Tullin neljä ensimmäistä huumekoiraa ohjaajineen harjoittelivat Opaskoirakoululla syksyllä 1969. Joulukuun puoliväliin asti koirat olivat virallisesti Sotainvalidien Veljesliiton Opaskoirakoulun omaisuutta. Ruotsin armeijan koirakoulun asiantuntija arvioi koirien osaamisen, minkä jälkeen ne luovutettiin julkisessa tilaisuudessa Tullin käyttöön 17. joulukuuta 1969.

Paikalle oli kutsuttu viranomaisia ja tiedotusvälineitä. Vieraiden katsellessa koirat etsivät huumausaineita autosta, radion ja kynttilänjalan sisältä sekä sohvan toppauksista. Sanomalehdistö huomioi koirat näyttävästi. Kirjoitusten sävy oli positiivinen. Helsingin Sanomat korosti koirien yllätyksellistä roolia, nämä kun saattoivat ”ilmestyä jäljittämään missä tahansa”. Uusi Suomi-lehti painotti koiranohjaajien merkitystä: huumekoira ei kyennyt työskentelemään oma-aloitteisesti, vaan tarvitsi ”esimiehen”, joka määräsi, mitä piti tehdä ja milloin. Kaikki haastatellut tahtoivat oikoa sen julkisuudessa levinneen väärinkäsityksen, että koirat olisivat riippuvaisia huumausaineista.

Paikalla oli myös poliisin edustajia. Helsingin huumepoliisin tuolloinen päällikkö kertoi lehdistölle, että poliisin huumekoiran koulutus oli edelleen kesken, eikä etsintöjä sen avulla ollut vielä tehty. Tullin huumekoira, Eri, oli jo lokakuussa ehtinyt tekemään löydön tarkastettavasta rahtilaivasta.

Vaaleat labradorinnoutajat Eka ja Eri sijoitettiin Helsingin tullikamariin, jossa niiden ohjaajat Guy Grönvall ja Taisto Virkonmaa työskentelivät. Pääkaupunkiseudun lisäksi Helsingin koirakot liikkuivat laajalla alueella, kuten esimerkiksi Vaalimaan tulliasemalla. Musta uros Jopi siirtyi Edvin Ylilääkkölän kanssa Tornioon. Musta labradornarttu Luija ja sen ohjaaja Pekka Niemi siirtyivät virkapaikalleen Turkuun, jossa heidän työnään oli valvoa varsinkin Lounais-Suomen vilkkaita satamia. Luovutusta seuraavana päivänä Turussa järjestettiin erillinen julkinen tilaisuus, jossa Luija ja Pekka antoivat työnäytöksen kirpeässä pakkassäässä. Turun Sanomat oli paikalla, kun Luija löysi autosta hasispaketin.

Monet median edustajat olivat kiinnittäneet huomiota koirien kalliiseen hankintahintaan, joka oli 2 500 markkaa per koira. Turun tilaisuudessa Pekka Niemi korosti, että jos otettiin huomioon koirien 7–8 vuoden käyttöikä, hinta ei ollut millään tapaa kohtuuton. Nykyrahassa yhden koulutetun tullikoiran hankintahinta olisi ollut noin 3 800 euroa.

17.12.1969 alkoi 50 vuoden menestystarina, jolle ei näy loppua.

 

Kuvassa: Koirat ohjaajineen harjoittelemassa. Vasemmalta alkaen Edvin Ylilääkkölä ja Jopi, Pekka Niemi ja Luija, Tullin ensimmäinen koirakouluttaja Robert Schlauf, Taisto Virkonmaa ja Eri sekä Guy Grönvall ja Eka. Kuva: Tullimuseo

Lähteet: Tullin tiedote 17.12.2109, Nokki, Janne & Sulander-Seppänen, Tiia, Koirat Tullissa. 50 vuotta tullikoiratoimintaa. Merkurius 6. 2019; Helsingin Sanomat 18.12.1969; Uusi Suomi 18.12.1969; Turun Sanomat 23.12.1969.