Auto palaa maantiellä. Tienvarteen kerääntyy katsojia, jotka eivät soita 112, vaan alkavat kuvata. Sekuntikello käy – palokuntaa ei näy.

Auto palaa täysillä. Tienvarteen parkkeerannut seisomakatsomo ojentelee käsiään tulipaloa kohti. Käsissä on kännyköitä. Yksikään niistä ei käy korvalle.

Monessa paikassa poissaolollaan loistava ”joku” saapuu palopaikalle. Yhdellä pyyhkäisyllä hän avaa pelikentän, tökkää sormellaan 112 Suomi -mobiilisovelluksen keskellä olevaa valkoista ympyrää. ”Hätäkeskus”, hänelle vastataan. Muut paitsi joku jatkavat puhelimiaan ojennellen.

Näytöillä näkyy liekehtivä auto. Siistiä.

Paloauto saapuu paikalle ja palomiehet sammuttavat autopalon nopeasti. Yleisö kuvaa edelleen – kuka kotivideota, kuka somepäivitystä ja kuka muuta elvistelyä varten.

Paloauto palaa paloasemalle. Paikallislehden toimittaja soittaa ja tivaa: Miksi palopaikalle saapuminen kesti niin ja niin kauan? 

Toimittajalle vastataan: Ei kestänyt. Mistä tieto on peräisin? Tieto on peräisin silminnäkijältä, joka oli kellottanut paloauton tulon tilannepaikalla. Todisteena hänellä oli loimuttava video.

Tehtävän tiedot tarkastetaan pelastustoimen tietokannasta. Siitä selviää, että paloauto on hälytetty tuohon aikaan ja se on ollut palopaikalla tähän aikaan. Palopaikalle saapuminen ei ole kestänyt niin ja niin kauan, vaan näin ja näin vähän aikaa.

Onkin aavisteltavissa, että paloauton tulon viipymisestä lehden toimitukseen soittanut syväkurkku onkin alkanut palopaikalla kellottaa avun tuloa mutta jättänyt yhden pikku jutun hoitamatta – nimittäin 112-puhelun.

Tietokannasta laskemalla huomataan, että apu olisi ehtinyt paikalle 10 minuuttia aiemmin, jos toimituksen vinkkaaja olisi soittanut heti 112, eikä alkanut räpeltää sekuntikellonsa kanssa.

 

 10 minuutin räpellyksellä voi olla kohtalokkaat seuraukset:

– 10 minuuttia kuluu keskeisellä kaupunkialueellakin helposti jo avun saapumiseen. Kun lasketaan yhteen hätäpuheluun, hälyttämiseen ja ajoaikaan käytetty aika, on helposti kulunut jo kymmenisen minuuttia kun auttaminen edes alkaa. Siksi hätäpuhelu on soitettava viipymättä, minkä jälkeen puhelin on laitettava taskuun ja on ryhdyttävä auttamaan.

– Tajuton potilas, jonka hengitystie ei ole avoin, kärsii minuuttien odottelusta lopun elämäänsä, jos elämä jatkuu yleensäkään ollenkaan. Ihminen voi menettää tajuntansa hyvin monenlaisten sairauskohtauksien ja tapaturmien seurauksena. 10 minuuttia hengittämättä on hyvin monessa tapauksessa liian pitkä aika.

– Potilas, jolla on suuri verenvuoto, ei kestä verenhukkaa minuuttitolkulla.

– Tulipalot voivat kymmenessä minuutissa kehittyä pikkupaloista isoiksi. Pienen palon voi sammutaa alkusammuttimella mutta isot, täydenpalonvaiheeseen edenneet palot sammuvat heikosti. Monesti ne jättävät jälkeensä satojen tuhansien, jopa miljoonien eurojen vahingot.

Varmista nopein mahdollinen apu – Soita 112!


Teksti: Marko Partanen
Ideoinnissa mukana: Arto Latvala, Jonna Pietiläinen ja Markku Viikki