinnistaan työpäivien aikana, sillä onhan pelastajien työ rankkaa sekä fyysisesti että psyykkisesti”, Hauska summaa.

Palomiehet aamujumpalla.

 

Työelämän ja koulutuksen yhteistyö

Fysioterapeuttiopiskelijoiden työelämäharjoittelu on tärkeä osa fysioterapeuttikoulutusta. Harjoittelujaksojen aikana opiskelijat kehittävät ja syventävät fysioterapia-ammattiin liittyvää osaamistaan yhteistyössä työelämäohjaajien kanssa. Hauskan ja Kudelin mukaan harjoitteluyhteistyö Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella on ollut saumatonta ja antoisaa. “Harjoittelu on antanut minulle paljon uusia näkökulmia fysioterapeutin työhön”, Kudel kertoo. “Olen syventänyt tietoperustaani tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista sekä kehittänyt osaamistani niiden tutkimiseen ja terapeuttiseen harjoitteluun liittyen. Olen myös oivaltanut läsnäolon ja dialogisen vuorovaikutuksen merkityksen fysioterapiassa”, Kudel tiivistää.

Myös Hauska korostaa avoimen ja turvallisen ilmapiirin merkitystä niin fysioterapiassa kuin työelämän ja koulutuksen yhteistyössä. “Paloasemien välisillä siirtymätaipaleilla olemme käyneet ohjauskeskusteluita, antaneet ja vastaanottaneet rakentavaa palautetta sekä tutustuneet toisiimme ihmisinä”, Hauska summaa.  Kun Hauska kysyy opiskelijaltaan harjoittelujakson parhaimmista puolista, on Kudelin vastaus kirkas. ”Parasta harjoittelussa on ollut se, että olen tuntenut olevani osa tätä työyhteisöä”, Kudel tuumaa ja kiittää Hauskaa saamastaan yhteistyömahdollisuudesta.

 

Kirjoittajat:
Eetu Kudel, fysioterapeuttiopiskelija, LAB- ammattikorkeakoulu.
Outi Pöyhönen, lehtori, LAB-ammattikorkeakoulun fysioterapeuttikoulutus.

Lähteet: Hauska, T. 2020. Fysioterapeutti. Etelä-Karjalan pelastuslaitos. Haastattelu 24.09.2020.