Vähän aikaa sitten vedin viimeisen hengenvetoni. Se oli yksi niistä viimeisistä syvistä ja haukkovista hengenvedoista. Kaverit eivät jättäneet. Minun kuten monien aseveljieni tie rintamalta takaisin käy jalat edellä. Kavereilla kävi tuuri, he saattoivat asettaa minut hevosen vetämään ahkioon.

Itse kannoin kerran jalkaansa haavoittunutta pitkään. Ajantaju siinä meni enkä matkastakaan osaa sanoa mitään. Se oli raskasta ja entistä raskaammaksi sen teki kaverin tuska ja pelko siitä, että käveleekö hän enää koskaan. ”Sinulla on vielä henki ja järki”, sanoin. ”Tulet näkemään pian perheesi, löydä asiasta parempia puolia”, pyysin häneltä.

Hän kuitenkin manasi edelleen piruja seinälle siitä, että kaikki ei päättyisi hyvin. Olin nääntyä kaverin painosta ja pessimistisestä tarinoinnistaan. ”Mitä luulet, että poikasi tekee ensimmäisenä, kun menet kotiin? Kuinkas vanha hän olikaan”, kysyin.

”Eero on kolme. Hän juoksee pirtin lattiaa pitkin niin että kannat tömisevät. Hyppää kaulaani ja halaa niin kovaa kuin pienillä käsillään pystyy.”
”Reipas poika-viikari”, sanoin ja kysyin sen jälkeen mitä aiot tehdä hänen kanssaan ensimmäiseksi. Oikeaan korvaani kuuluu ensin tuskainen huokaus, jonka kaunis ajatus tulevasta voittaa.
”Hän tykkää piilosilla-leikistä.”

Kauniit ja tärkeät ajatukset kamaluuksien keskellä auttavat selviytymään. Minä en selviytynyt. Minä toivon, että minusta olisi jäänyt kauniita ajatuksia. Minä hävisin taistelun, en jaksanut kotiin asti mutta minulla on kavereita, jotka ajattelevat sieluani ja Minun sieluani, joka elää edelleen perheeni ja läheisteni sydämissä. Tai niin ainakin toivon.

Aseveljeni vievät kuolleen ruumiini kotiin, maahan johon se kuuluu. Tulen surulliseksi surusta, joka ympäröi kappelissa puupalttootani. Teillä on nyt vaikeaa ja surullista. Olisin halunnut olla auttamassa teitä sodan jälkeenkin. Ajat muuttuvat, älkää muistelko pahalla. Muistelkaa hyvällä.
Kun meidän perhe tapaa nyt viimeisen kerran, minun katseeni on kuollut mutta sieluni elää. ”Koittakaa löytää asioista aina parempia puolia.”


kohtikuolemaankuvitusYllä oleva teksti on kirjoitettu Johannes Vähäsarjan ”Kohti kuolemaa” -teoksen perusteella.
Muut tähän sarjaan liittyvät teokset ja tekstit ovat ”Sota”  ja ”Konekiväärin takana.”
Vähäsarja työskentelee sairaanhoitajana Töölön sairaalan tapaturma-asemalla.

Lue Asemalta myös Johannes Vähäsarjasta aiemmin tehty juttu.