Sesonkihoitaja: Maisemanvaihdos

By |2019-01-14T09:49:16+00:0014.01.2019|

Viime maaliskuussa pakkasin autoani lomamökin pihassa. Loma oli loppu. Katsoin kohti tunturia ja sanoin, että viikko on aivan liian lyhyt aika olla Lapissa. Siitä se ajatus sitten lähti.

Maisema vaihtui Tuusulasta Sirkkaan.

Jos keväällä 2018 totesin, että lähden sesongiksi Lappiin töihin ja nauttimaan Lapin luonnosta, niin töitä aloin jo kysellä jo elokuussa. Ensihoito olisi tietysti ollut ensihoitajalle mieluisin työpaikka. Siihen suuntaan lähti ensimmäinen työhakemuskin.
Monelta taholta sain kuulla, että kyllä sieltä töitä löytyy, mutta mistä meinaat saada asunnon. Lomamökkejä Lappi on kyllä pullollaan mutta nyt pitäisi löytää asunto pidemmäksi aikaa, viikko ei ihan riitä eikä hoitajan palkalla maksella lomamökkejä kuukausiksi.

Soittelin ja laitoin muutamia kyselyjä asunnonvälittäjille. Hankalalta vaikutti, tähänkö se lähtö kaatuisi?

Olimme jo edellisenä keväänä pohtineet mökin ostoa Lapista, joten eipä auttanut kuin tarttua jäljellä olevaan oljenkorteen. Hattu kourassa pankkiin, josta näytettiin vihreää valoa. Aloitin mökin etsinnän. Syyskuussa sitten lomailin työparini kanssa Levillä ja vietimme aikaa asuntoesittelyissä. Sieltä se sitten löytyi. Sijainti sopi harrastuksiin ja hinta budjettiin. Eikun tarjousta tekemään. Pian asuntoasiakin oli ratkaistu. Enää puuttui työpaikka. Ensihoidon saralta ei tuntunut löytyvän mitään, joten otin sairaanhoitajan pahvit esiin ja hain töitä sairaanhoitajan töitä niillä. Työpaikka löytyi lokakuussa, työvuoroja luvattiin tammikuusta huhtikuuhun. Se oli minulle juuri sopiva pätkä.Hattu piti ottaa kouraan taas, nyt ensihoitopäällikön edessä, jos vaikka vielä virkavapaatakin heltiäisi. Virkavapaa-anomus meni  läpi. Alkoi todella näyttää siltä, että tammikuun alussa asustelisin jo Lapissa!

Teksti ja kuvat Jonna Pietiläinen