Laitetaan vuosi 2018 pakettiin. Kun nopeasti ajattelee, niin tänä vuonna ei tapahtunut oikein mitään ihmeellistä! Pieni pysähtyminen kuitenkin kertoo, että tein huikean kehityksen! Mikä älytön matka!

Käsi paketissa, vuosi ei.

Nopeasti ajatellen: Tänä vuonna (2018) ei juuri mitään ihmeellistä tapahtunut. Olo edellisten vuosien kaltainen. Pysähdyin kuitenkin hetkeksi miettimään ja etsimään teille kuvia, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Totean heti, että on vedettävä sanat takaisin ja että todellakin on tapahtunut – paljon kaikkea mahtavaa.  Hetkellisesti tulee itselle jopa erittäin ylpeä olo, että on onnistunut saavuttamaan jo noinkin hienoja asioita omassa elämässä.

Paljon on tullut tehtyä virheitäkin mutta niistä on opittava. Tärkeimpänä oppina pidän sitä, että olen viimeisen vuoden aikana kasvanut henkisesti melko suuresti. Olen todennut, että mätään pohjaan on todella haastavaa tehdä pilvilinnoja.  Kun tutkailen taaksepäin aikaa, jossa olen vain tavoitellut jotain suurta ja mahtavaa, joka mielestäni pitäisi saada mahdollisimman äkkiä, voin todeta, että se ei todellakaan mene niin! Jotta voi saavuttaa jotain, niin omalle tekemiselle pitää löytää suunta ja rentous tehdä asioita, jotka tuottavat hyvää mieltä. 

Minun vuoteni alkavat aina samalla lailla, siten, että täytän lisää vuosia. Niin kävi tietenkin tänäkin vuonna mutta muuten vuoden 2018 startti oli erilainen. Vuosi alkoi nimittäin sairasvuoteella, sillä Suomen paras palomies -kuvauksissa hajonneen olkapään kuntoutus oli käynnissä. Helmikuun puolessa välissä pääsin viiden ja puolen kuukauden sairasloman jälkeen takaisin työkuntoiseksi. Olkapäästä tuli hyvä ja kuntoutus onnistui mainiosti. Onneksi uskoin itseeni ja tein kovasti töitä työkykyni palauttamiseksi.

Samoihin aikoihin vuodenvaihteessa 2017-2018 sain tietää, että minut on valittu Arman Pohjantähden alla -kuvauksiin kolmannelle tuotantokaudelle. Roolini siinä oli kertoa elämästäni sekä palomiehen ammatista. Olin todella innoissani. Tämä mahdollisuus oli minulle suuri ja tartuin siihen ennakkoluulottomasti ja jopa hieman sokeasti tietämättä mitä elämääni voi tällainen mahdollisuus tuoda. En oikein koskaan ajattele sen enempää tekemisiäni, vaan tartun mahdollisuuksiin, jos ne vain tuntuvat siltä, että nyt haaste on otettava vastaan.

Helmikuussa kuvattiin Armanin kanssa palomiesjaksomme. En tajunnut sitä silloin mutta nyt olen ajatellut, että se oli minulle ja koko Suomen pelastusalalle aivan helvetin iso näytönpaikka. Rohkeana annoin kasvoni koko Suomen kansalle ja samalla suuren palan elämääni. Mielestäni onnistuin mainiosti ja sain paljon hienoa palautetta, miten osaan toimia mainiosti ja empaattisesti omana itsenäni. Älytöntä!  Kerran elämässä tapahtuva mahdollisuus. Armaniin tutustuminen oli minulle suuri kunnia. Sain hänestä paljon ajatuksia ja esimerkkiä elämääni.

Keväällä meno alkoi todenteolla maaliskuussa, kun Sub tv:llä alkoi kymmenen jakson mittainen Suomen paras palomies -kilpailu. Kaiken kukkuraksi sain tietää, että minun palomiesjakso Armanin kanssa tulee olemaan kauden loppuhuipentuma ja päätösjakso. Aivan älytöntä. Ensiksi kymmenen jaksoa Suomen paras palomies -kilpailua ja sitten kahden viikon tauon jälkeen Armanin jakso. Naama Helsingin keskustassa Kampin aukion näyttötauluun! Huh huh. Rumba kesälle 2018 oli valmis.

En edes oikein tiennyt, miten siihen valmistautua. Eipä ole ollut aikaisemmin vastaavaa tilannetta. Matka Suomen paras palomies -kisassa oli aivan käsittämätön. Putosin kisasta nopeasti toisessa jaksossa. Toisen kilpailijan loukkaantumisen jälkeen sain mahdollisuuden kaksintaisteluun, josta oli voitolla mahdollista päästä takaisin kisaan. Voitto tuli ja olin taas kisassa. Muutaman päivän kuluttua olkapääni meni sijoiltaan kilpailutilanteessa. Liike- ja voimarajoite eivät haitanneet menoa, vaan kisasin vielä 11 kilpailua. Lopullinen sijoitukseni oli neljäs. Wau mikä reissu! Mitä kokemuksia ja itsensä ylittämistä.

Jottei kevät olisi ollut vielä tarpeeksi kiireinen, niin pääsin myös kertomaan ajatuksiani Pelastustiedon podcastiin ja sain kunnian osallistua mallina vuoden 2019 Palomieskalenteriin, jonka tuotot menevät lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen. On hassua, miten asiat tajuaa vasta jälkeenpäin ja osaa arvostaa kokemuksiaan. Olen huomannut, että näistä pienistä asioista kasvaa kovaa vauhtia suuri kokonaisuus.

Vaikka suuria ja ihmeellisiä asioita tapahtuu elämässä, niin kaikista tärkeintä on pitää pää kylmänä. Aina on myös muistettava
ne kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat asiat, mitkä pitävät sinut pinnalla. Tämä asia on ollut minulle hieman hankalaa ja olen näköjään tarvinnut siihen keskivertoa pidemmän ajan oppiakseni sen. Välillä onnistuu ja välillä menestyy mutta lähimmäisiä ei saa ikinä unohtaa. Onneksi minulla on lähelläni mahtavia ja rakkaita ihmisiä, jotka eivät ole hylänneet vaikeinakaan aikoina. Mikä mahtavinta, niin niitä voi löytää  elämään lisää vielä aikuisiälläkin, täysin odottamattomissa tilanteissa. Tämä tarina on vasta alussa, eikä sille löydy pysäyttävää kattoa.
Saan kyllä olla todella onnellinen, että minulla on todellisia ystäviä ja perhe,  jotka tukevat minua erilaisissa tilanteissa. Opettelen päivittäin elämässäni ottamaan heiltä neuvoja vastaan. Muistakaa, että perusmuuri on se, mikä kannattaa pinnalla pahimmassakin myrskyssä. Läheisiä ja ystäviä ei voi liikaa arvostaa! Yksin kukaan ei menesty! Se on aivan varma. Onneksi olen tämän vuoden aikana sen vieläkin kirkkaammin oivaltanut

Ihmiset ovat tehneet minusta juuri tällaisen kun olen. Saan olla kiitollinen kaikista hetkistä ja ihmisistä rinnallani. Olen myös huomannut ikävän puolen, että on sellaisiakin ihmisiä, jotka jostain ihmeen syystä tahtovat toisille pahaa ja keräävät kaiken hyödyn itselleen toisen kustannuksella välittämättä yhtään siitä, miltä toisesta tuntuu. No se ei minua tulevaisuudessa kiinnosta ja olen näistä ajatuksista päässyt eteenpäin. Toisen asennevammaa ei voi korjata kukaan muu kuin hän itse,  sen on lähdettävä jokaisesta itsestään.

Lokakuussa pidettiin mahtavat Palomieskalenterin julkistusjuhlat Helsingissä ja kalenteri julkaistiin myyntiin! Hienoja uusia tunteita.
Syksystä MäoonvaanMä -blogini siirtyi Aseman sivuille ja aloitin yhteistyön Turvata Oy:n kanssa.  Aivan älytön vuosi 2018 purkissa. Käsittämätön matka. Ei mitään järkeä.
Ei varmaan yllätä, mutta ensi vuodellekin on tulossa muutama isompi projekti, jotka vaikuttavat suuresti minun elämääni.
Vuosi 2019 Alkaa rytinällä heti vuodenvaihteessa. Uudenvuodenaaton olen töissä. Näillä suunnitelmilla ja päätöksillä heti seuraavaan työvuorooni mennessäni pääasialliset työkaverini vaihtuvat. Vaihdan työvuoroni nelosvuorosta ykkösvuoroon, samalla myös paloasemani vaihtuu Järvenpäästä Mäntsälään. Jättäydyn viiden vuoden jälkeen kokonaan pois ambulanssissa ja siirryn varapaloesimieheksi uuteen työvuorooni. Varsinaisen esimiehen ollessa lomalla minä johdan työvuoroamme ja vastaan yhdessä työvuoroni kanssa Mäntsälän ja lähialueiden asukkaiden turvallisuudesta. Aivan sairaan hieno mahdollisuus, jota tarjottiin palopäällikön toimesta kuin Manulle illallista.

Urani etenee luonnollisesti.

Nöyrä kiitos kaikille läheisilleni ja uskollisille seuraajilleni!
Tehdään vuodesta 2019 vieläkin suurempi ja mahtavampi!
Joulurauhaa kaikille ja menestyksellistä uutta vuotta 2019!

– Jussi