Koulutus ja koulutustasot nousevat vähän väliä keskusteluun asemien kahvipöydissä ja some-keskusteluissa. Usein ihmetellään, miten lyhyemmän koulutuksen oleva voi olla pätevä työhön – tai miten kokemuksella ei ole merkitystä, kun hoitovelvoitteita määritellään. Joidenkin mielestä ensihoidossa eivät voisi työskennellä kuin ensihoitaja amk -tutkinnon suorittaneet, toisten mielestä taas on tärkeämpää se, kuinka pitkään on ollut alalla.

Kuva Juha Jormakka.

Kuva Juha Jormakka.

Tarinaa värittää usein ihmisen oma koulutustausta. Omia puolustetaan ja muiden osaamista verrataan omakohtaisiin kokemuksiin. Koen itse velvollisuudekseni kertoa olevani ensihoitaja amk, ensihoitaja yamk ja toimineeni mm. ensihoidon lehtorina ammattikorkeakoulussa. Myös oma taustani varmasti värittää omaa näkemystäni asiasta.

Isommassa kuvassa on tärkeää havaita, että koulutustason määrittely lähtee laista. Laki kertoo viime kädessä sen, kuka on riittävän pätevä tehtävän hoitamiseen ja millä edellytyksillä. Lakia laatiessa on otettava huomioon sen soveltuvuus käytäntöön. Monella ammattiryhmällä on myös vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon – samoin  ammattiliitoilla on aina valtaa vaikuttaa siihen, jopa merkittävästi.

Lakia ei kuitenkaan voida kirjoittaa yksilöllisin perustein. Muutoksia tehtäessä joku ammattiryhmä saattaa jäädä ns. “väliinputoajaksi”, eli paikkaa ei uudessa mallissa löydy. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat opistotasoiset sairaanhoitajat. Heidän osaamistaan ei kukaan epäile, mutta edetäkseen koulutuksessa ja uralla voi olla että osa sairaanhoitajan opinnoista on käytävä uudelleen.

Ensihoitoasetus määrittelee osaamistasot selkeästi. Perustasolla toisen työntekijän tulee olla terveydenhuollon ammattihenkilö, jolla on ensihoitoon suuntaava koulutus. Hoitotasolla ainakin toisen työntekijän on oltava ensihoitaja amk tai sairaanhoitaja, jolla on 30 opintopisteen ensihoidon hoitotason täydennyskoulutus. Toisena työntekijänä molemmilla tasoilla voi olla terveydenhuollon ammattihenkilö tai pelastaja. Tämä siis tarkoittaa että hoitovastuussa olevalla tulee olla ensihoitoon suuntautunut koulutus ja hänen pitää olla laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö.

Ensihoitaja amk:n asema näyttää siis asetusten perusteella olevan selkeä. Monella alueella vastavalmistunut ensihoitaja amk voi siten aloittaa suoraan hoitotasolla työskentelyn. Kaikki työssä olevat kuitenkin tietävät, että kokonaisvastuun ottaminen vasta aloittaneelle on haasteellista. Myös paikalliset tavat, ohjeet ja alue on tunnettava hyvin ennen kokonaisvastuun ottamista. Joillain alueilla onkin määritelty kuinka pitkään pitää olla ns. perehtyjänä ennen hoitotasolle siirtymistä.

Pelastajatutkinto näyttäisi olevan tämän asetuksen valossa jäämässä sivuraiteelle ja kuljettajan rooliin koko ensihoidossa. Pelastajakoulutuksessa kuitenkin opetetaan edelleen ensihoitoa ja erilaiset hoitoprotokollat ovat myös pelastajien osaamisvaatimuksissa. Voidaankin kysyä, onko ensihoidossa varaa jättää pelastajien osaaminen ja resurssi käyttämättä? Pelastuskoulu ja Pelastusopisto ovatkin aloittaneet pelastajien lähihoitajakoulutuksen saadakseen heille terveydenhuollon ammattinimikkeen ja näin mahdollistaen heille muodollisen pätevyyden ensihoitoon.

Sairaanhoitajien työskentely onkin vaikeampi kysymys. Sairaanhoitajat on mainittu asetuksessa 30 opintopisteen hoitotason täydennyskoulutuksen käyneenä hoitotason työntekijöinä. Ilman 30 opintopisteen täydennystä sairaanhoitaja on terveydenhuollon ammattihenkilö. Onko koulutus kuitenkaan ensihoitoon suuntaava? Minusta ei ole.

Suuntaavuus ensihoitoon tarkoittaa omasta mielestäni sitä, että työntekijä omaa vähintään kohtuullisen kuvan ensihoidon toimintamalleista. Esimerkiksi ensihoidon hoitoprotokollista, hälytysjärjestelmistä, kiireellisyysluokituksista ja ensihoitoasetuksesta ei  sairaanhoitajakoulutuksessa puhuta sanaakaan. Vammautuneen potilaan ensihoito, tukeminen ja hoitoprotokollat eivät myöskään kuulu sairaanhoitajan tutkintoon.

Osalla kouluista on kuitenkin mahdollisuus syventävässä vaiheessa osallistua ensihoidon kursseihin, harjoituksiin ja käydä ensihoidossa harjoittelussa. Laissa ei kuitenkaan määritellä tarkemmin mitä ensihoitoon suuntaaminen tarkoittaa, joten eri alueilla on tätä sovellettu melko eritasoisesti.

Mikä on ensihoidon perustason koulutuksen tulevaisuus? Miten se vastaa kysyntään ja miten valmistuneet tulevat työllistymään? Hoitotason yksiköt yleistyvät, paikoin on jopa väläytelty perustason yksiköiden poistumista kokonaan. Hoitotason pätevyyden edellytykseksi on osalla alueista määritelty vakituinen työpaikka ensihoidossa. Miten voidaan alueellisesti hoitaa sijaisuudet, mikäli hoitotason sijaisia ei ole saatavilla?

Eksotella on lähes kaikki työntekijät ovat hoitotasolla, jolloin sijaisuuksien hoitaminen on helppoa. Sijaiseksi riittää perustason ensihoitaja, kun vakituinen on aina hoitotason ensihoitaja. Voisiko lopulta siis käydä niin, että perustason ensihoitajista tulee sijaisia ja esimerkiksi sairaalan ja kotihoidon työntekijöitä, ensihoitaja amk -koulutettujen vallatessa kaikki vakituiset ensihoidon työpaikat?

Mutta mihin tarvitaan korkeakoulutusta? Miksi ensihoitajan pitää olla amk-tasoinen? Kansainvälisesti vertailtuna voisi sanoa vastauksen olevan korkeakoulutetun mahdollisuus tehdä omia päätöksiä. Korkeakoulutus tarkoittaa hoito-ohjeiden tuntemusta sekä tietoa siitä, miten nämä ohjeet perustellaan. Kun tiedetään perustelut, voidaan tehdä myös itsenäisiä päätöksiä.

Esimerkiksi Englannissa korkeakoulutuksen tarvetta on perusteltu juurikin päätöksentekokyvyn tarpeella. Alemman tason koulutuksella voitaisiin ainoastaan seurata protokollaa ja kaikki protokollan soveltamiset on kielletty, vaikka jopa tiedettäisiin etteivät ne sovellu kyseiseen tilanteeseen. Tästä esimerkkinä vaikkapa lääkehiili, joka ei sovi kaikenlaisten myrkytysten hoitoon.

Kokemus on kuitenkin asia, jota ei asetuksissa voida ottaa huomioon. Laissa on helpompaa määritellä riittävä yksittäinen tutkinto kuin jokin osaamisen taso, joka olisi riittävä. Voi hyvin olla että kaksikymmentä vuotta ensihoitoa tehnyt ja kehittänyt opistotason sairaanhoitaja hallitsee ensihoidon paremmin kuin vastavalmistunut ensihoitaja amk. Lait ja asetukset tehdään kuitenkin aina kokonaisuutta ajatellen, ei yksilöä.

Sairaanhoitopiirien vastuulääkäreillä on edelleen paljon valtaa hoitovelvoitteiden määrittelyssä, mutta lakia he eivät voi ohittaa. Edellisen asetusmuutoksen aikana tehtiin siirtymäsäännöstö, jolla turvattiin pitkään työtä tehneiden ensihoitajien mahdollisuus jatkaa hoitotason työntekijöinä. Alueellisesti siirtymäsäädöksen käyttö vaihtelee kuitenkin paljon. Osa vastuulääkäreistä on päätynyt olla hyödyntämättä säädöstä, jättäen osan työntekijöistä ilman hoitotason velvoitteita. Samoin palveluiden siirtyessä uudelle tuottajalle ovat osan työntekijöistä työmahdollisuudet rajoittuneet merkittävästi.

Mikä on ensihoitaja amk -koulutuksen tulevaisuus? Tutkintoon johtavaa koulutusta on lisätty jokaisessa sitä kouluttavassa ammattikorkeakoulussa reilusti. Ensihoitajia valmistuu tällä hetkellä useita satoja vuosittain. Alueet, joilla koulutusta ei ole saatavilla, pystyvät myös rekrytoimaan työntekijöitä entistä paremmin. Niin sanottu ensihoitajapula, joka muutama vuosi sitten oli havaittavissa, on häviämässä.

Myös hoitotason 30 opintopisteen täydennyskoulutuksia järjestetään reilusti ja tulijoita on riittänyt. Alkaako Suomen ensihoitokenttä olemaan jo saturoitunut ensihoitajista, jolloin uusia työntekijöitä ei enää tarvita kouluista valmistuvia määriä? Voi olla, että työtä ei akuutista ensihoidosta saa enää yhtä helposti, mutta ensihoitaja amk -tutkinto on tunnistettu ja tunnustettu riittäväksi koulutukseksi myös useassa muussa maassa. Ensihoitaja amk -tutkinnon suorittaneet päätyvät entistä enemmän myös sairaaloiden sisälle töihin. Sairaanhoitajan ammattinimike antaa myös merkittävästi laajemmat mahdollisuudet työskennellä erilaisissa tehtävissä.


Tähystäjä on Juha Jormakka – Ensihoitaja, opettaja, kouluttaja, kirjoittaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ensihoitomaailmaa aktiivisesti seuraava projektipäällikkö Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta tunnetaan myös kirjan ”Oireista työdiagnoosiin” ideoijana ja yhtenä kirjoittajana.