Palomestari Arto Latvala valittiin Vuoden palomieheksi 2018. Hänet tunnetaan aktiivisena ja innokkaana alan kehittäjänä. Asema kysyi mistä ehtymätön innostus kumpuaa ja miten se pysyy yllä?

Vuoden palomies 2018 Arto Latvala on aktiivinen ja innokas pelastusalan kehittäjä. Hän työskentelee Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella palomestarina.

Vuoden palomies 2018 Arto Latvala on aktiivinen ja innokas pelastusalan kehittäjä. Hän työskentelee Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella palomestarina.

Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomestari Arto Latvala palkittiin Vuoden palomies 2018 -huomionosoituksella. Vaikka ”Artsin” virkatyöura alkaa olla jo loppupuolella, on hän jatkuvasti onnistunut säilyttämään ehtymättömän intonsa. Miten se on mahdollista?

Latvala arvelee, että osa innotuksesta tulee suvusta verenperintönä. Aikoinaan hänen veljensä on palkittu Vuoden fysioterapeutiksi ja he ovat todenneet, että heitä molempia kiinnostaa uudet asiat. ”Vaikka pelastuslaitoksen työpäivät keikkojen osalta ovat erilaisia, niin jotenkin tuntuu, että kaikki olisi jo nähty. Erilaiset monet projektit, joissa olen ollut mukana, ovat tuoneet lisämausteita arkeen. Lisäksi ihmiset, jotka ovat olleet ympärilläni näissä uusissa jutuissa, pursuavat positiivista energiaa.” Latvala ottaa esimerkiksi Asemallakin esitellyn PETS -kurssin: ” Siitä jos mistä tulee itsellekin hyvä mieli.”

Innostus säilyy työyhteisön hyvällä hengellä. ”Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella on sama missä vuorossa tai millä asemalla töitä tekee – työyhteisön henki on hyvä ja olo aina kotoinen.” Latvalalle  palokunta on ollut oikeasti kuin toinen koti. ”Minulla ei ole koskaan ollut oikeasti mitään työaikaa, vaan esimerkiksi työpaikan sähköpostit luen monta kertaa päivässä ja myös vastailen, jotta saan asiat etenemään. Sama puhelimen kanssa, olenpa sitten lomalla palmun alla tai kipeänä kotona, aina vastaan siihen.” Latvala vertaa palokuntatyötä jääkiekkoon, jossa tarvitaan monenlaisia pelaajia eri paikoille, joukkueen johdosta valmennukseen ja huoltoon asti.


Onnistumisia kentällä ja lentokentällä

Kun Latvalan pyydetään luettelemaan isoimpia onnistumisiaan, hän mainitseekollegoidensa kanssa tekemän p3-käsikirjan ja vähän aikaa sitten valmistuneet Pelastusopiston tutkimushankkeet PETS:n, kodinkonepalot sekä uuden selvitysoppaan. Latvalan mukaan erityisen lihaduttavaa niissä on olut se, että eri tahot ovat vieneet asioita innostuneina eteenpäin. Uransa alkutaipaleelta onnistumisia löytyy lento-onnettomuuksien ja suuronnettomuuksien pelastustoiminnan sekä viranomaisyhteistyön kehittämisestä.

Suuronnettomuudet ovatkinalan tekijöiden keskuudessa suurta mielenkiintoa aiheuttava asia. Kun Latvalalta kysytään, läytyykö suuronnettomuustehtäviltä vedenjakajia, joiden kohdalla lähdetään kohti menestystä tai menetystä, hän vastaa: ”Ehdottomasti on. Suurin juttu näissä on se, että on valmisteltu selkeät toimintaohjeet (check -listat), joiden mukaan kakku jaetaan heti alkutilanteessa. Muutoinkin delegointi on tärkeää, jotta pystyy hallitsemaan kokonaisuuden. Suuronnettomuuksissa pelastustyönjohtajan tulee pysyä johtopaikalla tiiviisti ja muut vierailevat siellä. Suurin virhe on mennä itse tilanteeseen ja takertua pieniin asioihin. Esimerkiksi Tikkurilan ammattikoulun palossa meni ensimmäiset kaksi tuntia niin nopeasti, etten meinannut millään uskoa. Onneksi pysyin johtopaikalla ja oli hyvä tiimi ympärillä.”

 

Tiukka Tikkurilan palo

Vuoden palomieheltä on aina kysyttävä mieleenpainuvin keikka. Latvalalle se on Tikkurilan ammattikoulun palo. ”Tikkurilan  ammattikoulua tuli poltettua vuorokausi ja olihan siinä haasteita, kun palo meinasi karata pariiinkin kertaan käsistä. Lopulta päärakennus saatiin kuitenkin suojeltua. Johtamisessa hienoa oli se, että minua avustivat paloinsinöörit Jari Pouta ja Anssi Parviainen. Taustalla hääri palopäällikkö Reijo Rajala. Kaikkiaan hyvää yhteistyötä. Kaistanjohtajina katolla Simo Koponen ja Isto Saastamoinen. Palomiehille homma oli erittäin raskas. Kovakuntoinen Harry Häyrinen taisi käyttää reilusti yli 10 paineilmalaitetta tyhjäksi.” Kansainväliseltä puolelta Latvala nostaa esiin Bam:n huiman määnjäristyskeikan. ”Junailin Simo Weckstenin oikeanan kätenän tehtävälle kaiken logistiikan: lennot keskelle ei mitään ja takaisin sekä miehet ja kaluston.”

Tehokkaat käsisammuttimet

Latvala oli myös tekemässä pitkää päivätyötä vaihtoehtoisten sammutusmenetelmien selvittämisessä. Siinä nousi uudelleen esiin käsisammuttimien teho. Oliko tämän höökien kappeihin osin jo unohdetunkin laitteen teho sitten yllätys?  ”Itselleni ja monelle ikäiselleni kollegalle esimerkiksi jauhesammuttimien käyttö on ollut selvää 80-luvulta asti ja niitä on jonkin verran myös käytetty ympäri Suomea mutta mitään kirjoitettua faktaa tai ohjeita ei ole ollut. Vaahtosammuttimien tehot puolestaan ovat kehittyneet huomattavasti viimeisen 5 – 10 vuoden aikana ja tämä vahvisti käsityksiä käsisammuttimien käytöstä. Sinänsä tämä on uutta ympäri maailmaa. Edelleen ollaan hieman konservatiivisia ja tehdään asioita kuten ennenkin.” Kun Latvala vieraili  Hong Kongissa, häntä vastaan tuli raskas pelastusyksikkö, jossa ei ollut vettä eikä yhtään sammutinta. Sikäläisten kavereiden mielestä se oli ok mutta Latvala itse jäi hieman pohtivalle kannalle.

Teksti Marko Partanen
Kuvat Kimmo Kaisto
(paitsi kuva, jossa näkyy Vuoden palomies -diplomi)