🇫🇮🇬🇧Suomalainen ensihoitaja Dimitri Lisitsyn kiertää maailmaa, tapaa ensihoidon ihmisiä ja kirjoittaa kokemuksistaan People of EMS -blogia. Tällä kertaa vuorossa on Itä-Timor.

Finnish paramedic Dimitri Lisitsyn travels around the world, meeting people working in EMS in different countries. The blog is published on Asema, a finnish webzine focused on EMS and rescue. This time he visits East Timor. English version of the article can be read below the finnish article.

 

Aurinko laskee Dilin keskustassa. Vierailuni isäntä kertoo, että pimeän tullen kadut voivat olla hieman vaarallisia.

Itä-Timor tai Timor-Leste, on eräs maailman vähiten vierailtuja maita – ja samoin yksi nuorimpia valtioita. Jotkut ovat kuulleet sen nimen mainittavan 1970-1990 -lukujen poliittisten levottomuuksien yhteydessä tai silloin, kun pieni maa sai vihdoin itsenäisyyden Indonesiasta vuonna 2002.

Timorin lyhyt historia koostuu sodista ja jatkuvista miehityksistä – Portugalin, Japanin ja viimeisimpänä Indonesian toimesta. Indonesian miehitysjakso oli erityisen kiistanalainen, brutaali ja väkivaltainen. Siihen liittyi myös sissisotaa eri separatistiryhmien ja Indonesian armeijan välillä. On ollut hankala määritellä tarkkaan paljonko ihmishenkiä tuona aikana menetettiin, mutta arviot liikkuvat 200,000-300,000 ihmisen välillä. Tämä vastaa noin 44 prosenttia Timorin väkiluvusta tuohon aikaan. Suurin osa kuolemista johtui väkivallasta, nälänhädästä ja sairauksista.

Kun Indonesiassa vaihtui valta vuonna 1999, Itä-Timorin väestö sai äänestää itsenäisyydestään. 78% äänestäneistä valitsi tuolloin itsenäisyyden. Tuolloinkin nähtiin tosin vain lisää väkivaltaa, kun itsenäisyyttä vastustavat joukot aloittivat väkivaltaisuudet uudelleen Indonesian armeijan avustamina. YK ja Australia lähettivät Itä-Timoriin rauhanturvaajia, jotka onnistuivat askel kerrallaan palauttamaan maahan järjestyksen. Itsenäisyyttä vastustavat joukot vetäytyivät länsi-Timoriin.

YK loi vuoden 1999 loppuun mennessä Itä-Timoriin väliaikaisen hallinnon (The United Nations Transitional Administration in East Timor, UNTAET). Kului kuitenkin vielä kolme vuotta, ennen kuin Timoriin saatiin rakennettua uusi hallitus. Onnistuneet presidentinvaalit pidettiin vuonna huhtikuussa 2002 ja toukokuussa 2002 Timor sai itsenäisyyden. Muutama kuukausi tästä, maasta tuli YK:n 191:s jäsenmaa.

Ollakseen niin pieni maa jolla on toisaalta niin synkkä historia, Timorin ihmiset ovat eräitä ystävällisimpia joita olen matkani aikana tavannut. Asuin paikallisten arkkitehtiopiskelijoiden kanssa heidän yksinkertaisessa asunnossaan ilmaiseksi, ja samalla kun kävelin ympäri Dilin katuja, eräs isoäiti kutsui minut luokseen syömään. Yhteisö on todella ylpeä ja avoin.

Nämä arkkitehtiopislelijat näyttivät minulle kuinka aidot Timorin ihmiset elävät. Maksoin palveluksen takaisin ottamalla naapuruston asukkaista portretteja alueen ainoan katuvalon alla.

Itä-Timorin ensihoitojärjestelmä

Tiimi on valmis vastaanottamaan tehtävän.

Kävelin lähes 35 asteen lämmössä minulle puhelimitse annettuun osoitteeseen, enkä osannut oikeastaan edes kuvitella millaista akuuttihoitoa Itä-Timorissa olisi olemassa. Lähestyin lopulta aidattua pihaa, joka oli ambulanssiasema. Pihalla oli monenlaisia ambulanssikäyttöön muunneltuja ajoneuvoja, lähtien nelivetoisista Range Rovereista aina uudempiin Toyota Box -pakettiautoihin saakka. Kysyin autoja peseviltä miehiltä mistä löytäisin tohtori Simplicion.

Tohtori Simplicio on akuuttilääkäri, joka oli parhaillaan vuorossa. Hän esitteli kuitenkin asemaa minulle mielellään ja antoi kiinnostavan kuvauksen Timor-Lesten kansalliseen ensihoitojärjestelmään. Itä-Timorin ensihoitojärjestelmän kehitys alkoi heti maan itsenäistymisen jälkeen, kun maan hallitus hyväksyi maalle terveydenhuoltosuunnitelman. Pääasiallinen tavoite oli tuottaa välttämättömät terveyspalvelut kaikille Timorin asukkaille. Vaikean maaston ja tuhotun tieverkoston takia kului kuitenkin hyvä tovi, ennen kuin Timorilainen ensihoito saatiin siihen pisteeseen missä se nykyään on. Australian valtio ja eri hyväntekeväisyysjärjestöt olivat tässä apuna. Tohtori Simplicion mukaan ulkopuolinen apu auttoi saamaan ambulanssit tien päälle sekä kouluttamaan henkilöstön käyttämään nykyaikaisia laitteita ja hoitomuotoja.

Austraalia on suuri tukija Timorilaisessa ensihoidossa.

Timor Lesten pääkaupunki Dili on 220,000 asukkaan kaupunki. Kansallinen hätänumero 110 ohjaa puhelut suoraan Dilin ambulanssiasemalle, joka sijaitsee kaupungin keskustassa. Asemalla on kaksi ambulanssia valmiudessa ympäri vuorokauden. Ambulansseissa on yleensä kolmesta viiteen hengen miehistö: Yksi kuljettaja, kaksi ensihoitajaa ja yksi lääkäri. Miehistön määrä ja kokoonpano vaihtelee tehtävän mukaan. ”On aina vaikea kysymys miettiä sitä, paljonko miehitystä tarvitsemme tehtävälle. Jos potilaita on kaksi, täydellä viiden hengellä ryhmällä potilaat eivät enää mahdu mukaan. Siksi toisille tehtäville on parempi lähteä vain yhden ensihoitajan ja lääkärin työparilla”, tohtori Simplicio kertoo.

Ennen Australian apua Timorin ambulansseissa oli kahden kuljettajan miehistö, joilla oli vain perusensiaputaidot. ”Tuohon aikaan tehtäviä jäi ajamatta, koska ajoneuvorikot ja infrastruktuurin puutteet olivat niin yleisiä. Australian valtio auttoi meitä kehittämään ensihoitojärjestelmäämme, ja saimme mukaan koulutettuja ensihoitajia. Toinen kuljettaja vaihdettiin vähitellen ensihoitajaan ja vuonna 2015 saimme ensihoitoon mukaan ensimmäisen lääkärin”, Simplicio kertoo.

Timorissa on monenlaisia ambulansseja. Tätä mallia käytetään kun tehtävä on vuoristossa tai viidakossa.

Nykyään vasteajat ovat noin 5-10 minuuttia Dilin sisällä ja 10-20 minuuttia ympäröivissä kaupunginosissa. 24 tunnin vuoron aikana Dilin ambulanssiasemalle tulee noin 10-15 tehtävää. Erilaisten juhlien ja vaalien aikaan – kuten vuonna 2018 – tehtäviä voi olla jopa 20. Suurin osa potilaista on erilaisia traumoja, erityisesti tieliikenteestä ja ”microlet”-onnettomuuksista. ”Microletit” ovat pieniä pakettiautoja, jotka ovat usein täynnä ihmisiä, osa roikkuen myös auton ulkopuolella. Tämä on yleinen ja halpa tapa liikkua ympäri kaupunkia. ”Microletit soittavat yleensä myös musiikkia lujaa ja ajavat kohtuullisen vauhdikkaasti”, Simplicio nauraa.

Toiseksi suurin potilasryhmä ovat synnyttäjät – jopa 5-6 potilasta viikossa. ”Australian valtio lähetti meille kätilön, joka auttaa meitä valtiollisessa sairaalassa. Hän tulee toisinaan mukaan synnytystehtäville, mutta työskentelee vain päivisin. Ambulansseissamme on myös oksitosiinia ja annamme sitä tarvittaessa myös sairaalan ulkopuolella”, Simplicio kertoo.

Dilin asemalla on myös Itä Timorin ainoa hätäkeskus.

Erilaiset trooppiset sairaudet ja tuberkuloosi ovat myös yleisiä. Sadekauden aikana Denguekuume, malaria ja ripulitaudit leviävät kaupungeissa ja kylissä huonon hygienian ja valistuksen puutteen vuoksi. Väkivallasta syntyneet vammat ovat ensihoidossa tyypillisiä ja Dilin ambulanssit ajavat tyypillisesti 1-2 kotiväkivaltaan liittyvää tehtävää päivässä. Nämä tehtävät tulevat usein poliisilta, joka hälyttää paikalle myös ensihoidon ja jää paikalle turvaamaan tehtävää.

”Yleisesti ottaen viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneen kehityksen jälkeen ero ensihoitojärjestelmässämme on kuin yö ja päivä. Ensihoitajamme ja lääkärimme käyvät säännöllisesti Australiassa opettelemassa ja harjoittelemassa taitoja, samoin australialaiset kollegamme tulevat tänne oppimaan meiltä. Kyse on yhteistyöstä”, Simplicio kertoo. ”Ensi viikolla meillä on suuri ensihoitoharjoitus ja saamme Australiasta ensihoitajia mukaan harjoittelemaan kanssamme.”

 

Joskus voi olla vaikeaa löytää tilaa kaikille tiimin jäsenille, potilaalle ja hänen omaisilleen.

 

Miksi sitten valitsit ensihoidon, tohtori Simplicio?

Dr Simplicio esitteli ylpeenä hänen asemaansa.

”Valitsin ensihoidon, koska se on ammatti jossa täytyy käyttää päätään ja löytää vastauksia ja tehdä päätöksiä suhteellisen nopeasti. Aina tehtyäsi päätöksen, sinun on pysyttävä tarkkana ja tehtävä myös uusi arvio ja tarvittaessa uusia nopeita päätöksiä. Kun potilas on stabiloitu, meidän pitää valita hoitopaikka.”

 

Millainen on Timor-Lesten ensihoitojärjestelmän tulevaisuus?

”Keskustelemme mahdollisuudesta vaihtaa ambulanssin kuljettaja joko ensihoitajaan tai lääkäriin, jolloin kaikilla tehtävään lähtevillä henkilöillä olisi hyvä osaaminen potilaan hoidosta. Tämä on vielä tulevaisuutta, mutta toivottavasti se tapahtuu pian.”

 

Millaisia ohjeita antaisit terveydenhuollon ammattilaiselle, joka aloittaa työtään ensihoidon parissa?

”Niiden kokemusten perusteella joita olen saanut yhteistyöstä Australialaisten kollegoidemme kanssa, suosittelen matkustamista ja eri maista kotoisin olevien kollegoiden tapaamista. Oppikaa toisiltanne. On tärkeää myös ylläpitää osaamista, jopa yksinkertaisten toimenpiteiden ja asioiden suhteen. Keskustele kollegoidesi kanssa ja kysy heiltä tarvittaessa, erityisesti asioista joihin tiedät heidän erikoistuneen. Jos matkustaminen ei ole mahdollista, käytä esim. Googlea ja opiskele miten kollegasi työskentelevät ympäri maailmaa. Älä lakkaa koskaan oppimasta uutta!”

Käytyäni tutustumassa Timor-Leste ensihoitojärjestelmään, päätin lähteä käymään eräässä maailman parhaista sukelluskohteista. Atauron saari on noin 30 minuutin venematkan päässä Dilistä. Sen vesistöissä on tunnetusti erittäin korkea biodiversiteetti, joten kyseessä on sukeltajan unelma. Saarella ei ole lainkaan sähköä öisin. Samalla kun majoituin saaren ainoassa sukellusliikkeessä, oli hyvä hetki vetää henkeä ja pohtia mitä tulevaisuus tuo tullessaan Timorin ensihoitojärjestelmälle. Moni asia on hiljalleen parantumassa, mutta paljon työtä on vielä tehtävänä. Tulevaisuus näyttää kirkkaalta, kuten Timor Lesten yöllinen taivaskin.

Tähtitaivas Atauron saarella on jotain sanoinkuvaamatonta.

 


And remember... Enjoy the ride!

And remember… Enjoy the ride!

Teksti Dimitri Lisitsyn
Kuvat Dimitri Lisitsyn

 

 

 

 

 

 

 

 


 

No this is not Rio, its a stunning view of Dili, East Timor.

People Of EMS: Episode 7 – East Timor (Timor-Leste)

Case: Dr Amaral Simplicio
Location: Dili, East Timor (Timor-Leste)
Occupation: Emergency Physician, National Ambulance Service, Timor-Leste
Practising: 3 years as Emergency Physician in the National Ambulance Service, in total 5 years in
medicine.

 

 

 

Sun is setting in the city center of Dili. My host says it can get bit rough walking outside after dark.

East Timor, or Timor-Leste, is one of least visited countries of the world, and also one of the newest. Some people may have heard its name mentioned in the news during the political unrest of the 1970’s-1990’s or when the small nation was finally granted independence from Indonesia via referendum in 2002.

A brief history of Timor would consist of war and continuous occupations from different countries – Portuguese colonisation, Japanese occupation and lastly Indonesian occupation. The Indonesian period (1975 – 1999/2002) was very controversial, brutal, and violent and consisted of guerrilla warfare between separatist groups and the Indonesian military. It has been hard to determine how many deaths took place during that period, but it has been estimated at around 200,000 – 300,000 people, roughly 44% of the Timorese population at that time. Most of the people died from violence, starvation and sickness.

After the change of leadership in Indonesia in 1999, East Timorese people were allowed to hold a referendum about their independence, in which 78% of voters chose independence for Timor. Violence erupted as anti-independence militia, helped by the Indonesian military, resumed their campaign of terror. The United Nations and Australia deployed a peacekeeping force to East Timor. The force gradually restored order, forcing militia members to flee to West Timor. The UN established its presence in East Timor by the end of 1999 in the form of The United Nations Transitional Administration in East Timor (UNTAET). It took three more years to rebuild the Timorese
government and successful presidential elections were held in April 2002. In May 2002, Timorese people finally received their independence and few months later Timor becomes the 191 st member of the UN.

For a small country with such a sad history, its people are some of the friendliest I met during my travels. I stayed with local architecture students at their humble apartment for free and whilst I walked around Dili’s streets a lovely grandmother invited me in for a meal. It was a truly open-armed and proud community.

These architecture students showed me how the real people of Timor live. I repaid the favor by taking portraits of local neighbourhood resitents under the only street light.

 

Ambulance service in East Timor

Crew is ready for a call.

It was over 35 degrees Celsius as I walked to the address I had been given over the phone, and I could hardly imagine what kind of emergency care there would be in East Timor. I approached a gated yard which was the ambulance bay. There were many different ambulance-modified vehicles inside, from 4×4 Range Rover ambulances to newer Toyota Box cabin trucks. I asked the men washing these ambulances where I could find Dr Simplicio.

Dr Simplicio is an ER doctor who was on call at that moment, but he gladly showed me around the station and gave me an interesting insight into the Timor-Leste National Ambulance Service. Development of the ambulance service in East Timor began right after independence, when the Council of Ministers approved the health policy framework for East Timor. The main objective was to provide free essential health services to all residents of Timor. ‘Due to the rough terrain and destroyed road infrastructure, it took a while to build up the Timorese pre-hospital care to the standard it is today. This was done with the help of the Australian government and charitable organisations. This help put the emergency vehicles back on the road and trained our staff to use the new equipment, as well as taught them the latest in pre-hospital care medicine,’ Dr Simplicio told me.

Australia is a big beneficiary in Timorese EMS.

Dili, the capital of Timor Leste, has a population of 220,000 people. The national emergency number 110 directs the calls to the Dili ambulance station. The station is located in the city centre with two round-the-clock ambulances ready to respond to any call in Dili and nearby districts. In these ambulances there are usually three-man teams: one driver (first aider), two paramedics/Red Cross paramedics, and one ER doctor. The teams can vary in size from 3-5 people depending on the call. The size of the team is determined by the emergency call and the information relayed over the phone. ‘How many people we need to respond to a specific call is a difficult question. If there are 2 patients, we would not have enough room in the ambulance with full team of 5 people. That’s why some calls are better responded to with one paramedic and one doctor, explained Dr Simplicio.

There are many different models of ambulances in Timor. This one is used when the call comes from the mountain range or jungle.

Before the Australian aid, the Timorese ambulances were run with only two first aid drivers. ‘Back then, the ambulances were often unable to respond to the call due to the technical breakdowns and lack of infrastructure. The Australian government offered to help us develop the pre-hospital care, which caused paramedics and nurses to be trained in this field. Slowly the second driver was replaced by a paramedic, and in 2015 the first doctor was introduced to the ambulance service,’ said Dr. Simplicio. Nowadays the response time for these fully crewed ambulances is around 5-10 minutes inside Dili, and 10-20 minutes in the nearby districts.

Over a 24-hour period, Dili ambulance station typically receives 10-15 calls. During the celebrations or elections, like at that moment in 2018, they might even get 20 calls a day. The majority of their patients are trauma patients. Usually these patients are victims of road traffic accidents and microlet accidents. Microlets are small vans packed with people who don’t all fit inside the vehicle, so they hang from the side door. It is the best and cheapest way to get around Dili. 'They usually blast Latin music and drive quite fast,’ laughed Dr Simplicio.

The second largest patient category is obstetric patients – around 5-6 patients per week. Dr Simplicio told me, ‘The Australian government sent us a midwife who is helping at our government hospital. She sometimes comes with us on obstetric calls, but she only works during the day. We also carry Oxytocin and administer it prehospitally if needed.’

Dili ambulance station is responsible for dispatching the calls all around East Timor.

Tropical diseases and tuberculosis are also common. During the rainy season, dengue, malaria and diarrhoea often spread in the cities and villages due to poor knowledge of hygiene and unsanitary living conditions. Injuries from violence are common in pre-hospital cases and the Dili ambulances respond to 1-2 calls a day relating to cases of domestic violence. These cases are usually alerted by the police who remain at the scene to protect the health care personnel.

‘Overall, the improvement of our medical services in the past 10 years is like night and day. Our paramedics and doctors visit Australia often to improve and keep up their medical skills. Our Australian colleagues come to Dili to train and learn from us. It’s a mutual exchange. Next week we will have a big emergency services exercise and some Australian paramedics are coming to train with us,’ Dr Simplicio explained.

 

Sometimes it can be hard to have enough room for all the crew members on the ambulance as well as the patient and their relatives.

 

So, Dr Simplicio, why did you choose emergency medicine?

Dr Simplicio proudly showed around his station.

‘I chose emergency medicine because it’s a profession where you need to use your head and come up with a possible answer and decision quite quickly. After you made the decision you will always have to check and do secondary assessment, then quickly make a decision about what needs to be done. After the patients are stabilised, we need to determine whether we will take the patient to the health care centre or to a hospital.’

What is in the future of Timor-Leste National Ambulance Service?
’We are discussing the possibility of changing the ambulance driver to a paramedic or doctor, meaning that everyone who is responding to the call will have a good knowledge of how to treat the patient. This is still in the future, but hopefully it will change soon.’

What kind of an advice would you give to a health care professional starting out in the field?

‘From the experience of the exchange with our Australian colleagues, I would suggest travelling and meeting people from different countries and different regions who work in the same profession as you. Learn from each other. Also keep up this knowledge that you have acquired by doing refresher courses, even on simple procedures. Talk to your colleagues. Ask your colleagues to refresh your
knowledge on some topic they have just studied or in which they have specialised. If travel is not an option, use Google to learn about different places and how medical professionals work there. Never stop learning and relearning!’

After my visit to the Timor-Leste National Ambulance Service, I decided to visit one of the best scuba diving spots in the world. Atauro Island is a 30 minute boat ride from Dili. It is known to have most biodiverse waters in the world, making it a dream destination for scuba divers. The island does not have electricity during the night. So whilst camping out at the one-and-only diving shop in the island,
it was a good second to take a breath and imagine, what the future has in store for Timorese ambulance service. Many things are slowly getting better, but there is still loads of hard work ahead. The future looks bright, as does the night sky of Timor Leste.

 

The night sky is something out of this world in Atauro Island.

 

 

And remember... Enjoy the ride!

And remember… Enjoy the ride!
Text Dimitri Lisitsyn
Photos Dimitri Lisitsyn