Keskitytään olennaiseen – onnistumiseen

By |2019-03-02T16:16:21+00:0002.03.2019|

Virheiden etsiminen ei ole enää tätä päivää terveydenhuollossa. Virheitä etsimällä löydetään virheitä, onnistumisiin keskittymällä saadaan onnistumisia. Silti molempia järjestelmiä tarvitaan. Siinä kai lyhykäisyydessään sanoma, joka kumpusi viime marraskuisesta Learning from Exellence -konferenssista.

Kun edistämme positiivista työkulttuuria, saamme aikaiseksi työhyvinvointia, joka taas lisää tuottavuutta, potilasturvallisuutta ja erityisesti tyytyväisiä potilaita, mikä erityisesti on työmme ydin.

LfE-konferensissa puhuja toisensa jälkeen kertoi oman näkemyksensä siitä, miten ja miksi positiivista työkulttuuria pitäisi tukea. Päivän aikana puhuttiin paljon myös tunteiden merkityksestä sekä siitä, miten oleellista itsetuntemus on. Tämänkaltainen retoriikka muuttuu ensihoitajan prosessorissa helposti tätimäiseksi lässytykseksi mutta tutkimukset puhuvat toista kieltä. 

Eräs puhujista, Pro Mukherjee, jopa käytti oman puolituntisensa vetääkseen erilaisia hengitys- ja keskittymisharjoituksia lähes 300-päiselle yleisölle. Hän halusi todentaa tietoisen läsnäolon ja positiivisuuden voiman. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tässä vaiheessa päivää en itsekään voinut täysin välttyä ajatukselta ituhippi- ja kukkahattutätimentaliteetista. Siitäkin huolimatta, vaikka hän veti esityksensä varsin kevyellä asenteella ja kuulijakunta vaikutti olevan täysillä mukana.

Jokainen puhuja sai minut vakuuttuneeksi siitä, että hyvän ja rakentavan hengen ylläpitäminen töissä ei maksa mitään, eikä vaadi juurikaan ponnisteluja, mutta silti sillä on varsin kauaskantoiset vaikutukset. 

Jos toivot, että yhteisö, jossa työskentelet, on kannustava, eikä tuomitse väistämättömien virheiden tekemisestä, niin silloin tällöin kannattaa kehaista työkaveria. On hyvin todennäköistä, että työyhteisö voi tällöin myös menestyä.

Jos positiivisuus tuntuu liialta hempeilyltä, niin voit hakea kehuihisi jämäkkyyttä, vaikka perkeleitä lumihangessa alasti huudellen, kunhan viestistäsi käy ilmi, että aidosti arvostat kollegan työpanosta.

LfE:n keskiössä on ihmisten välinen vuorovaikutus, jota kehittämällä itse kukin voi edistää sekä omaa että muiden työhyvinvointia. Terveydenhuollon ikivanhat rakenteet tukevat virheistä oppimisen kulttuuria, ehkä siksi olemme tottuneet elämään virheiden pelossa. Nyt on aika päivittää toimintamalleja.

LfE auttaa meitä näkemään onnistumiset työssä entistä selkeämmin. London Ambulance Servicen konsulttilääkäri Tom Evens totesi, että onnistumisen ei tarvitse olla erinomainen, normaalit standardit ylittävä supersuoritus, vaan tavallinen hyvin hoidettu keikka riittää. Se voi toimia esimerkkinä hyvin tehdystä työstä.
Tällaisten täysin normaalilla tavalla hyvin menneiden keikkojen pohjalta voimme rakentaa käsitystä työstämme, joka suurimmalta osin on hyvin tehtyä ja onnistunutta. Tässä on myös omasta mielestäni LfE:n tärkein elementti. Siten voimme itse kontrolloida näkemystä omasta työstämme, ja rakentaa positiivisen vuorovaikutuksen kautta käsitystä siitä, mitä me olemme ja mitä me teemme. 

Kun edistämme positiivista työkulttuuria, saamme aikaiseksi työhyvinvointia, joka taas lisää tuottavuutta, potilasturvallisuutta ja erityisesti tyytyväisiä potilaita, mikä erityisesti on työmme ydin.

LfE-konferensissa puhuja toisensa jälkeen kertoi oman näkemyksensä siitä, miten ja miksi positiivista työkulttuuria pitäisi tukea. Päivän aikana puhuttiin paljon myös tunteiden merkityksestä sekä siitä, miten oleellista itsetuntemus on. Tämänkaltainen retoriikka muuttuu ensihoitajan prosessorissa helposti tätimäiseksi lässytykseksi mutta tutkimukset puhuvat toista kieltä. 

Eräs puhujista, Pro Mukherjee, jopa käytti oman puolituntisensa vetääkseen erilaisia hengitys- ja keskittymisharjoituksia lähes 300-päiselle yleisölle. Hän halusi todentaa tietoisen läsnäolon ja positiivisuuden voiman. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tässä vaiheessa päivää en itsekään voinut täysin välttyä ajatukselta ituhippi- ja kukkahattutätimentaliteetista. Siitäkin huolimatta, vaikka hän veti esityksensä varsin kevyellä asenteella ja kuulijakunta vaikutti olevan täysillä mukana.

Jokainen puhuja sai minut vakuuttuneeksi siitä, että hyvän ja rakentavan hengen ylläpitäminen töissä ei maksa mitään, eikä vaadi juurikaan ponnisteluja, mutta silti sillä on varsin kauaskantoiset vaikutukset. 

Jos toivot, että yhteisö jossa työskentelet, on kannustava, eikä tuomitse väistämättömien virheiden tekemisestä, niin kannattaa silloin tällöin kehaista työkaveria. On hyvin todennäköistä, että työyhteisö on tällöin myös menestyvä.

Jos positiivisuus tuntuu liialta hempeilyltä, niin voit hakea kehuihisi jämäkkyyttä, vaikka perkeleitä lumihangessa alasti huudellen, kunhan viestistäsi käy ilmi, että aidosti arvostat kollegan työpanosta.

LfE:n keskiössä on ihmisten välinen vuorovaikutus, jota kehittämällä itse kukin voi edistää sekä omaa että muiden työhyvinvointia. Terveydenhuollon ikivanhat rakenteet tukevat virheistä oppimisen kulttuuria, ehkä siksi olemme tottuneet elämään virheiden pelossa. Nyt on aika päivittää toimintamalleja.

LfE auttaa meitä näkemään onnistumiset työssä entistä selkeämmin. London Ambulance Servicen konsulttilääkäri Tom Evens totesi, että onnistumisen ei tarvitse olla erinomainen, normaalit standardit ylittävä supersuoritus, vaan tavallinen hyvin hoidettu keikka riittää. Se voi toimia esimerkkinä hyvin tehdystä työstä.
Tällaisten täysin normaalilla tavalla hyvin menneiden keikkojen pohjalta voimme rakentaa käsitystä työstämme, joka suurimmalta osin on hyvin tehtyä ja onnistunutta. Tässä on myös omasta mielestäni LfE:n tärkein elementti. Siten voimme itse kontrolloida näkemystä omasta työstämme ja rakentaa positiivisen vuorovaikutuksen kautta käsitystä siitä, mitä me olemme ja mitä me teemme.

Teksti ja kuva Lauri Riihimäki