Invalidiliitto ja pellehyppyseura Jerobeam Salakyttä Team kampanjoivat luonnonveteen hyppäämisestä. Paikka on syytä paitsi tuntea mutta myös olla tarkastettu, sillä onnettomuudet sattuvat monesti tutuissa rannoissa. Tuukka Nisso kertoo hyppyonnettomuudesta, joka pisti hänen elämänsä uusiksi.

cof

Tuntemattomaan veteen hyppääminen voi olla vaarallista.

Invalidiliitto muistuttaa uhkarohkeiden uimahyppyjen seurauksista. Varomattomat sukellukset aiheuttavat Suomessa joka kesä neliraajahalvauksia, lievempiä selkäydinvaurioita ja muita vammoja. Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu tutussa paikassa.

Mökkirantaankaan ei kannata pulahtaa ennen kuin on tarkastanut pohjan. Monet käyttävät rantoja kaatopaikkoina: pinnan alle heitetään miltei mitä tahansa. Laituri on saattanut siirtyä, vaikka se näyttää olevan samassa paikassa kuin viime kesänä. Vedenkorkeus voi sisäjärvilläkin vaihdella useita kymmeniä senttejä kesän aikana, joten syvyyden arviointi pinnalta käsin on vaikeaa.

 

Liian paljon nuoria vammautuneita

Fysiatri Eija Ahoniemi kuului työryhmään, joka teki kolmikymmenvuotisen seurantatutkimuksen henkilöistä, jotka olivat vammautuneet tapaturmaisesti ja olleet kuntoutuksessa Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksessa (nyk. Validia Kuntoutus). Kolmen vuosikymmenen aikana sukellusonnettomuuksissa selkäydinvamman sai reilut sata henkilöä. Heistä vain yksi oli nainen.

”Erilaisissa sukellusonnettomuuksissa selkäydinvamman saaneet henkilöt olivat lähes poikkeuksetta miehiä ja suurin osa alle 30-vuotiaita. Siinä mielessä se on ikävää, että he ovat usein vasta aikuisuutensa alussa, kun loukkaantuminen tapahtuu”, Ahoniemi kertoo.

 

Kaikki alkaa alusta

”Selkäydinvaurion myötä kaikki lähtee alusta. Lähdetään puhtaalta pöydältä opettelemaan uudelleen arjen toimintoja, kuten juomista, syömistä, kääntymistä ja nousemista. Koko elämä on rakennettava uudelleen”,  toteaa Eija Ahoniemi.

Näin kävi myös kolmekymppiselle Tuukka Nissolle 14 vuotta sitten. ”Kun sauna oli lämmin, niin kai sitä piti uimaan mennä. Siinä oli sellainen hieno pitkä laituri. Se oli ihan törkeän pitkä. Ei olisi uskonut, että siinä samoin tein ottaa pää pohjaan”, Tuukka muistelee.

Tuukan hengen pelastivat saunasta uimaan tulleet ystävät, minkä jälkeen alkoi koko elämän kokoinen uudelleenrakennus. ”Mä olin käynyt kaikki extreme-lajit läpi ja sitten vammauduin hyppäämällä järveen”, huokaa Tuukka.

 

Älä ole pelle!

Jerobeam Salakyttä Team on kansainvälisesti tunnettu suomalainen pellehyppyryhmä, joka on mukana Invalidiliiton Tiedä mihin hyppäät -kampanjassa valistamassa uimahyppyihin liittyvistä vaaroista.

”Asia on meille hyvin tärkeä. Ikävä kyllä ystäväpiiriimmekin on epäonnisia hyppyjä sattunut. Tiedämme, että hyppyihin liittyvät vaarat ovat meidän touhuissa aina läsnä. Siksi niihin suhtaudutaan vakavasti ja niihin myös varaudutaan hyvällä ennakkosuunnittelulla. Varsinkin kun menemme uuteen paikkaan hyppäämään, pohja tarkistetaan aina ennen hyppäämistä”, kertoo pellehyppyseuran puuhamies Markku Eklund.

 

Lähde: Invalidiliitto

Tiedä mihin hyppäät! -kampanjan nettisivut tästä.