Sesonkihoitaja: Ylä- ja alamäessä

By |2019-02-19T09:48:23+00:0019.02.2019|
Ensimmäiset viikot Lapissa ovat takana. Siihen on mahtunut ylä- ja alamäkiä.

Vuodenvaihteen jälkeen lomailin pari viikkoa ja ehdin nauttia laskettelusta sekä kotiutua. Koti-ikävä ei ole vaivannut. Luonto on ihana ja tuntuu kuin olisin kotona. En ole matkassa yksin, vaan mukanani on tytär, pojat ja mies taas jäivät kotiin Tuusulaan.
Toisella viikolla tytär aloitti koulun ja siitähän me saimme reissullemme ensimmäisen haasteen. Kukaan ei ottanut tytärtäni koulussa vastaan, häntä ei esitelty luokalle, eikä hänelle esitelty koulua. Kahden päivän jälkeen hän ei enää suostunut menemään kouluun, valvoi yöt ja itkeskeli. Tässä kohdassa alkoi jo tuntua, että oliko tämä pohjoiseen muutto sittenkään hyvä ajatus. Soittelin omaan kouluun ja selvittelin asioita, loppujen lopuksi sitten päädyimme kotikouluun eli minusta tuli vielä kaupan päälle kotiopettaja. Aika siis kuluu hyvin, päivät töissä ja illat opettajana.
Omat työt alkoivat sitten seuraavalla viikolla. Onneksi töihinmeno oli helpompi kuin lapsen kouluunmeno. Työporukka otti vastaan ja perehdytys oli järjestetty. Kyllä tässä työssä oli paljon ihmeteltävää- Työhön kuuluu paljon toimistotyötä ja erilaisten ohjelmien käyttöä. Potilastyön ohella työhön kuuluu asiakaspalvelua vastaanotossa ja puhelimessa. Englannin kielen käyttö on päivittäistä ja kyllähän siinä saa muistilokeroita kaivella, kun hoitotyön sanastoa taipalee. Myös muiden kielten osaamiselle olisi tarvetta, mutta itsellä ei moista osaamista ole, onneksi Google-kääntäjää voi tarvittaessa käyttää apuna, koska englannin osaaminen ei ole itsestään selvyys esimerkiksi saksalaisten ja ranskalaisten kohdalla.
Vaikeimmaksi asiaksi on työssä noussut laskutus. Julkisella puolella aina toimineena ei ole koskaan tarvinnut miettiä oman työn laskuttamista. Onneksi täällä löytyy ohjeita, kuinka laskutus koostuu, mutta silti ajoittain tuntuu haastavalta hinnoitella omaa työtään. Omalla tavallaan oman työn arvostus on myös noussut, vaikka rahalla ei tietenkään pidä asioita mitata. Nykyäänhän potilaat maksavat terveyskeskuksessa käydessäänkin maksun hoitajan vastaanotosta. Näin ensihoitajana mietityttää, miksei ensihoitajan käynnit ole maksullisia? Vaikka X-8:n tehdessään voi tietysti lähettää laskun potilaalle, jos lääkäriä on konsultoitu, niin ensihoidon tehtävissä tulee kuitenkin tehtyä usein X-5, jolloin potilaalle ei laskua. Silti potilaan terveydentila on selvitelty ja häntä ohjattu.
Mutta summa summarum: Olen nauttinut Lapista ja vielä ei ole kaduttanut, että olen tänne lähtenyt. Enemmänkin mietityttää kuinka nopeasti aika kuluu ja kohta on jo paluun aika.