Tämä Kotirintama-blogi on tehty vastineena Jan Holmbergin hauskaan blogikirjoitukseen ”Täydellinen sairaanhoitaja somessa.” Se sisältää kärjistämistä, yleistyksiä ja viittauksia fiktiivisiin tilanteisiin ja henkilöihin. Tarina on siis keksitty ja sitä on maustettu riittävästi. Vastineessa puolestaan keskitytään epätäydellisen hoitopojan epätäydelliseen päivään.

Epätäydellisen hoitopojan päivä alkaa aamuherätyksellä. Koska tänään on iltavuoro, on vaimon kanssa sovittu, että rakkauden hedelmät Stöffö, Rölle ja Vode ovat aamutoimineen mieshoitajan vastuulla. Saa nukkua pidempään. Ei saa. Kikkakolmikko on hereillä jo aamukuudelta. Riitely alkaa jo aamupalapöydässä. Koska Vode ei saanut yhtä paljon mansikkahilloa aamupuuroonsa, kuin Rölle, hän päättää kipata hillopurkin lattialle ja kopauttaa veljeään lusikalla otsikkoon.

Aamiainen muodostuu spektaakkeliksi, jonka ratkomiseen tarvitaan neuvottelutaitoja ja hermoja. Siitä selvitään. Töihin lähtiessä vaimo muistuttaa oman autonsa kesärenkaiden vaihtovelvoitteesta, koska on jo kesäkuu. Nyt eteisen lattialla makaa kolme matoa, jotka kieltäytyvät pukemasta mitään päälleen. Päiväkotiin pitäisi mennä. Seuraa uusi neuvottelutilanne. Vähien yöunien jälkeen äidin pikku talttahampaiden vastaanhangoittelu harmittaa niin, että ikenissä kirvelee. Kahden osalta selvitään maanittelulla. Kolmas pitää kantaa itse autoon, koska neuvottelut päättyvät tuloksettomiksi.

Kun operaatio päiväkotiin vienti on suoritettu kaikkine mahdollisine ilmiöineen, kuten se, että unohdit täysin pakata Stöffön kumisaappaat metsäretkeä varten mukaan, on puhallettava hetken aikaa. Sitten vaan hakemaan kotoa kumisaappaat ja unohtamaan omat aurinkolasit päiväkodin kuivauskaapin päälle. Alkaa tehdä mieli mennä salille. Ei siksi, että olisi jotenkin urheilullinen, vaan siksi, että saisi vähän liikuttua ja rauhoitettua hermoja. Salille päästyä magneettikortti ei toimi. Muistat unohtaneesi uusia salikortin. Kun tämä asia saadaan puhelimitse järjesteltyä, on treenaamisen aika. Salilla fitnesstytöt naureskelevat rähjäisissä verkkareissa ähisevälle vyötärölihavalle miehelle. Laitat salilta vaimolle tekstiviestin, jotta ottaisi lapsia hakiessaan aurinkolasisi mukaan. Vaimo vastaa tekstiviestillä, jossa muistuttaa renkaiden vaihdosta.

Suihkun jälkeen on aika syödä lounasta. Tekisi mieli jotain hyvää. Mieleen palaa ajatus siitä, että eilen grillattuja ryynimakkaroita jäi vielä ja siihen voisi keitellä vaikka perunat tykö. Perunoita ei enää kaapissa ollut, joten vaihdat makaroniin. Syödessä ajattelet, että olisi pitänyt mennä Mäkkäriin. Tarkempi vilaus laskupinoon kertoo miksei tullut mentyä. Samalla muistat vaimon lainanneen autoasi, joten oletusarvoisesti polttoainetankki ja pissapojan säiliö ovat tyhjiä.

Työmaalle tultaessa on edessä kunnon kaaos. Sokeakin näkee, että alimiehityksellä on menty jo pitkään. Osa kollegoista ei tervehdi, koska ovat pahalla tuulella. Pohdit hetken onko PMS -oireilu joillain pysyvä ilmiö ja voiko se tarttua myös mieshoitajiin. Vaimo laittaa viestin kauppaostoksista ja iltapalatoivomuksista. Ja muistuttaa kesärenkaista. Samaan työvuoroon on sattunut ihana työporukka. Yksi, joka välttelee töitään, siirtäen ne muille tai muuten valikoiden. Yksi, joka knoppailee ja pätee joka asiasta mutta on täysin hyödytön kun pitäisi oikeasti tehdä hätätilapotilaalle jotain. Yksi, jonka aika menee toisten kyttäämiseen, mikäli se 7-minuutin kahvi ja lounastauko sattuisi venymään.

On kiire. Silti aina jollain on aikaa päivitellä sitä, miten kiire onkaan. Päihtynyt potilas antaa henkilökohtaisiin ominaisuuksiin menneen arvionsa epäonnistuneesta hoitopajasta sekä hänen ulkonäöstään ja palkitsee tämän jälkeen sylkäisemällä kasvoille. Ja tietysti silmiinhän se meni. Olikohan rokotukset vielä voimissaan? Pitääkö ottaa nollanäytteet? Pinna kiristyy. Potilas ymmärtää itsemääräämisoikeutensa ja oikeutensa kovaäänisellä rähähdyksellä. Vartija pyydetään paikalle. Noin puolen tunnin jälkeen vartija ja pari mieshoitajaa muodostavat potilasta eristäessään hitaasti liikkuvan ja korisevan painipatin. Hoitavan lääkärin lyöminen oli vasta se virhe, jonka jälkeen saatiin tilanteeseen rajoittimia. Sitä ennen aggressiviseen käytökseen ei saanut edes ottaa kantaa. On pakko puhaltaa hetki ja käydä juomassa nopea pystykuppi kahvia. Kahvia ei ole keitettynä. Tekstiviesti on tullut – vaimolta. Muistutus kesärenkaista. Nopea anna olla jo -tyyppinen vastaus ja kahvin keittoon. Se jää juomatta kun työt kutsuvat.

Seuraava päihtynyt potilas vaatii oikeuksiaan. Kokemuksella osaan jo etukäteen sanoa hänen käyttävän valitusoikeuttaan. Pahoittelu ei auta. Eivätkä perustelut siitä, että känsä jalkapohjassa ei ole päivystyksellinen vaiva. Asiakaspalautteeksi hän kaataa juoma-automaatin. Työvuoro on päättymässä. Yötyöläiset saapuvat yllättävän hymyilevinä ja pirteinä. Raportti pysyy asiallisuuden rajoissa, eikä omia mielipiteitä tule annettua. Yhdestä potilaasta pitää varoitella etukäteen, etteivät joutuisi sen kanssa painimaan.

Kotimatkalla autosta syttyy laturin varoitusvalo. Kai sillä nyt vielä kotiin pääsee. Kotiin päästessä vaimo on pahana, koska oli saanut tylyn vastauksen tekstiviestiinsä. Lisäksi Vode on oksentanut kerran, joten alkaa pitkän tikun veto siitä, kuka valmistautuu jäämään mahdollisen kipeän lapsen kanssa kotiin. Sitä siivittää palaute kesärenkaiden vaihdosta. Seuraa näkemyseroja, jotka johtavat köyhän miehen kotiteatteriin. Sellainen missä ollaan hiljaa ja leikitään sellaisia näytelmiä. Alkaneen mykkäkoulun aikana epätäydellinen hoitajapoika paistaa itselleen munia ja pekonia, joista luodaan juuston kanssa jämäkkiä voileipiä itselle. Niiden kanssa kyytipojaksi menee myös kaksi tölkkiä olutta, koska lapset ovat jo nukkumassa. Samalla voisi katsoa vielä kympin uutisten urheilukoosteen. Paitsi että kello jo puoliyö. Se meni jo ohi kinatessa vaimon kanssa. Sen sijaan someen tulee laitettua sovinistinen vitsi, joka vaikutti ensin hauskalta. Huomenna pitäisi mennä aamuvuoroon. Todennäköisesti myös kuuntelemaan palaute kollegoilta, millaisen somemyrskyn olet aiheuttanut. Tietoisuus unien jäämisestä vähäiseksi kiukuttaa jälleen.

Huomenna on uusi päivä. Ei muuta kuin kohti huimia seikkailuja jälleen.

Teksti Mika Lehestö