Pelastustoimen tasa-arvoasioissa on paljon askareita hoitamatta. Naisverkosto on ottanut niistä vaarin. Miksi tasa-arvosta puhutaan vain naisverkostossa? Eikö tätä keskustelua pitäisi käydä molempien sukupuolten kesken? Kysymyksiin vastaa CTIF:n naiskomission puheenjohtaja Mira Leinonen.


Pelastustoimen naisverkosto näyttää ottaneen vastuun maamme pelastustoimen tasa-arvoasioista. Perinteisesti isoin työ oikeuksista on kaatunut vähemmistöille. Pelastusalan tasa-arvoasiassa perinne ei tee poikkeusta.

mira

Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. Hän on kansainvälisen pelastusjärjestön naiskomission puheenjohtaja. ”Olemme hiekkalaatikolla, jossa kaverin kanssa on vain pystyttävä leikkimään.”

Voiko lopputulos olla tasa-arvoinen, jos asiaa edistävät vain naiset? ”Ei tämä mikään ompeluseura ole. Kaikki tasa-arvoasioista kiinnostuneet voivat tulla kehittämään meidän kanssamme asioita. Tällä hetkellä naisverkostossa on kolme miestä”, naisverkoston vetäjä Mira Leinonen sanoo. Hänet valittiin kaksi vuotta sitten kansainvälisen pelastusjärjestö CTIF:n naiskomission puheenjohtajaksi. ”Ennen sielläkin oli pelkkä naisverkosto mutta kun ne huomasivat, etteivät pääse meistä eroon, niin perustivat pysyvän komission”, Leinonen nauraa.

 

Oikeat ihmiset oikeille paikoille

Hän sanoo, että naisverkosto eikä komissiokaan rajaa osallistujia sukupuolen perusteella. ”Tärkeämpää on se, että oikeat ihmiset tekevät näitä töitä. Naisverkosto ei esimerkiksi aja Pelastusopiston fyysisten pääsykokeiden keventämistä naisten osalta; samalta viivalta lähdetään kun samoja töitä tehdään. Mutta jos keskustelemme mittaavatko testit oikeita asioista, siinä keskustelussa olemme mielellämme mukana.”

Pelastusalalle tarvitaan jatkossakin ihmisiä, jotka täyttävät kelpoisuusvaatimukset ja soveltuvat töihin. Vitsin mukaan palomiestehtaalla tapahtuvasta prosessista syntyvän lopputuotteen oikeellisuus voidaan tarkistaa järki*voima =vakio -kaavalla. Leinonen haluaa rönsyillä kaikista kaavoista ja muoteista. ”Ikäluokat pienenevät. On entistä vaikeampaa saada alalle väkeä. Ammumme itseämme jalkaan, jos edistämme sitä, että palomiehen tulee istua johonkin muottiin.”

Leinonen toteaa, että jokaiseen pelastusalan virkaan tai tehtävään tulee valita aina paras henkilö – sukupuolella, seksuaalisuudella, uskonnolla tai ihonvärillä ei ole väliä. Naisverkosto ja komissio ajavat tätä asiaa.

 

Lisää naisia

”Naisia pitäisi saada pelastusalan joka tasolle lisää”, Leinonen sanoo. Miksi ihmeessä? Eikö ole sama, hoitaako hommat mies vai nainen, kunhan hoitaa? ”Hoidamme yhteiskunnan tehtävää, työyhteisömme tulee olla läpileikkaus yhteiskunnasta. Mitä paremmin työyhteisö kattaa väestön erilaisuudet, sitä monipuolisempaan ja kohdennetumpaan palveluun pystymme.” Tällä hetkellä valistunut arvio on, että Suomessa pelastusalan työntekijöistä naisia on noin 10%.

Naisten määrä pelastustoimessa on lisääntynyt vähitellen. Monissa paikoissa naisiin ei silti vieläkään ole totuttu ja tasa-arvoasiat vaihtelevat paljon pelastuslaitoksista riippuen. ”On laitoksia, joissa menee hyvin ja joissa todetaan vain, että naisia on aina ollut töissä. Toinen ääripää ei ole niin hyvä. Siinä on paljon kehitettävää.”

P1150410

Naisten sammutusasujen suojaukset poikkeavat miesten asujen suojauksista. Tämä tulisi huomioida sammutusasuja hankittaessa.

”Olen pöyristynyt keisseistä”

Pelastusalan naiset kokevat edelleen seksuaalista häirintää. Heidän kokemansa epätasa-arvo voi olla vaikkapa sellaista, jossa nainen voidaan laittaa vain naisen alaisuuteen. Saatetaan kuulla väitteitä, että naiset ovat pilanneet alan. Leinosen esimerkkilista on pitkä, siihen kuuluu myös homoseksuaalien asiaton kohtelu. ”Olen pöyristynyt, minkälaisia keissejä meillä Suomessa vielä vuonna 2018 on.” Samaan hengenvetoon Leinonen kuitenkin painottaa, ettei kyse ole vallitsevasta asenteesta, vaan ääripäistä.

Vai voisiko kyseessä olla jäävuorenhuippu? ”Kyllä siinä mielessä, että asioita on aiemmin katsottu läpi sormien. Näissä asioissa on 0-toleranssi ja kaikki mitkä poikkeavat siitä, niihin on puututtava.” Leinonen ei kuitenkaan halua velloa negatiivisissa asioissa, vaan pyrkii siihen, että asiat hoidetaan hyväksyttävällä tasolla. ”Haluan tuoda viestiä, että liikkeellä ollaan rakentavalla mielellä. Emme ole uhka, emmekä halua mitään valtataistelua eikä nais-mies -asetelmaa. Olen henkilön ja työntekijän kautta ihmisen puolella.” Epäasiallisuutta kokevat myös miehet.

Suomen pelastustoimessa on vielä paljon tekemättä. Laissa nimittäin määritellään, että jokaisessa yli 30 henkilöä käsittävässä työpaikassa on laadittava ohje tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Leinonen arvioi, että tämä paperi on suurimmassa osassa laitoksia vielä tekemättä.

 

Naisten fysiologia huomioitava

Naisten fysiologia on erilainen kuin miesten, myös tämä on huomioitava. Leinonen kertoo esimerkin Briteistä, jossa savusukellusparissa ollut nainen menehtyi pistoliekkiin mutta hänen miespuolinen parinsa selviytyi. Rintakehään kohdistunut lämpöisku oli naiselle fysiologisista syistä kohtalokas. Molemmilla savusukeltajilla oli miesten mukaan suunnitellut paloasut. Tapauksen jälkeen Lontoon palokunnissa ryhdyttiin hankkimaan myös naisille suunniteltuja paloasuja. Menettely on levinnyt jo muuallekin Britanniaan. ”Naisten fysiologiaan liittyy myös raskaus, jossa naisen lisäksi suojeltavana on sikiö.”

 

image2

CTIF:n naiskomissio tapasi Ljubljanassa vuonna 2017.

Maailmalla ääripäät levenevät

Kun Leinonen katsoo tasa-arvoasioita maailmanlaajuisesti, hän toteaa, että todelliset ääripäät löytyvät vielä muualta, niin hyvässä kuin pahassakin. Naapurissa, Venäjällä laki kieltää naisten osallistumisen pelastustoimintaan liian vaarallisena työnä. Portugalissa puolestaan naisverkosto päätettiin lopettaa tarpeettomana, sillä 40% alalla työskentelevistä henkilöistä on jo naisia. Entä koska Suomessa naisverkoston työ on tehty? ”Siinä vaiheessa, kun työyhteisöissä on otettu huomioon tasa-arvoasiat, edustamme monimuotoisesti yhteiskuntaa ja työntekijöillä on töissä hyvä olla.”

Leinosen johtama komissio on lähdössä kokoustamaan Fairfaxiin, USA:n Virginiaan, jossa maan naisjärjestö pitää seminaarinsa. Siellä tilanne on todella tulehtunut. Naispalomies teki itsemurhan jatkuvan työpaikkakiusaamisen takia. Tapausta selvittämään nimettiin palopäällikkönä toimiva nainen, joka joutui irtisanoutumaan tehtävästä työn tekemisen mahdottomuuden ja perheeseen kohdistuvien uhkailujen takia.

Kun CTIF:n naiskomissio julkaisi tiedon kokouksesta, se on saanut viestejä, jossa kehotetaan pysymään kotona. ”Menemme kuitenkin paikalle ja näytämme omalta osaltamme, että naiset kuuluvat alalle. Koemme tärkeänä osoittaa tukemme kyseisessä pelastuslaitoksessa edelleen työskenteleville naisille, joita edelleen kiusataan.”

Leinonen sanoo, että Fairfaxissa pelastuslaitoksen johto ei ole riittävällä tavalla puuttunut vallallaan olevaan epätasa-arvoiseen kiusaamiskulttuuriin eikä ole pystynyt suojelemaan työntekijöitään. ”Olemme valmistautuneet rakentavaan vuoropuheluun, jossa työntekijöiden hyvinvointi on pääpainopisteenä.”

 

image3

Naiskomission varapuheenjohtaja ruotsalainen palomies Mona Hjortzberg (vas) ja Mira Leinonen johtavat työtä, joka tähtää työhyvinvointiin.

Laajempi näkemys

Leinonen perusti Suomeen pelastusalan naisverkoston, kun hänet valittiin CTIF:n komission puheenjohtajaksi. ”Oli saatava taustalle valtakunnallinen näkemys, muuten olisin edustanut vain itseäni.”
Leinosen vetämässä komissiossa Tanskaa edustaa Peter Søe. Heidän pelastustoimessaan ei työskentele yhtään naisammattilaista. ”Peter on kertonut, että tämä on silmiä avaavaa. Nyt hän tietää miltä olla pelastustoimessa se vähemmistö, kun toimii ainoana miehenä komissiossamme.” Kun naisia ei alalla ole, vähemmistön muodostaa henkilö, joka puhuu asian puolesta.

 

Jos koet epäasiallista kohtelua

Jos joku kokee kohtelunsa olevan epäasiallista, asia tulee ilmaista heti tekijälle, että raja ylittyi. Leinonen itsekin on joutunut puuttumaan asiaan. ”Sanoin, että tämä kerta menee ajattelemattomuuden tai huonon vitsin piikkiin mutta seuraava kerta ei enää mene”. Leinonen sanoo, että yleensä fiksut ihmiset ymmärtävät lopettaa, kun heille sanotaan.

Jos epäasiallinen kohtelu kuitenkin jatkuu, tulee ottaa yhteyttä työsuojeluun. Olemme erilaisia ihmisiä, toisilla hyväksyttävän raja menee korkeammalla kuin toisella eikä rajaa voi vetää toisen puolesta. Siksi toisen puheeksi ottamista on kunnioitettava.

Milloin tasa-arvokorttia käytetään väärin? ”Silloin kun asialla lähdetään lietsomaan tai asian käsittely menee syyttelyksi.”


Teksti:
Marko Partanen
Kuvat:
Mira Leinosen albumi ja Marko Partanen