Mikä on riittävää vesisukellusvalmiutta? Mihin organisaation ja pelastussukeltajan tulisi pystyä, jotta voitaisiin puhua organisoidusta pelastussukelluvalmiudesta. Asiaa pohtii kolme kokenutta pelastussukeltajaa eri pelastuslaitoksilta.

Kuva Arto Pääkkönen

Kuva Arto Pääkkönen

”Pelastussukeltajan tulisi mielestäni hallita vähintään sektori-, suorakaide- ja kehäetsintä sekä toiminta turvasukeltajana. Myös elottoman uhrin sekä toisen sukeltajan nosto ja saattaminen rantaan ja veneeseen tulisi olla hallinnassa. Tämän minimitason lisäksi kaikki on plussaa. Pelastusopiston Vesisukelluskurssi antaa näihin asioihin riittävät perusteet”, pohtii palomies ja pelastussukeltaja Arto Pääkkönen.

”Myös pelastuslaitosten tulisi olla ajan hermolla ja hankkia asianmukaiset välineet. Hälytyskalustosta saattaa kuitenkin joissakin laitoksissa olla puutteita, esimerkiksi vara-annostaja, turvaliivi ja jopa kehäetsintävälineet eivät vieläkään ole kaikin paikoin selviö. Turvallisuusvälineistä ei tulisi tinkiä. Pääasiassa varusteet varmaankin ovat asianmukaisessa kunnossa mutta puutteitakin löytyy.”

”Poimin muutaman esimerkin: Avonaisella paikalla kuten veneestä tai avannosta etsintää on hankala tehdä ilman kehäetsintäkalustoa. Vara-annostaja puolestaan saattaa pelastaa sukeltajan tai uhrin hengen. Tällasia tilanteita voisivat olla esimerkiksi pääannostajan vika, uhrin pelastaminen ilmataskusta tai turvasukeltajana toimiessa silloin, kun toiselta sukeltajalta ilmantulo on estynyt. Näihin tilanteisiin lisäilmaletku ei ole riittävä apuväline. Turvaliivi varmistaisi pinnalla pysymisen normaalitilanteessa tai jos puku rikkoontuu, niin liivin avulla pääsee pintaan. Liivi auttaa myös uhrin pintaan nostossa ja kannattelussa.”

”Sukellusharjoitussuunnitelma tulisi olla laadittuna. Jos sitä ei ole, on taitojen ylläpito paljolti yksittäisten henkilöiden varassa. Harjoitusten laatu ja määrä saattaa eri työvuorojen välillä samassakin laitoksessa olla melko kirjavaa.
Ohjeen mukaiset sukellukset saadaan helpohkosti suoritettua, jos halua riittää.”

Palomies Arto Pääkkönen on sukeltanut 18 vuotta siviilissä ja 10 vuotta pelastuslaitoksella.

 

Kuva Raimo Kallonen

Kuva Raimo Kallonen

Sukeltajan koettava olonsa hyväksi

”Mielestäni tärkeintä sukelluksessa on, että sukeltaja tuntee olonsa hyväksi veden alla. Sen jälkeen sukeltaja pystyy tekemään annettuja tehtäviä. Pelastussukeltajan tehtävä on uida narun päässä ja etsiä uhria veden alta, jolloin ei puhuta suorituksellisesti hirveän vaikeasta asiasta”, palomies ja pelastussukeltaja Paavo Lehti sanoo. Hän aloitti ensimmäisellä sukellustyömaalla 1994 ja erilaisia sukellustöitä hän on tehnyt tähän päivään asti.

”Pääkkösen mainitsemat etsintämenetelmät ovat pelastusalalla ominaisimmat. Kohde määrittelee, mitä etsintämenetelmää käytetään. Omalla alueellani jokiolosuhteissa käytetyin menetelmä on sektorietsintä.”

”Kun pidän harjoituksia, ne ovat pääsääntöisesti työturvallisuuslähtöisiä, kuten turvasukeltajan toiminta eri vaaratilanteissa niin kesä- kuin talviolosuhteissa.”

”Pelastusopiston vesisukelluskurssilta tulee vaihtelevantasoisia tekijöitä. Sukeltamaan oppii vain sukeltamalla. Motiivit opiston kurssille hakeutumisessa vaihtelevat.”

”Talostamme löytyy kehäkalusto mutta harvemmin sitä käytetään, varsinkin virtaavassa vedessä sen käyttö on hankalaa. Myös turva-/tasapainotusliivit löytyy hälytyskalustosta. Ne ovatkin tarpeelliset, varsinkin jos täytyy kannatella itseään veden pinnalla. Vara-annostajat löytyvät myös. Ei tosin hälytyslaitteista. Käytössämme olevista Inter Spiro -laitteista löytyy lisäilmansyöttö, jonka käyttöä harjoittelemme harjoituksissa. Omasta mielestäni se on hyödyllinen. Tosin tilanteessa, missä vara-annostajaa joutuu käyttämään, pitää riisua kokokasvomaski, jolloin näkyvyys menetetään tai sitten sukeltajalla pitäisi olla pikkumaski aina jokaisella sukelluksella mukanaan. Vara-annostajan letku pitää olla suhteellisen pitkä. Tämä letku onkin aika suurella varmuudella jossain juurakossa kiinni ja vaikeuttaa toimintaa.”

”Vuosittainen harjoitussuunnitelma löytyy. Vuosittaiset sukelluskerrat täyttyvät ehkä 99-prosentisesti. Meillä on kaksi sukelluspäivää viikossa. Vuosittain tehdään myös jään alle sukellukset sekä koulutussyvyyssukellukset. En tiedä mitä tapahtuu, jos vaatimukset eivät täyty. Todennäköisesti se ei vaikuta mopon ohjaukseen.”

”Tärkeintä on pysyä perusasioissa. Pelastussukellus on vain ja ainoastaan ihmisen pelastamista veden alta eikä pelastussukeltajalla ei ole mitään valtuuksia tehdä mitään töitä veden alla, poislukien erittäin pienet vahingontorjuntaan liittyvät tehtävät. Näitä tehtäviä urani aikana on tullut ehkä muutama.
Tärkeintä on, ettei keksitä pyörää uudestaan.

Palomies Paavo Lehti on sukeltanut erilaisissa työtehtävissä 23 vuotta, palomiehenä ja pelastussukeltajana hän on työskennelleyt 17 vuotta.

 

SUK

Kuva Raimo Kallonen

Parisukellus pelastussukelluksen valikoimaan

”Minimitaso on mielestäni aika hyvin esitetty edellä mainituissa teksteissä. Yksi merkittävä asia mitä tulisi harjotuksissakin painottaa on sukeltajan nosteenhallinta eli tasapainotus”, sanoo 26 vuotta sukeltanut Raimo Kallonen.

”Itse en ole Pelastusopiston kurssia käynyt, mutta kun olen katsellut sen käyneiden otteita, niin mielestäni kurssi antaa hyvät perusteet. Lähinnä minua on ihmetyttänyt, kuinka vähän siellä sukelletaan. Kertoja tulee kyllä hyvin, mutta aikaa mielestäni melko vähän. Tältä osin tietoni ovat mutua enkä ole perehtynyt tarkasti kurssin sisältöön.”

”Pelastuslaitoksestamme löytyy kehäetsintävälineet mutta 21 vuoden aikana en ole käyttänyt niitä yhdessäkään etsinnässä, joten eivät ne minun näkökulmastani kovin tärkeät ole. Tasapainotusliivi on käytössä. Sukeltaja saa itse päättää ottaako liivilaitteen vai tavallisen. Minun mielestäni liivi on hyvä ja se lisää turvallisuutta. Jos sukeltajan täytyy syystä tai toisesta kellua pinnalla, liivi helpottaa sitä huomattavasti. Myös uhrin pinnalla pitäminen helpottuu huomattavasti. Vara-annostajakin kalustostamme löytyy, mutta se ei ole käytössä. En keksi ainuttakaan paikkaa missä sitä tarvittaisiin.”

”Meillä on sukellusharjoitussuunitelma mutta se koskee lähinnä määriä, eli 4 kpl halliharjotuksia, 2 kpl jään alle sukelluksia, 1 kpl koulutussyvyyteen ja 7 kpl avovesisukelluksia. Sen tarkempaa suunnittelua ei ole. Sukeltajat itse suunnittelevat harjoitukset. Helpoimmillaan se on naru suoraksi ja pois. Vaativimmissa sukelluksissa mennään linja-autoon sisälle, josta noudetaan uhri. Harjoittelemme myös auton nostoa.”

”Turvamääräystasolla voisi olla keskustelun paikka siinä, että joissakin olosuhteissa voitaisiin ottaa myös parisukellus pelastussukelluksen valikoimaan. Riittävä näkyvyys ja parisukellukseen sopivat varusteet eivät mielestäni sukelluksen riskiä juurikaan lisää.”

Raimo Kallonen on sukeltanut 26 vuotta, joista 21 vuotta pelastuslaitoksella. Pelastussukellukset ovat nyt ohi mutta siviilisukellukset jatkuvat.

Toimittanut Marko Partanen