Tiesitkö, että Takametsässä kaikki eläimet auttavat toisiaan? Ehkä tiesit mutta sitä et varmaankaan tiennyt, että kaikilla eläimillä on tarkasti suunniteltu tehtävänsä silloin jos jotakin sattuu. Tämä tarina on kaikille lapsille ja melkein kaikille aikuisillekin.
Voit lukea 11-osaisen tarinan kokonaan tästä. Kertomus julkaistiin ensi kertaa jouluna 2016.

Takametsän auttajat 1

”Jaaha, se olis taas joulukuu”, toteaa Lepsu-leijona. ”Ai niin, niin-niin, noinnin. Totta. Kohta on jo joulu ja saadaan taas hyvää sapuskaa”, vastaa Aasi Aargh. ”Totta mutta sitä ennen meidän pitäisi varmaankin perustaa jokajouluinen Apu-Asema”, Lepsu ehdottaa. ”Ai niin, niin-niin, noinnin. Totta. Mehän olemme aina perustaneet sen Apu-Aseman”, muistaa Aasi Argh.

Lepsu Leijona oli toiminut Takametsän Apu-Aseman päällikkönä jo norsunmuistin ajan, sillä hän tietää auttamisesta lähes kaiken. Yhtä usein Lepsu on valinnut apulaispäälliköksi Aasi Aarghin, koska hän tietää auttamisesta melkein puolet. ”Mitä, jos sinä, Lepsu, olisit taas päällikkö niin kuin aina ennenkin”, Aasi Aargh ehdottaa. ”Kiitoksia luottamuksesta. Totta kai olen. Mitäs, jos sinä, Aargh, olisit taas apulaispäällikkö niin kuin aina ennenkin”, Lepsu ehdottaa Aasi Aarghille. ”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai. Sittenhän se on sovittu”, Aasi Aargh vastaa.

takametsa%cc%881_va%cc%88ri

Aasi Aargh ja Lepsu Leijona perustavat Takametsän Apu-Aseman.

Niin perustettiin Takametsän Apu-Asema jo ties kuinka monennen kerran. Apu-Aseman toimintaan osallistuu koko Takametsän väki, tehtäviä riittää sen jokaiselle asukkaalle. Aseman ajatuksena on auttaa toinen toistaan ja rakentaa Takametsään yhteinen joulu.

Päällikkö Lepsu karjaisee kolme kertaa niin että Takametsä tärisee, ja apulaispäällikkö Aargh kopsuttelee innoissaan edestakaisin. Kukaan ei pelkää karjaisuja, sillä kaikki tietävät, että joulunaika on niillä julistettu avatuksi. Samalla jokainen Takametsän asukas siirtyy äärimmäiseen hälytysvalmiuteen, sillä apua saatetaan tarvita koska tahansa. Joku voi tarvita apua lahjojen käärimisessä tai jollekin voi sattua puuhastelussa jokin vahinko, kaikki saavat viivytyksettä tarvitsemansa avun.

Varastohamsteri Rohmu painelee heti hyllyjensä väliin. Hänelle Lepsun joulukarjaisu tarkoittaa sitä, että hänen on kaivettava esiin jouluvalot ja aseteltava ne Takametsän toriaukiolle. Rohmu ottaa valot aina sinnikkäästi esiin, vaikka jotkut ovat sitä mieltä, ettei koko tuikkurivistöä tarvittaisi ollenkaan – muutenkin pärjättäisiin aivan hyvin, jopa paremmin. ”Mutta toiset tykkäävät”, Rohmu ajatteli. Sitä paitsi eihän kaikki voi tykätä kaikesta.

Jouluvalot on varastoituna Rohmun ylimmälle hyllylle, taaimpaan nurkkaan, koska niitä tarvitaan vain joskus ja jouluna.
Apuun on hälytetty Läiskä-kirahvi, joka pystyy helposti kurottamaan jouluvalot ylimmältä hyllyltä. Odotellessaan Läiskää Rohmu-hamsteri on malttamaton. Hän haluaa saada valot nopeasti alas hyllyltä ja asennetuksi. Rohmu alkaa kavuta hyllyjä pitkin ylös. Päästyään neljännelle hyllylle hänen otteensa lipeää ja hän pudota mätkähtää selälleen varaston lattialle. Hamsterin selkä tulee niin kipeäksi, ettei se pääse itse ylös.

Läiskä tulee paikalle ja löytää Rohmun lattialta. ”Miksi sinä siellä pötköttelet?” Läiskä kysyy. ”Nokun tipuin tuolta neljänneltä hyllyltä ja selkä tuli kipeäksi.” ”Mitä sinä siellä teit?” ”Nokun en malttanut odottaa ja yritin itse saada lamput ylähyllyltä.” ”Voi sinua hölmöä. Olisit odottanut kun tiesit että minä olen tulossa. Pysy siinä selälläsi. Älä yritä liikkua, minä hälytän apua”, Läiskä sanoo.

Se menee ulos ja kirkaisee SOS-merkin; kolme lyhyttä, kolme pitkää ja kolme lyhyttä kirkaisua. Lähistöllä olevat linnut nousevat lentoon hälytyksen merkiksi. Korkeimman kuusen latvassa istuu Häly-pöllö, hän on ylipäivystäjä. Sen tehtävänä on hälyttää liikkeelle ne apuvoivat, jotka pystyvät parhaiten auttamaan sattuneessa tapauksessa. Kun Häly-pöllö kääntää tomerasti päänsä lintuparvea kohti, sen niskat narahtavat. Viesti-Vares on lentänyt Läiskä-kirahvin luokse ottamaan selvää mitä on tapahtunut. Häly-pöllö odottelee kuusenlatvassa hälytyksen antamiseen tarvittavia tietoja, pian Viesti-Vares tuo hänelle järkyttävät uutiset. Saman tien ylipäivystäjä Häly lähettää paikalle oikeanlaisen avun.

”Huu-hu-huu-hu-huu”, Häly-pöllö huhuilee. Akuuttiapinat tietävät, että nyt on kiire. Ne laittavat hoitovälinereput selkiinsä ja nousevat ambulanssiratsun selkään. Heidän tehtävänsä on ratsastaa onnettomuuspaikalle ja aloittaa hoitaminen heti, ja jos tarve vaatii, pitää potilas kuljettaa Takametsän päivystävään lasarettiin.

Ambulanssiratsu kiihdyttää täyteen laukkaansa. Paarirattaat kolkattavat perässä. Kun akuuttiapinat ratsastavat Häly-pöllön kuusen alta, ne huutavat Hälylle: ”Onko onnettomuudesta lisätietoja?” ”Lisätietoja ei ole. Kerron heti, jos niitä tulee”, Häly vastaa.

Nopeasti akuuttiapinat saapuvat Rohmu-hamsterin varastolle. Ne nousevat ratsailta ja kiiruhtavat potilaan luokse. ”Hop, hop, ja minkälaista vaivaa?” kysäisee toinen apinoista ja toinen ryhtyy heti tutkimaan potilasta. ”Nokun putosin tuolta neljänneltä lavalta lattialle”, Rohmu vastaa. ”Hop, hop, jopas on kimurantti tapaus”, haastattelija-apina toteaa. ”Mutta eikös tämä ole kolauksen saanut traumapotilas?” tutkija-apina kysyy. ”Hop, hop, totta töriset. Hyvänen aika, sillähän on kiire. Ei kun rattaille ja menoksi. Hop-hop”, haastattelija-apina sanoo.

Akuuttiapinat paketoivat Rohmu-hamsterin jämäkästi tukipatjalle. ”No, no, älkäähän paketoiko minua niin kuin joulukinkkua”, Rohmu toteaa. ”Paketoimme sinut tällaiseen potilaspakettiin ja viemme ison lahjan lasaretin tohtorille. Paketeistahan kaikki aina tykkäävät”, haastattelija-apina sanoo. Rohmua ihmetyttää mikä on ”lasaretti”. Akuuttiapina kertoo, että se on sama kuin sairaala mutta sille oli keksitty kaikkia metsiä koskevassa sairaalauudistuksessa ihan uusi nimi. Itse toiminnot eivät olleet muuttuneet mitenkään.

”Äläkä sitten huolehdi niistä jouluvaloista. Minä hoidan, että ne tulevat laitetuksi. Koita sinä vaan parantua”, Läiskä-kirahvi sanoo. ”Kiitos sinulle avusta, Läiskä. Minä tervehdyn varmasti, viimeistään pikkujouluun mennessä”, Rohmu-hamsteri sanoo.

”Ja nyt kiidätetään potilas lasarettiin, menepäs nyt äkkiä sinne perälle”, intoilee ajovuorossa oleva akuuttiapina. ”Perä valmis”, hoitovuorossa oleva akuuttiapina huutaa. Hän on asettautunut paarirattaille Rohmu-potilaan kanssa.

takametsa%cc%881_2_va%cc%88riSitten ambulanssiratsu karauttaa liikkeelle ja ajovuorossa oleva akuuttiapina kannustaa ratsua entistä kovempaan laukkaan. Paarirattaat töyssyttävät kuin Linnanmäen laite. ”Älä sillä tavalla kohella, täällä tärisee niin, että lähtevät paikat hampaista”, perällä oleva akuuttiapina sanoo kuskille. ”Kyllä nyt on potilaalla kiire”, perustelee kuski. ”Mutta eipä ole niin kiire, jos vielä ajat näin kovaa, niin saatamme pudota rattailta”, perällä oleva akuuttiapina sanoo.

Viimein akuuttiapinat pääsevät Rohmu-hamsterin kanssa Takametsän lasarettiin. Päivystysvuorossa on konitohtori Otti. ”Tervetuloa Otille”, hän sanoo.
Konitohtori Otti tutkii ja pian selviää, että Rohmu oli saanut putoamisen yhteydessä vain noidannuolen. Se ei ole vaarallista. ”Olipas se nopea noita, kun se siinä silmänräpäyksessä ehti ampua ja vielä osuakin. No ottakaa se halvatun nuoli pois, niin minä pääsen kotiin”, Rohmu ehdottaa. ”Otetaan, otetaan mutta kipu jää vielä vähäksi aikaa, se vaatii hieman lepoa ja lääkkeitä”, Otti sanoo.
Rohmu-hamsteri jää lasarettiin yöksi parantelemaan selkäänsä mutta sillä ei ole mitään hätää.

Rohmua vähän harmitti, että jouluvalot jäivät nyt laittamatta mutta häntä rauhoitti se, että Läiskä-kirahvi oli luvannut hoitaa asian. Kaikki oli siltä osin kunnossa ja Rohmu-hamsteri saattoi parannella selkäänsä rauhassa.

 

Takametsän auttajat 2

Läiskä-kirahvi alkaa asetella torille jouluvaloja, koska niiden laitto oli jäänyt putoamisonnettomuuden takia Rohmu-hamsterilta kesken. Läiskä on jo saamassa valot hienosti asetelluksi, kun paikalle lennähtävät kiukkuiset kivitaskut. Ne eivät tykkää ollenkaan jouluvaloista. ”Onpas rumat valot”, piipittää eräs kivitaskuista. ”Pitääkö niiden olla noin kirjavatkin kuin sateenkaari”, toinen kivitasku kivahtaa. ”En todellakaan voi sietää noita, ovat tylsät, mauttomat ja muutenkin epäsopivat”, seuraava kivitasku jatkaa. ”Älkääpäs nyt. Hienothan nämä ovat”, Läiskä yrittää sanoa väliin mutta seuraava kivitasku vastaa heti, että: ”Niin varmaan sinun mielestäsi.” ”Mutta nämähän ovat olleet täällä torilla joka vuosi”, Läiskä puolustelee.

takametsa%cc%882_va%cc%88ri

Läiskä-kirahvi asettelee jouluvaloja, kivitaskut eivät ole asiasta innoissaan.

”Joo, ja joka vuosi yhtä kamalat”, kivitasku jatkaa. ”Mistäs tekin siihen juuri tähän hätään ilmaannuitte parveilemaan?” Läiskä kysäisee. Se meni vähän hämilleen, kun kaikki kivitaskut moittivat valoja. Yksi Läiskän ripustamista valoista irtoaa kiinnityksestään ja koko jouluvalonauha putoaa ja sotkeentuu sen ympärille. Läiskä rimpuilee jouluvalonauhan kanssa aikansa muta ei pääse irti. Se saa nauhasta pienen sähköiskunkin.

Kun kivitaskut huomaavat, että Läiskälle kävi vahinko, ne alkavat heti auttaa sitä, vaikka eivät jouluvaloista yhtään tykänneetkään. Kivitaskut singahtivat lentoon ja yksi lähti lentämään kohti Häly-pöllön kuusenlatvaa.
Ylipäivystäjä Hälyn niska narahtaa taas. Se kääntyy kohti kivitaskuparvea. Samalla Häly huomaa, että yksi kivitaskuista lentää häntä kohti. Häly näkee kivitaskun siipien liikkeestä, että apua tarvitaan mutta kova kiire ei ole. Hän odottaa kivitaskun rauhassa kuusenlatvalle kertomaan asiansa.

Kivitasku kertoo tarkasti ja ripeästi mitä oli tapahtunut. Häly-pöllö tietää heti, ketkä voivat auttaa parhaiten. Hän hälyttää paikalle ripeän jänisyksikön. Se toimii niin, että Rapid-jänis noutaa ja toimittaa onnettomuuspaikalle parhaat mahdolliset auttajat. Rapid juoksee Loiskis-lammelle, josta sen on määrä ottaa kyytiin leikkuriravut mutta kun Rapid tulee lammen rantaan, sen pinta onkin jäätynyt. Leikkuri ravut koputtelevat jään alapuolella mutteivät pääse siitä läpi. ”Simpura! Mikä tuuri!”, Rapid manaa. ”Nyt ei auta muu kuin ottaa paikalle palokärki, se saa takoa jäähän reiän, josta ravut pääsevät kyytiin”, Rapid-jänis ajattelee. Ennen kuin Rapid ehtii pyytää lisäapua, Häly-pöllö on jo laittanut sen liikkeelle. Palokärki kaartaa Loiskis-lammen päälle. Ensin näyttää, että se lentää ohi mutta se etsiikin parhaan mahdollisen lähestymissuunnan. Palokärjen on nimittäin parasta laskeutua vastatuuleen. Pian sen kynnet ottavat jäänpintaan kiinni ja ne jarruttavat kirskuen.

Palokärki aloittaa työnsä eikä aikaakaan, kun reikä on valmis ja ravut pääsevät hyppäämään Rapid-jäniksen selkään. Ne tarrautuvat saksillaan Rapidin karvoihin ja kyyti onnettomuuspaikalle alkaa. ”Aih!” Rapid kiljaisee, yksi ravuista on napannut sitä vahingossa korvasta. Matka ei kuitenkaan keskeydy, vaan korvasta napannut rapu vaihtaa otteensa muualle eikä Rapidia enää satu.

”Mitä siellä on tapahtunut?” yksi ravuista kysyy. ”Joku on sotkeutunut jouluvalonauhaan”, Yksisaksi-Paxi sanoo. Hän oli rapujen esimies, joka oli loukkaantunut joskus työtehtävällä. Toinen sen saksista oli jämähtänyt auki-asentoon eikä se ollut tapaturman jälkeen koskaan enää toiminut. Se pystyi kuitenkin työskentelemään toisella saksella ja sillä oli niin paljon vuosien varrella kertynyttä tietoa, että siitä oli hyötyä koko porukalle. Siksi Yksisaksi-Paxi oli edelleen hälytysvalmiudessa. ”Muistakaa sitten. Kyseessä on sähköonnettomuus. Ei mennä leikkaamaan sitä johtoa ennen kuin ollaan varmoja, että siinä ei enää ole sähköä”, Yksisaksi-Paxi sanoo. ”Minä sain kerran sakseeni vastaavassa tilanteessa”, Paxi jatkaa.

Rapid juoksee minkä kintuistaan pääsee. Kun se ehtii Häly-pöllön kuusen luo, Yksisaksi-Paxi huutaa Hälylle, että ”Onko tapahtuneesta lisätietoja?” ”Lisätietoja ei ole. Kerroon niistä heti, kun niitä tulee”, Häly-pöllö vastaa. Pian Rapid ja ravut saavuttavat kiipelissä olevan Läiskän. ”Oletpa käärinyt itsesi melkoiseen pakettiin”, Yksisaksi-Paxi sanoo. ”Tämä on kyllä sellainen jouluvaloansa ettei paremmasta väliä”, Läiskä vastaa. ”Mitäs jos me pyöriteltäisiin sinut vain kuusen alle, niin menisit joululahjasta”, Yksisaksi-Paxi vitsailee. ”Ei kai sinua vaan satu mihinkään – meinaan, että jos akuuttiapinoita tarvittaisiin paikalle”, Paxi vakavoituu. ”Ei minulla mitään muuta hätää ole muuta kuin tämä paketti, josta en pääse pois”, Läiskä vastaa.

Samassa paikalle saapuvat Häly-pöllön kaiken varalta lähettämät vitaalisimpanssit. Niiden tehtävä on varmistaa kaikesta huolimatta potilaan kunto ja kuljettaa hänet tarvittaessa, vähin äänin, lasarettiin. Vitaalisimpanssit ratsastavat paikalle vanhalla dinosauruksella. Simpanssit eivät nouse edes ratsunsa selästä. ”Mikä meininki, sä varmaan pärjäät niine hyvines?” toinen vitaalisimpansseista kysyy. ”Joo ei mulla mitään hätää ole. Menkä te vaan, teillä on varmaan oikeitakin potilaita”, Läiskä sanoo valokäätyjen keskeltä. ”Kyllä. Me lähdemme sitten päivystämään. Mutta jos tuntuu siltä, niin voithan sä mennä omalla kyydillä sinne lasarettiin näyttäytymään. Nimittäin noi valopiuhojen hiertymät saattaa kyllä tulehtua. Tohtori Otti saattaa haluta sipaista niihin vähän vaseliinia”, vitaalisimpanssi toteaa. ”Kiitos ohjeista”, Läiskä sanoo.

takametsa%cc%882_2_va%cc%88riYksisaksi-Paxi on tiedustellut valopiuhasotkun ja todennut, että sähköä niissä ei kulje. ”Leikatkaa!” hän käskee. Ravut alkavat leikata ja tuossa tuokiossa valopiuhat on leikattu lyhyiksi pätkiksi. ”Kiitos ravut, teistä oli iso apu”, Läiskä sanoo. ”Kiitos meidänkin puolesta, tuo ärsyttävä valonauha ei koskaan enää loista”, yksi kivitaskuista sanoo.

Läiskä huomaa sen kaulaan on tulleen hiertymän, josta vitaalisimpanssikin mainitsi. Se päättää mennä lasarettiin Otille. ”Johan nyt on jouluvalot”, Otti sanoo. ”Jos vielä tulee samasta paikasta potilaita, niin täytyy tehdä lasaretin suuronnettomuushälytys. Tämä kyllä vielä saadaan hoitumaan lasaretin nykyisillä voimilla”, Otti pohtii. Se ei muista vastaavaa ruuhkaa koskaan sattuneenkaan. ”Olisihan ne akuuttiapinat ja vitaalisimpanssit voineet ilmoittaa etukäteen, että potilaita tulee tähän tahtiin”, Otti mietiskelee. Hän päättää ohjeistaa vastaavien tilanteiden varalta, että onnettomuuspaikoilta, josta lasarettiin mahdollisesti tulee useampia potilaita, tai vaikka vain yksikin totista hoitoa vaativa potilas, täytyy asiasta tehdä ennakkoilmoitus.

Onneksi vakavammilta vammoilta nyt vältyttiin. Vähän piti piikitellä ja voidella mutta molemmat potilaat voivat nyt hyvin. Otti päättää kotiuttaa heidät saman tien, jotta lasarettiin saadaan taas tilaa uusille potilaille. ”Olkaahan varovaisia”, Otti sanoo Läiskälle ja Rohmulle. ”Ollaan, ollaan”, Rohmu sanoo. Kaverukset päättävät mennä juhlimaan kotiutumistaan kahvilaan, jossa on vastaleivottuja joulutorttuja ja metsän parasta glögiä.

 

Takametsän auttajat 3

Lippu liehuu Takametsän aukiolla. Siililapsi Sigrid ja Pellervo-peuranvasa palaavat leikkipuistosta kotiin, he ovat olleet siellä aamusta iltapäiväruokaan asti. ”Sigrid, tiedätkö sinä, miksi tänään liputetaan?” Pellervo-peuranvasa kysyy. ”Tänään on kansallispäivä”, Sigrid vastaa. ”Ai, minä olenkin kuullutkin siitä”, Pellervo sanoo. ”Tänään illalla on jännää ohjelmaakin, kun on partiolaispupujen soihtukulkue ja hyttysarmeijan ylilento”, Sigrid kertoo. ”Ahaa. Tämä on siis se päivä. Viime vuonna olinkin katsomassa niitä molempia isän ja äidin kanssa”, Pellervo sanoo. Siililapsi Sigrid tietää myös, että kansallispäivää vietetään sen takia, että Takametsästä on aikoinaan tullut kansallispuisto. Sen jälkeen siellä on eletty luonnon ehdoilla ja eläinten säännöillä.

takametsa%cc%883_va%cc%88ri

Partiolaispupujen kansallispäivän juhlakulkue on jo perinteinen näky Takametsässä.

Takametsän Apu-Aseman päällikkö Lepsu-leijona ja apulaispäällikkö Aasi Aargh juovat kansallispäiväkahvia. Lepsu haukkaa juuri voisilmäpullasta, kun Aasi Aargh alkaa puhua. ”Noinnin, niin-niin noin, olisi se nyt ollut kiva saada kutsu sinne presidentin kansallispäivän vastaanotolle”, Aargh sanoo. ”Sinnehän kutsutaan vain harvat ja valitut, miten ajattelit, että olisit saanut kutsun?” Lepsu kysyy.

Aasi Aargh kertoo, että hän näki presidentin näköisen kaverin syksyllä Takametsässä poimimassa puolukoita. ”Noinnin, niin-niin noin, ottipa koriinsa muutaman suppilovahveronkin. Ja eikös ne kutsut lähde juuri sellaisille, joiden luona se presidentti on kuluneen vuoden aikana vieraillut”, Aargh perustelee. Lepsu kertoo, etteivät ne kutsut aina sillä perusteella tule eivätkä ainakaan tässä tapauksessa, kun kyseessä ei ollut edes virallinen vierailu vaan pelkkä puolukkareissu. ”Sitä paitsi, se mies ei välttämättä ollut edes presidentti, vaan pelkästään kaveri, joka näytti häneltä”, Lepsu sanoo. Apulaispäällikkö Aasi Aargh rykii vähän kurkkuaan ja hörppää kahvia päälle.

”Mutta meillä on tänään Takametsän oma kansallispäivänjuhla. Ja sehän tarkoittaa sitä, että on myös juhlapukupäivä – muistapa sitten isot kunniamerkit”, Lepsu sanoo. ”Noinnin, niin-niin noin, helppohan sinun on sanoa, kun sinulla on mitaleita rintapieli täyteen. Minulla on vain kaksi orpoa killutinta, jotka laittaa rintapieleen roikkumaan”, Aasi Aargh pahoittelee kohtaloaan.

takametsa%cc%883_2va%cc%88riLepsu muistaa, että kansallispäivä on myös perinteinen mitalienjakopäivä. ”Älä huoli Aargh. Tänään voimme taas ojentaa toisillemme mitalit. Minä voisin palkita sinut pitkästä ja sinnikkäästä työstä Takametsän turvallisuuden hyväksi. Ajattelinkin, että saisit sellaisen kultaisen mitalin tosivaaratunnuksin. Jätä niiden kahden jo saamasi mitalin väliin hieman leveämpi aukko, niin täräytän uuden mitalin siihen keskelle komeasti”, Lepsu sanoo. ”Noinnin, niin-niin noin se mitalienjako tässä meinasi unohtuakin. Kolme mitalia rinnassa näyttää jo ihan erilaiselta kuin kaksi. Jo pelkästä ajatuksesta tulee ansioituneempi olo. Minä tietysti ojennan sinulle myös mitalin. Miten se peruste nyt menikään?” Aasi Aargh kysyy. ”Sehän oli tietysti se: pitkä ja sinnikäs työ Takametsän turvallisuuden hyväksi.” ”Noinnin, niin-niin noin, niin hän se olikin, pitää oikein kirjoittaa se muistiin, että sitten ojentaessa muistan.”

Päällikkö Lepsu menee toimistoonsa hakemaan mitalirasiat valmiiksi. ”Illalla kun menemme Takametsän kansallispäiväjuhliin, niin tulemme sitten juhlapukujen kanssa aseman kautta ja suoritetaan palkintojen jako”, Lepsu päättää.

Ilta hämärtyy. Apu-Asemalla päällikkö ja apulaispäällikkö saavat mitalinsa toistensa jakamina. Päälle he hörppäävät tummapaahtokahvit. ”Muista sitten juhlankin keskellä olla valppaana. Siellä aukiollahan on se partiolaispupujen soihtukulkue. Tulta kun käsittelevät, siinä täytyy aina olla tarkkana – varsinkin kun on Apu-Asemalla töissä”, Lepsu sanoo.
”Noinnin, niin-niin noin niin tietysti.”

Lepsu ja Aargh seuraavat partiolaispupujen soihtukulkuetta. Se näyttää komealta. Lähes koko Takametsän väki on paikalla, myös siililapsi Sigrid ja Pellervo-peuranvasa, molemmat vanhempiensa kanssa. Kulkue kiertää hieman eri reittiä kuin yleensä, koska keskusaukiolla on sattunut jouluvalo-onnettomuus, jonka tutkinta on vielä kesken. Aukio on on sen takia eristetty.

Hyttysarmeija on kerääntynyt Takametsän laidalle pystytettyyn puolijoukkuetelttaan. Teltassa on kamiina kuumana, jotta teltan sisälle on saatu aikaiseksi riittävä lämpötila. Lämpöä tarvitaan siksi, että hyttysarmeijan lentolaivue onnistuu pitämään koneensa lämpiminä. Kylmillä koneilla ei kansallispäivän kylmässä säässä pitkälle lennettäisi ja ylilento saattaisi jäädä alilennoksi.
Hyttysarmeijan lentolaivueen komentaja kontrailmamaali Messerschmitt käskee kuuluvalla äänellä: ”Valmistautukaa – aikaa yksi minuutti!”

Sitten kontrailmamaali Messerschmitt antaa lähtökäskyn ja kaikki laivueen hyttyset nostavat koneidensa kierrokset lähelle huippulukemia. Teltasta kuuluu valtava ininä. Hyttysarmeija syksyy ulos oviaukosta mustana nauhana. Koko metsää hallitseva ininä luikertelee matalalla metsäpolkujen yllä. Kontrailmamaali Messerschmitt lentää muodostelman kärjessä.

Hyttysarmeija ei ole saanut tietoa keskusaukion onnettomuudesta ja se lentää pahaa aavistamatta kohti vaaraa. Keskusaukion yllä ne ovat heittäneet perinteisesti parit voltit kierteineen, niin on määrä tehdä nytkin. Kontrailmamaali Messerschmitt lentää koneellaan täyttä vauhtia, suuntana keskusaukio. Koko hyttyslentolaivue seuraa johtajaansa.

Partiolaispupujen lippukunnanjohtaja Puppert Vemmel-Polvi huomaa, että hyttysarmeijan lentolaivueen olisi pitänyt tavoittaa heidät jo. Ininä kuuluu mutta mitään ei näy. ”Osasto – Seis! Yks, kaks”, lippukunnanjohtaja Puppert Vemmel-Polvi käskee.
Monilla partioretkillään hän on oppinut lukemaan poikkeuksellisia tilanteita. Puppert Vemmel-Polvi käskee ojentaa soihdut maata kohti, jolloin ne eivät enää valaise metsää täydellä loisteellaan. Samalla kontrailmamaali Messerschmitt huomaa metsän pimenevän, kun soihduista vähän aikaa sitten näkynyt kajo vaimenee. Yhtäkkiä syntyneen pimeyden takia Messerschmitt antaa jokaiselle hyttysalukselle oi-joi -vaaramerkin, jotta ne osaavat olla varuillaan.

Sitten lippukunnanjohtaja Puppert Vemmel-Polvi käskee taas nostaa soihdut ylös – täyteen loistoonsa, jolloin kajo välähtää näkyviin ja Messerschmitt saa oikean suunnan. ”Huomio! Kaarto valoon – päin!” Messerschmitt käskee laivuettaan.
Hetkessä hyttysarmeijan lentolaivueen kurssi muuttuu kohti valonkajoa. Messerschmitt tajuaa, että partiolaispuput olivat juuri pelastaneet hänen koko laivueensa täystuholta. Kansallispäivän juhlallisuudet ylilentoineen on Takametsässä pelastettu.

Kontrailmamaali Messerschmitt ottaa koko laivueensa laskuun partiolaispupujen soihtukulkueen eteen. ”Pistimet sisään”, hän komentaa ja kaikki hyttyset vetävät piikkinsä pois taisteluasennosta. ”Seuraa kunniamerkkien luovutus”, Messerschmitt aloittaa, hän on kaivanut hansikaslokerostaan ison nipun mitaleja. ”Palkitsen koko lippukunnan yhteensä ja erikseen erittäin neuvokkaasta toiminnasta. Se pelasti Takametsän ilmavoimat, kuninkaallisen hyttysarmeijan, täydelliseltä tuholta. Tästä arvokkaasta teosta luovutan jokaiselle partiolaispupulle ilmavoimien suurininäkunnan ensimmäisen luokan tähdenlentomitalit.”

”Tuon mitalin minäkin olisin halunnut”, Aasi Aargh toteaa katsellessaan palkitsemistoimenpidettä. Hän on partiolaispupuille hieman kateellinen. Pian viimeinenkin partiolaispupu on saanut tähdenlentomitalinsa ja hyttysarmeija ampaisee taivaalle. Niiden on lennettävä pikaisesti talviteloille, sillä palkitsemisessa kulutettu aika on jäähdyttänyt koneita jo liiaksi. Paluulento talviteloille kuitenkin onnistuu ja kansallispäivä näyttää päättyvän hyvin.

 

Takametsän auttajat 4

Päällikkö Lepsu-leijona ja apulaispäällikkö Aasi Aargh kuulevat jouluvalojen kanssa sattuneista vahingoista. ”Minun mielestäni jouluvaloturvallisuudelle pitäisi tehdä jotain”, Lepsu sanoo. ”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai. Sittenhän sille pitää tehdä jotain”, apulaispäällikkö Aargh vastaa. ”Ajattelin, että joluluvalo-onnettomuuksien tutkintaryhmä saa mennä paikalle ja raportoida sitten mitä ovat huomanneet. Sitten mietimme yhdessä, mitä olisi parasta tehdä ettei vastaavaa enää sattuisi”, palopäällikkö Lepsu sanoo. ”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai, eihän sellaista enää saa sattua”, apulaispäällikkö Aargh on samaa mieltä.

”Sitten me järjestämme Takametsän valistustempauksen, minkä jälkeen kaikki osaavat toimia jouluvalojen kanssa oikein eikä vahinkoja satu enää ikinä. Asian kanssa on pidettävä kiirettä, jotta ohjeet saadaan kerrottua kaikille mahdollisimman pikaisesti”, Lepsu päättää. ”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai. Sittenhän me laitetaan pikapuoliin toimeksi”, apulaispäällikkö Aargh sanoo.

Postista on tullut kirje. Se näyttää hieman erikoiselta mutta vaikuttaa, että sen on lähettänyt joku metsän asukas. Kirje on osoitettu palopäällikkö Lepsulle. Hän avaa kirjeen, joka osoittautuu melko lyhyeksi: ”Jouluvalot pitäisi kieltää lailla, koska ne ovat vaarallisia ja rumiakin”, Lepsu lukee. ”Ja onhan täällä allekirjoituskin: Kivitaskut, koko parvi.”

takametsa%cc%884_1va%cc%88ri

Apulaispäällikkö Aasi Aargh jalkautuu lasten pariin.

”Ai niin, niin-niin, noinnin pitäisiköhän meidän sitten kieltää kaikki valot?” apulaispäällikkö Aargh kysyy. Palopäällikkö Lepsu on sitä mieltä, että onnettomuustutkinta on hoidettava ensin. On oikeasti tutkittava, ovatko valot vaarallisia vai eivät. Pelkästään sen vuoksi niitä ei voida kieltää, että ne ovat jonkun mielestä rumia. Apulaispäällikkö Aasi Aargh on jälleen kerran samaa mieltä.

”Mutta Aargh, täällähän on toinenkin kirje”, Lepsu huomaa. ”Avaa sinä se, minä käyn sillä välin käskemässä onnettomuustutkinnan paikalle”, Lepsu sanoo. Aasi Aargh jää tekemään tärkeää tehtäväänsä. Hän avaa varovaisesti kirjeen, siinä esitetään Takametsän auttajille kutsu saapua alakoulun joulujuhlaan. ”Ai niin, niin-niin, noinnin”, apulaispäällikkö Argh mutisee. ”No mitäs siinä on”, Lepsu kysyy.

Kun Lepsu-leijona kuulee kutsusta, hän ilahtuu ja pitää sitä tärkeänä tilaisuutena. ”Sinä, Aargh, menet sinne. Pistä sitten paras juhlapukusi päälle ja katsot ettei siinä ole rypyn ryppyä”, Lepsu päättää. ”Ai niin, niin-niin, noinnin laitetaanko mitalitkin?” Aasi Aargh kysyy.
”Ehkä et nyt tarvitse niitä”, Lepsu sanoo. ”Ai niin, niin-niin, noinnin eipä niitä nyt tarvitakaan.”

Aasi Aargh lähtee heti sonnustautumaan juhla-asuun. Muutamassa minuutissa hän on valmis, sillä joulujuhlasta ei sovi myöhästyä. Juuri kun Aargh on laittamassa ovea kiinni, Lepsu antaa neuvon: ”Pidä sitten silmät ja korvat auki, ne lapset ovat tosi fiksuja. Tiedä vaikka oppisit heiltä jotakin”, Lepsu sanoo. Aasi Aargh nyökkää, painaa oven kiinni ja lähtee kohti juhlaa.

takametsa%cc%884_2va%cc%88riSamoihin aikoihin onnettomuustutkintaryhmä, johon kuuluvat Silmälasikäärme Täsmä ja Mittarimato Summanmutikainen, saavuttaa onnettomuuspaikan.
”Mittaile sinä vähän ympäristöä, niin minä tiirailen tarkemmin yksityiskohtia”, Silmälasikäärme Täsmä sanoo. Mittarimato Summanmutikainen muiskauttaa suupieltään ja toteaa nopeasti: ”Toki-toki, toki-toki.”

Onnettomuustutkinta on käynnissä. Mitttarimato Summanmutikainen on nopeasti valmis. ”Kyllä on näin, että vahinkoa ei olisi sattunut, jos olisi ollut tukevat tikarappuset tahi jos valot olisi yritetty ripusta hieman alemmaksi. Nyt valojen ripustamiskorkeus on ollut selkeästikin liian korkealla valojen ripustajan henkilökohtaiseen korkeuteen nähden. Kyllä näin on”, Summanmutikainen sanoo ja jatkaa heti perään: ”mutta mitä sanoo tutkijaveljeni Täsmä?”

Yksityiskohtiin perehtynyt Silmälasikäärme Täsmä sihisee hetken yksikseen kunnes alkaa puhua selvitystyönsä tuloksista. ”Se on sillä lailla, ettei koko sotkua olisi syntynyt, jos jouluvalonauha olisi ollut maahan levitettynä ennen kuin sitä ryhdyttiin ripustaa. Nyt kun se oli vyyhdillä, valot takertuivat toisiinsa ja lopulta Läiskä-kirahvin sarviin. Ja kun Läiskä sitten pelästyi, tilanne eskaloitui ja valopiuhat sekosivat totaalisesti”, Täsmä lausuu. ”Kröhöm, kröhöm, tutkijaveljeni Täsmä. voitko tarkentaa mitä tarkoitit termillä eskaloitua”, Summanmutikainen kysyy. ”Se tarkoittaa, että onnettomuus alkoi laajeta. Ensin onnettomuus oli pieni mutta kun se muuttui isommaksi niin se eskaloitui”, Silmälasikäärme Täsmä selittää.

Samaan aikaan apulaispäällikkö Aargh on Takametsän alakoulun joulujuhlassa. Hän osallistuu eläinlasten kanssa piirileikkiin kuusen ympärillä. ”Siellä kaikilla oli niin muukaavaa…”, Aargh alkaa laulaa kuuluvalla ja hieman epävireisellä äänellään. ”Hassu apulaispäällikkö, se on Putte-possun nimpparilaulu eikä mikään joululaulu”, Sigrid-siililapsi sanoo. ”Ai niin, niin-niin, noinnin, niinpäs onkin. Mikäs laulu me sitten laulettaisiin”, Aargh kysyy. ”Vaikka Tip, tap”, Sigrid-siililapsi sanoo. ”Ai niin, niin-niin, noinnin, minäkin olen laulanut sitä aikuisten pikkujouluissa”, Aargh sanoo. ”Onpas muuten ruma kuusi”, Haikko Haisunäätälapsi sanoo yhtääkkiä. ”Kuule Haikko, on epäkohteliasta kommentoida ääneen noin kärkevästi. Se, joka on tuonut kuusen, saattaa vaikka loukkaantua”, Sigrid-siililapsi sanoo. ”Saan kai minä oman mielipiteeni sanoa”, Haikko sanoo. ”Saat toki mutta voit sanoa sen nätemminkin”, Sigrid neuvoo. ”Miten?” Haikko kysyy. ”Kerrot vaikka, että olisit itse valinnut hieman erilaisen kuusen”, Sigrid neuvoo.

Sitten Tip-tap -piirileikki alkaa. Apulaispäällikkö Aargh on vähän kömpelö eikä se muista ”syövät paistia ja juovat lientä” -koreografiaa. Lapsia vähän naurattaa mutta heistä on silti kiva, että Aargh on mukana. Kun piirileikki on ohi, Aasi Aargh toivottaa kaikille mukavaa joulunodotusta ja lähtee takaisin Lepsun luokse asemalle.

Asemalla Lepsu käy läpi Täsmän ja Summanmutikaisen kanssa raporttia, jonka Täsmä ja Summanmutikainen ovat kirjoittaneet jouluvaloturvallisuudesta. Raportti kertoo huomiot jouluvalo-onnettomuudesta ja seikkaperäiset ohjeet siitä, miten metsän väen tulisi jouluvalojensa kanssa toimia ettei onnettomuuksia syntyisi enää lisää. Apulaispäällikkö Aargh tulee paikalle juuri kun kansalaisille tehtyjä ohjeita luetaan. ”Tikapuiden tulee olla tukevat ja riittävän pitkät, valojohdot tulee levittää pitkin pituuttaan ennen kuin niitä ryhdytään asentamaan”, Silmälasikäärme Täsmä luettelee. Sitten Lepsu huomaa Aasi Aarghin. ”No mites meni joulujuhlat?” Lepsu kysyy. ”Ai niin, niin-niin, noinnin, siinähän meinasi tulla ikävä tilanne, kun eräs lapsi alkoi moittia kuusta”, Aargh kertoo. ”No mitäs sinä sanoit?” Lepsu kysyy. ”Ai niin, niin-niin, noinnin, enhän minä ehtinyt, kun eräs lapsi jo hoiti tilanteen.” ”No mitä se sanoi?” ”Ai niin, niin-niin, noinnin, että ei saa kommentoida kuusen ulkonäköä, vaan asia pitää ilmoittaa hienotunteisemmin.” ”No mutta sehän sopii tähän jouluvalo-ohjeeseenkin. Ehdin jo miettiä miten ottaisimme huomioon ohjeessamme tämän kivitaskujen palautteen. Laitamme tietysti siihen viimeiseksi ohjeeksi, että toisten jouluvaloja ei saa kommentoida rumasti. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, kannattaa vaieta. Kyllä kannatti lähettää sinut sinne joulujuhlaan”, Lepsu kiittelee. ”Ai niin, niin-niin, noinnin, kyllähän minä taisin sanoa, että minuun voi aina luottaa”, apulaispäällikkö Aasi Aargh myöntää ylpeänä. Silmälasikäärme Täsmä on kuitenkin sitä mieltä, että ennen kuin ohjeesta tehdään virallinen, on nukuttava yön yli ja tarkistettava ohjeen sanamuodot vielä kertaalleen. Asioiden uudelleen tarkastaminen monesti parantaa lopputulosta.

 

Takametsän auttajat 5

Ylipäivystäjä-pöllö Hälyn niska narahtaa. Se kääntyy aamuvarhain ennen kukonlaulua, savun suuntaan. Kaiken piti olla itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksien jälkeen hyvin mutta jotain oli sattunut. Kun partiolaispuput olivat laskeneet soihtunsa maata kohti antaakseen merkin taivaalla kiitävälle hyttysarmeijalle, oli erään soihdun liekki ottanut osuman palleroporonjäkälään, joka oli alkanut kyteä.

Palleroporonjäkälä hehkui punaisena mutta niin syvällä, maan lähellä ettei sitä voinut silmin havaita. Kun palleroporonjäkälä oli aikansa kytenyt, se kuumeni niin, että liekit lehahtivat esiin. Palava palleroporonjäkälä sytytti maastoa, puuvartisia kanervia ja muuta kuivunutta aluskasvillisuutta. Maastopalo.

”Hu, Huu, Hu, Huu, Hu, Huu”, Häly-pöllö ääntelee. Hälytys on nyt poikkeuksellinen, sillä tulipalot ovat Takametsässä vaikeimmin hallittavia onnettomuuksia. Ne ovat vaikeita hallita siksi, että paikalle on vaikea saada riittävästi sammutusvettä. Mikään eläin ei pysty tuomaan palopaikalle paljoa vettä kerralla. Siksi jokaiseen tulipaloon hälytetään kaikki jalkeille saatavat norsut, myös lähimetsien norsut saavat aina hälytyksen. Jokainen norsu imaisee kärsänsä täyteen vettä ja on valmiina sammuttamaan sillä parhaansa mukaan. Mikäli palopaikan lähellä ei ole lampea tai järveä, kuluu paljon aikaa ennen kuin kerran kärsänsä tyhjäksi paloon suihkuttanut norsu käy täyttämässä kärsävesitykkinsä uudelleen.

takametsa%cc%885_1va%cc%88riNorsulaumat jyristävät joka suunnasta kohti Takametsän maastopaloa. Koska laumoja on hälytetty paikalle useampi, katsoo päällikkö Lepsu parhaakseen lähteä johtamaan sammutustöitä. Hän komentaa keikalle myös apulaispäällikkö Aarghin. Peräkkäin Lepsu ja Aargh juoksevat kohti palopaikkaa. Häly-pöllön kuusen luona Lepsu huutaa ylipäivystäjälle: ”Onko mahdollisesti mitään lisätietoja?” ”Lisätietoja ei ole. Kerron niistä heti, jos niitä tulee”, Häly-pöllö vastaa. Lepsun perässä tuleva Aargh kysäisee hänkin vanhasta muistista vielä saman asian. ”Ai niin, niin-niin, noinnin tiedustelen niitä lisätietoja”, Aargh huhuilee kuusen alla. ”Lisätietoja ei edelleenkään ole. Kerron niistä kyllä heti, jos niitä tulee”, Häly-pöllö vastaa.

Hieman ennen liekkejä Lepsu käskee Aasi Aarghin pysähtymään ja jäämään paikoilleen odottamaan sopivaa tehtävää, jonka hän pian antaisi. Lepsu itse juoksee maata pitkin etenevän tulen kiinni. Sen harja ei syty palamaan, sillä se on savulla kyllästetty. Palon laajuudesta Lepsu tajuaa nopeasti, että sammutustyöstä tulee normaalia pitempi, joten hän komentaa apulaispäällikkö Aarghin järjestämään sammutustöihin osallistuville ruokailun. Aargh laukkaa parasta mahdollista vauhtia takaisin asemalle ja soittaa sen tornissa olevaa vellikelloa.

Kengurut kiiruhtavat pitkin loikin banaaniviljelmille. Samasta vellikellohälytyksestä lähtevät liikkeelle myös paviaanit. Ne kiipeilevät banaaniviljelmillä ja tiputtelevat banaaniterttuja maahan. Kengurut poimivat banaanit taskuihinsa ja kuljettavat ne asemalle, jossa muonitus tapahtuu.

Lepsu näkee ensimmäisen norsulauman lähestyvän paloa. Kun norsulauma on sopivan matkan päässä tulesta, Lepsu karjaisee kaksi kertaa. Se on merkki norsuille, että maata tulee alkaa kastella siten, ettei tuli enää pääse siitä kohtaa etenemään. Häly-pöllö huhuilee ohjeita muille norsulaumoille, ne ohjataan mastopalon lähelle siten, että palava alue voidaan kastella joka puolelta sen ympäriltä siten, että tuli lopulta piiritetään norsujen kastelemalla alueella. Siten tuli ei pääse enää etenemään maastossa mihinkään suuntaan.

Maastopalo on sammutettu. Lepsu komentaa kaikki sammutustöissä auttaneet asemalle syömään banaania. Norsuilla onkin jo kova nälkä. Äkkiä ne syövät tarjolle asetetut banaanit parempiin suihinsa. Kun vatsat ovat täynnä, Lepsu antaa kaikille luvan palata koteihinsa ja norsulaumat aloittavat paluumatkansa.

Lepsu jää pohtimaan, mikä oli voinut sytyttää maaston tuleen. Hänelle eikä kenellekään muullekaan asia ollut millään lailla selvä, vaikka huhut kertoivatkin palon syttyneen partiolaispupujen soihduista. Miksi palo saattoi syttyä kylmällä ajanjaksolla, lähellä joulua? ”Johtuisiko outo sattumus mahdollisesti kasvishuoneilmiöstä?” Lepsu arveli. Asia olisi tutkittava mahdollisimman pikaisesti. Hän antaa hälytyksen onnettomuustutkintaryhmälle. Paikalle kiermurtelee Silmälasikäärme Täsmä ja kaveriksi saapuu selkäänsä nostellen Mittarimato Summanmutikainen.

”Selvittäkää palon syy äkkiä, ettei vastaavaa tapahdu ikinä”, Lepsu sanoo. ”Selvitellään, selvitellään mutta meillä on vielä vähän puuhaa sen jouluvalotutkinnankin kanssa. Kumpi hoidetaan kiireisempänä?” Täsmä kysyy. ”Ööö, tämä palo on tutkittava heti ja jouluvalot viipymättä”, Lepsu ehdottaa. ”Selvä. Pannaan toimeksi”, Täsmä sanoo.

Täsmä alkaa tarkastella heti kohtaa, mistä palo on saanut alkunsa. ”Hmm”, hän hymistelee mietteliäänä. Täsmä korjaa nenällään olevia lähilaseja ja tiiraa alkupalopaikkaa vieläkin tarkemmin. Mittarimato Summanmutikainen kiertelee paloaluetta sieltä täältä ja toteaan itsekseen: ”Se oli siinä.” Summanmutikainen liikahtaa verkkaisesti Täsmän luokse. ”Kyllä on näin, että tällainen tulipalo ei käytännössä ole edes mahdollista. Ei se selity partiolaispupujen soihduilla kahdestakaan syystä. Ensinnäkin siitä syystä, että partiolaispuput eivät kyseisenä iltana olleet palopaikalla ja toisekseen ei sellainen pieni kipuna pakkastetun palleroporonjäkälän juuressa viihdy – ei se siinä lämpimänä pysy kahta minuuttia kauempaa. Tämä palohan syttyi vasta päiviä myöhemmin”, Summanmutikainen sanoo.

Täsmä katsoo Summanmutikaista ja korjaa samalla lähilasejaan. ”Se on sillä lailla, että ei tämä palo johtunut ollenkaan partiolaispupujen soihduista siksi, että se johtuu aivan jostain muusta. Olen sitä mieltä, että maanpäälliset voimat eivät riitä tämän probleeman ratkaisuun. Huomasitko saman kuin minäkin?” Täsmä kysyy Summanmutikaiselta.

Molemmat olivat havainneet, että maa on vieläkin lämmin. Itse asiassa se on lämmin laajemmaltakin alueelta kuin vain palaneelta alueelta. ”Kyllä on näin, että huomasin sellaisen asian, jotta koko läntinen puoli Takametsän maastosta käy kuumana”, Summanmutikainen sanoo. ”Se on sillä lailla kuten sanoin, että tämä ei selviä maanpäällisin voimin, vaan meidän pitää porautua maan uumeniin ja etsittävä lämmön syy sieltä”, Tarkka sanoo.

Paikalle hälytetään Takametsän mestarikaivaja Uri-Kaivuri Mäyrä. Silmälasikäärme Täsmä näyttä Uri-Kaivurille kohdan, josta kaivaminen tulisi aloittaa. Ja Uri-Kaivuri pistää töpinäksi. Minuutissa hän on kaivanut esiin erikoisen tunnelin, se jatkuu molempiin suuntiin silmänkantamattomiin. Uri-Kaivuri Mäyrä nostaa päänsä ylös maanuumenista ja tunnelista. ”Jo vain, oli siellä erikoinen tunneli”, hän sanoo. ”Oliko siellä lämmintä?” Täsmä kysyy.

Uri-Kaivuri kertoo, että tunnelissa oli kyllä lämmin mutta ei kuuma. Tuskin se maan päällä paloa oli sytyttänyt. Kun Uri-Kaivuri, Täsmä ja Summanmutikainen pohtivat tutkintansa tuloksia, Uri-Kaivurin kaivamasta aukosta työntyy esiin 10 myyrää. ”Nyt te rikoitte tahallanne uuden metrotunnelimme”, moniseur Myyrä saanoo. ”Metrotunnelin?” Summanmutikainen ihmettelee. ”Metrotunnelin, metrotunnelin”, moniseur Myyrä toistaa. ”Onko ihmeellisempää kuultu: myyrien metrotunneli?” Täsmä kysyy. ”Emme me mitään tyhmiä ole. Kun on tehty yksi käytävä, ei sitä enää toista kertaa kaiveta. Koko metsän alla on pian kattava metrotunnelisto”, moniseur Myyrä sanoo.

Se kertoo, että kaikkialla muualla metsän maapohjassa kulkee jo metroverkosto mutta länsiosaan se on vasta tekeillä. ”Tämän länsimetronkin piti olla valmis jo vuosi sitten mutta emme perehtyneet tarpeeksi hyvin maaperään ja jouduimme vahvistamaan tunnelin seiniä kuumentamalla niihin erikoispinnoitteen”, moniseur Myyrä sanoo. ”Se on sillä lailla, että tämä maastopalo on selvitetty. Myyrien länsimetrotunnelin pinnoiteen laitossa käytetty kuumennus on kuumentanut koko maaperän niin, että palleroporonjäkälät syttyivät palamaan. Jatkossa ohjeistan kaikki varautumaan etukäteen töissä ja puuhissa, jossa käsitellään kuumia aineita. Työmaille on nimettävä kuumaporukka, joka osaa käsitellä kuumuutta. Kuumatöistä on myös ilmoitettava Takametsän viranomaisille. Minun puolestani tämä on raportin kirjoittamista vaille valmis.”

Moniseur Myyrä tivaa muilta, että kuka korvaa rikkoutuneen länsimetrotunnelin. Hän valittelee sitä, että nyt sen käyttöönotton myöhästyy entistä enemmän. ”Kyllä näin on, että tässä tapauksessa Uri-Kaivuri Mäyrä täyttää kaivamansa kuopan ja te joudutte omalta osaltanne kaivamaan siltä kohtaa tunnelin uusiksi mutta muistakaa olla varovaisia sen pinnoitteen lämmittämisen kanssa”, Summanmutikainen sanoo.

Onnettomuustutkintaryhmän onnistui selvittää maastopalo ripeästi. Seuraavaksi heidän pitää saada myös jouluvalotapaus valmiiksi, jotta Takametsän asukkaat pääsevät asettelemaan jouluvalojaan.

 

Takametsän auttajat 6

Takametsän jouluvalmistelut ovat edenneet siihen pisteeseen, että on aika alkaa valmistella purtavaa sekä pikkujouluun että varsinaiseen joulujuhlaan. Takametsän tavan mukaan paikallinen leipuri, Karhu Taikinakoura, herätetään talviuniltaan hieman ennen pikkujoulua. Siihen mennessä hän on ehtinyt kerätä tarpeeksi voimia jouluista leivontaurakkaa varten. Karhu Taikinakoura on joka joulu hoitanut kaikki pöperöt pöytään yksin sillä ehdolla,että saa nukkua pikkujouluun asti ja joulun jälkeen niin paljon kuin huvittaa.

Ylipäivystäjä Häly-Pöllö antaa Taikinakouran luolassa kuulutuksen, se kuuluu myös Taikinakouran makuukammarissa. Kuulutus hoituu luolassa niinikään asustelevien Hämy-lepakoiden avulla. Ne alkavat kirkua kimeää herätysääntä ja tarvittaessa ne huutavat täyttä kurkkua kuorossa: ”Herätys, kello on jo liikaa.” Joskus täyden kurkun huutokaan ei ole piisannut, vaan Hämy-lepakoiden on täytynyt läpsiä säämiskäsiivillään Karhu Taikinakouraa kuonolle. Aina se on kuitenkin herännyt, ja hyväntuulisena. Niin nytkin.

takametsa%cc%886_1va%cc%88ri

Karhu Taikinakouran osaamista tarvitaan – siinä kaulin menee sutjakasti taikinalaattaa myöten.

”Jaahas, jauhot pilveen ja kaulimet rullalle”, Karhu Taikinakoura sanoo, hieraisee silmiään ja lataa ensimmäisen sammiollisen piparkakkutaikinaa nousemaan. Sitten Taikinakoura menee luolan perällä olevan leivinuunin viereen ja täräyttää sen pesään kaksi sylillistä koivuhalkoja. ”Jaahas, halot palamaan ja kiviuuni kuumaksi.”

Eikä kestänyt kuin minuutin verran, kun Karhu Taikinakouran luola täyttyi savusta. ”Jaahas, laittaapas se yskittämään ja kurkun karheaksi”, Taikinakoura rykii.
Hämy-lepakot alkavat kirkua heti kun yskältään tokenevat, se on palohälytys, joka jouluherätyksen ohella kuuluu tarvittaessa niiden toimenkuvaan.

Hämy-lepakot ilmoittavat huomaamastaan savusta minkä ehtivät, se on merkki Taikinakouralle, että luolasta tuee poistua. Myös Häly-pöllön vanhat höyhenkorvat kuulivat lepakoiden ääntelyn. Hälyn niska narhataa, sitten kuuluu: ”Hu, Huu, Hu Huu, Hu Huu”, ja nokipalo-oravat syksyvät matkaan. Ne hyppivät oksalta toiselle puiden latvoja pitkin kohti savua. Kun he ohittavat Häly-pöllön kuusenlatvan, ne tiedustelevat, että ”Onko tulipalosta mitään lisätietoja?” ”Lisätietoja ei ole. Kerron niistä heti, jos niitä ilmaantuu”, Häly-pöllö vastaa.

Hyvin nopeasti nokipalo-oravat ovat Taikinakouran luolalla. Mitään kyselemättä nokipalo-oravat sujahtavat Taikinakouran savupiipuun ja alkavat rassasta hännillään hormia puhtaaksi. Nokipalo-oravilla on kuumutta kestävä nahka ja liekkiäpidättelevä häntä eikä niitä yskitä savu yhtään, koska niillä on käpynaamarit. Siksi ne saattoivat mennä keskelle paloa ja savua, mistä kaikkien muiden täytyy tulla ensitilassa ulos.

Nokipalo-oravat hoitavat homman ripeästi ja Taikinakouran savupiippu tupruttaa taas tasaisesti savua ulospäin. ”Jaahas, sankkaa oli savu ja rankkaa oli oravan työ”, Karhu Taikinakoura mutisee ja alkaa jyristellä kaulimella taikinalaattaa myöten. Pian se oli niin ohutta, että siihen saattoi painella tähtikuvioita. Hillot Taikinakoura nosteli kylmiöstä lämpimään ja kopautti nokareen jokaisen tähden keskelle. Kohta Karhu Taikinakoura on valmis; joulutorttuja ja piparkakkuja on jakaa vaikka naapurimetsän asukkaille.

Kun Taikinakoura alkoi siivota jälkiään, se huomasi, että sen kaikki piparkakkumuotit olivat kadonneet. Taikinakoura etsi niitä kaikkialta mutta tuloksetta. Piparkakkumuotit eivät olleet tippuneet pöydän alle, niitä ei löytynyt komeroista ja kaapeista eikä hän ollut heittänyt niitä vahingossa leivinuuniinkaan – senkin se nimittäin tarkasti.

Hämy-Lepakot huomaavat Karhu Taikinakouran huolen ja ne alkavat taas kirkua, nyt ne hälyttävät varkauden takia. Häly-pöllön ei auttanut muu kuin narauttaa niskojaan kuusenlatvassa. Apu lähti matkaan mutta Hälyn niska narahti nyt vaivalloisemmin – äänestä oli kuultavissa liian rasittunut kaiku. Sen saattelemana Hälyn kuusen alle ehtii pian Takametsän murtoryhmä. Ne kysyvät tapansa mukaan Hälyltä, että ”onko tilanteesta saatavilla mitään lisätietoja?” Ylipäivystäjä Häly kähisee viimeisillä voimillaan, että ”lisätietoja ei ole, kerron niistä heti, jos niistä jotakin saan tietää.
Tämän jälkeen Häly-Pöllö päätti suorittaa käheä-äänisen erikoishälytyksen jäykällä niskalla. Siitä kaikki tietävät, että Takametsä on sillä hetkellä siirtynyt poikkeustilaan. Ylipäivystäjä oli niin uupunut että se ei enää pystynyt valvomaan aluetta.

Häly-pöllön oli saatava huilata välillä, eihän kukaan koko ajan jaksa yötäpäivää töitä paiskia. Päällikkö Lepsu määrää kuusenlatvaan heti kaksi nuorempaa huuhkajaa, niidn tulisi työskennellä kahdestaan Häly-pöllön sairausloman ajan. Ja kun Häly-Pöllö parantuu, huuhkajat jatkaisivat hälyttämistä vuoronperään Häly-pöllön kanssa. ”Tästä lukien kuusenlatvassa päivystetään kahden päivystäjän voimin”, päälliikö Lepsu määrää.

takametsa%cc%886_2va%cc%88riHäly-pöllön viimeisillä voimilla hälyttämä murtoryhmä saapuu kadonneita piparkakkumuotteja surevan Karhu Taikinakouran luokse. Nimestään huolimatta murtoryhmä selvittää murtoja eikä tee niitä. Ryhmään kuuluvat Kolvi, Ööra ja Linssi, vihikoiria kaikki ja itse asiassa samasta pentueesta.
Kun murtoa tai varkautta epäillään, Kolvi, Ööra ja Linssi nuuskivat kolmeen koiraan kaikki paikat läpikotaisin. Tähän mennessä jokainen murto oli selvinnyt, sillä pitkäkyntinen oli aina tehnyt virheen, joka paljasti hänet. Murrot ja varkaudet olivat Takametsässä äärimmäisen harvinaisia, sillä ketä nyt tutulta kaverilta haluaisi varastaa.
Parhaillaan Kolvin, Ööran ja Linssin nuuskintatyötä haittasi se, että Karhu Taikinakouran luola oli äskettäin täyttynyt leivinuunista tulleella savulla. Vaikka näkyvä savu oli jo tuuletettu pois, niin murtoryhmän vihikoirien nenät olivat niin tarkat, että niitä savu edelleen haisi. Murtoryhmän vihikoirat eivät millään onnistuneet päästä varkaan jäljille.

Karhu Taikinakouraa harmittaa eniten uusimman tonttumuotin katoaminen. Sillä hän oli ehtinyt leipoa vasta yhden pellillisen pipareita. ”Kuvaile vähän minkäkälaisia ne kadonneet muotit ovat”, Ööra-vihikoira pyytää Karhu Taikinakouralta.
”Jaahas, sellaisia metallisia ja kirkkaita, hyviä ja tymäkkiä, joilla syntyy pipareita jämäkkiä”, Taikinakoura vastaa.
Ööra-vihikoira kirjoittaa piparkakkumuottien tuntomerkit muistiin ja sanoo Kolvi- ja Linssi-kollegoilleen, että: ”Rikospaikkatutkinta riittää tällä erää, siirrytään toimistoon solmimaan johtolankoja yhteen. Katsotaan sitten, syntyykö niistä yhtenäinen ratkaisunyöri.” Sitten vihikoirat poistuvat Taikinakouran luolalta.

Taikinakoura päättää syödä lohdutuksekseen kolme tähtitorttua ja kuusi piparkakkua, joista kaksi oli tehty uudella tonttumuotilla, kolme vanhalla kuusimuotilla ja yksi ei vanhalla eikä niin uudellakaan poromuotilla. Kun maistiaille tuli myös paljon kavereita, Karhu Taikinakoura huomasi, että varkaudesta huolimatta hänellä ovat asiat kuitenkin aika hyvin.

 

Takametsän auttajat 7

Päällikkö Lepsu on mietteliäs. ”Jouluvaloista metsän asukkaille annettava ohjeistus on vielä tekemättä. Kuule apulaispäällikkö Aargh , tiedätkö mitä se merkitsee?” Lepsu kysyy. Apulaispäällikkö Aargh miettii hetken muttei ehdi vastaamaan, kun Lepsu jo jatkaa. ”Niin – se merkitsee sitä, että meidän on kiellettävä joluvalojen asentaminen siihen asti, kun olemme saaneet valmiiksi ohjeet niiden asentamisesta. Jotta tieto kiellosta saadaan koko metsän väelle, meidän on annettava siitä viranomaistiedote.” ”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai. Kielto päälle siihen asti kun ohjeet on annettu ja viranomaistiedote jakeluun”, Aargh sanoo.

Ankaran ajatustyön ja huolellisen valmistelun jälkeen Takametsän päällikön ja apulaispäälikön viranomaistiedote on valmis. Sen levittäminen annetaan ylipäivystäjä Hälyn tehtäväksi. Häly on palannut sairauslomaltaan kuusenlatvaan ja se on aloittanut tarkkaavaisen päivystystyönsä. Päivystäjä-pöllön niska narisee jälleen mutta ei liian jäykästi, vaan ihan oikealla tavalla. Nyt asiat hoituvat luonnikkaasti. Eikä aikaakaan kun koko metsä jo tietää jouluvalokiellosta.
Kivitaskut riemastuvat. He tivaavat ylipäivystäjä-pöllöltä lisätietoja aiheesta. ”Onko mitään tietoa, kuinka kauan kielto on mahdollisesti päällä.” ”Lisätietoja ei ole. Kerron niistä pyytämättäkin sitten kun niitä on”, Häly-pöllö huokaisee. ”Koskahan ne oppivat sen, että en koskaan panttaa tietoja, vaan kerron ne aina heti, kun niitä tulee”, hän mutisee itsekseen.

Sitten päällikkö Lepsu huomaa uudessa ohjeistuksessa ongelman. ”Voi vieterihousu, arvaas mitä apulaispäällikkö?” Lepsu kysyy.
Apulaispäällikkö Aargh miettii taas jonkinmoisen tovin ja päällikkö Lepsu vastaa jälleen itse. ”Pikkujoulu on tulossa ja kielsimme juuri jouluvalojen laiton. Mikäs nyt neuvoksi?” ”Ai niin, niin-niin, noinnin katsos vaan. Sehän on tosiaan pikkujouluaika ja mentiin sitten kieltämään valot. Mikäs nyt sitten tosiaan neuvoksi?” apulaispäällikkö Aargh sanoo.

Tovin kuluttua päällikkö Lepsu keksii ratkaisun. ”Meidän täytyy antaa pikkujoulujuhlaan jouluvaloille poikkeuslupa.”
”Ai niin, niin-niin, noinnin poikkeuslupa mikäs se sellainen on?” Aargh kysyy. ”Poikkeuslupaon sellainen, että voimme tehdä asioista silti, vaikka olemme ne itse kieltäneet”, Lepsu selittää. ”Ai niin, niin-niin, noinnin mutta sehän onkin hyvä järjestelmä. Mitenkäs se onnistuu?” ”Teemme niin, että ano sinä jouluvalojen poikkeuslupaa pikkujouluajaksi minulta, niin minä sitten myönnän sen sinulle”, Lepsu vastaa. ”Ai niin, niin-niin, noinnin niinhän se käy näppärästi. Minä anon ja sinä myönnät.”
Eikä aikaakaan, kun lupa pikkujoulun valonasennusta varten on myönnetty.

”Meidän täytyy vaan hoitaa niiden asennustyö itse, sillä olemme turvallisuusalan asiantuntijoita, ettei siinä asentaessa sitten vaaan satu mitään”, Lepsu päättää. ”Ajatteles, nyt Aargh, jos myönnämme poikkeusluvan ja joku sitten loukkaantuu siinä. Se olisi melkomoisen noloa”. Lepsu jatkaa. ”Ai niin, niin-niin, noinnin tottapahan se vasta noloa olisi, kun joku poikkeusluvan aikana siipeensä saisi”, Aargh myöntää.

takametsa%cc%887va%cc%88ri1

Akuuttiapinoita tarvitaan taas.

Niinpä Lepsu ja Aargh lähtevät asentamaan jouluvaloja keskusaukiolle. ”Ota sinä tuo jouluvalovyyhti kantoon ja lähdetään laittamaan paikat juhlakuntoon”, Lepsu sanoo Aarghille. Aasi Aargh tekee työtä käskettyä mutta hän ei huomaa kun vyyhti alkaa purkautua. Apu-Aseman kynnyksellä Aargh tallaa maassa laahaavan jouluvalojohdon päälle ja kompastuu. Hän lennähtää päistikkaa portaille siten, että hän on puoliksi ulkona ja puoliksi sisällä. ”Ai niin, niin-niin, noinnin äläs mene niin kovaa, minulle kun sattui vahinko”, Aargh huudahtaa Lepsulle. ”No voi sun siperiankarhu, kävikö pahasti”, Lepsu kysyy. ”Ai niin, niin-niin, noinnin, kyllä tässä jonkinlaista kiputuntemusta on noin niinkun ilmoilla”, Aarhg vastaa.

Lepsu karjaisee pari kertaa, Häly-pöllön niska narahtaa ja akuuttiapinat hyppäävät ratsunsa selkään. Lepsu alkaa auttaa kivuliasta Aargia, joka valittelee, että asento on huono. Lepsu auttaa häntä mutta juuri kun Lepsu on kääntämässä kaveriaan parempaan asentoon, hänen kätensä lipsahtaa ja hän menettää tasapainonsa. Lepsu lennähtää vatsalleen, häntä sattuu eikä hän pääse omin voimin enää ylös. Lepsu ja Aargh pötköttävät vierekkäin Apu-Aseman portailla eivätkä ne pysty liikkumaan ilman, että sattuu kovasti. Lepsu karjaisee uudelleen kaksi kertooa ja Häly-pöllö laittaa myös vitaalisimpanssit liikkeelle. Ne hyppäävät vanhan dinosauruksensa selkään, joka yskähtää pari kertaa ja lähtee pikku hiljaa kohti onnettomuuspaikkaa.

Akuuttiapinat ratsastavat Häly-pöllön kuusen alta. ”Ja oliko lisätietoja”, akuuttiapinat huutavat kohti puun latvaa.
”Lisätietoja ei ole. Kerron niistä pyytämättäkin sitten kun niitä on”, Häly-pöllö vastaa.

Akuuttiapinat saapuvat Apu-asemalle ja näkevät päällikkö Lepsun ja apulaispäällikkö Aarghin pötköttämässä vierekkäin portailla. ”Hop, hop ja minkälaista vaivaa”, toinen akuuttiapinoista kysyy ja toinen ryhtyy heti tutkimaan molempia potilaita.
Ennen kuin potilaat ehtivät vastata mitään, puhemiehenä toimivaalla Akuuttipainalla on heille kysymys: ”Kertokaapa meille kouluasteikolla neljästä kymmeneen, kuinka kova kiire teillä on lasarettiin?” ”Kyllä minä tätä ihan ensimmäisen luokan tehtävänä pitäisin”, Lepsu vastaa. ”Ai niin, niin-niin, noinnin kyllä tästä ihan ykköskiireellisyysluokassa pitäisi Otille päästä”, Aargh sanoo.
Kumpikaan heistä ei tullut ajatelleeksi, että numeraalisesti ykkönen ei osu kouluasteikolle. Akuuttiapina kuitenkin ymmärtää asian vakavuuden: ”Hätäsiirto”, se päättää.

Samaan aikaan Vitaalisimpanssit ehtivät Häly-pöllön kuusen alle. ”Oliskos niitä lisätietoja”, toinen vitaalisimpansseista huutaa. ”Lisätietoja ei ole. Kerron niistä pyytämättäkin sitten kun niitä on”, Häly-pöllö vastaa ja on tuskastua, kun aina pitää samaa asiaa toistella. ”Pitäisi varmaan huutaa niille hiukan ennen kuin ne tulevat tähän puun alle, että ’lisätietoja ei sitten ole”, Häly pohtii.

Akuuttiapinat alkavat siirtää molempia potilaita pikaisesti paarirattaille. ”Mene äkkiä sinne perälle, niin kiidätetään poitlaat lasarettiin”, ajovuorossa oleva akuuttiapina sanoo. ”Hop, hop, valmista on ja aja sitten niin, että nuppi tutisee”, perällä oleva akuttiapina sanoo. ”Hop, hop mutta nytpä vasta muistan, että konitohtori Otti pyysi ilmoittamaan etukäteen, jos lasarettiin on tulossa ensmmän kuin yksi totista hoitoa vaativa potilas. Ja tässähän niitä tulee ja vielä samalla kyydillä.” Tieto menee Otille Häly-pöllön kautta. Ajovuorossa oleva akuuttiapina kysäisee kuusen alle tullessaan, että ”onko lisätietoja” ja saa tutun vastauksen: ”Lisätietoja ei ole.” Häly-pöllö toteaa akuuttiapinoille vielä, että heillähän se paras tieto nyt pitäisi olla, kun ovat kerran hoitaneet ja kuljettavatkin molempia potilaita. Sitten Häly-pöllö antaa vitaalisimpansseille peruutuksen, sillä molemmat potilaat ovat jo neossa kohti lasarettia.

Konitohtori Otti kerää laastarit ja sideharsot valmiiksi. Hän valmistautuu ottamaan vastaan molemmat potilaat yhtäaikaa. Sitten lasaretin ovet käyvät. ”Hop, hop, täältä tulee kipeitä päälliköitä, onko lepuutuspaikat valmiina, kyseessä on työtapaturma”, hoitovuorossa oleva akuuttiapina sanoo. ”Kiitoksia vaan raportista, sinne vaan peräkammariin, laitetaan siihen parisänkyyn, jotta voin hoitaa heitä yhdenvertaisesti, kun ovat samaan aikaan loukkaantuneetkin”, konitohtori Otti sanoo.

Päällikkö ja Apulaispäällikkö pötköttävät lasaretin parisängyssä vierekkäin. Otti tutkii heidät. ”Teillähän molemmilla päässä patti. Heittääkö päästä?” Otti kysyy. ”Taisin tosiaan lyödä ohimonsyrjää rappusenkulmaan”, Lepsu sanoo. ”Ai niin, niin-niin, noinnin niinhän siinä taisi käydä, että takaraivo kopsahti”, Aargh sanoo. ”Sittenhän teidän pitää jäädä tänne seurattavaksi, ettei päästä vaan ala heittää tuon enempää”, Otti päättää. ”Voi veljet! Emme millään ehdi laittaa poikkeusluvallakaan niitä valoja huomisiin pikkujouluihin. Myös osallistumisemme koko juhlaan on vaarassa”, Lepsu sanoo. ”Ai niin, niin-niin, noinnin kylläpä on uhkaava tilanne”, Aargh sanoo.

Lepsu päättää rauhoittaa tilanteen. ”Kuule Aargh meidän pidettävä vaan päät kylmänä ja hoidettava tämä tilanne rauhallisesti ohi”, hän sanoo. Aargh nyökyttelee mutta ei tiedä yhtään miten asia hoituisi käytännössä. Hän ei kuitenkaan lähde kyselemään sitä Lepsulta, mistä Lepsu on hyvillään, sillä hänkään ei tiedä.

 

Takametsän auttajat 8

Pikkujoulu on käsillä. Päällikkö Lepsu ja apulaispäällikkö Aargh ovat Otilla, Lasaretin peräkammarin parivuoteessa hoidettavana. Molemmat potilaat kantavat huolta tulevasta pikkujoulusta, sillä järjestämisaikaa on vain vähän. Päällikkö ja apulaispäällikkö arvelevat, että koko juhlan onnistuminen on nyt vaakalaudalla, kun he kummatkin ovat lasaretissa. Konitohtori Otti on ehdottomasti kieltänyt heitä liikahtamasta senttiäkään tai rasittamasta itseään edes ajatuksilla.

takametsa%cc%888_1va%cc%88ri

Päällikkö Lepsun ja apulaispäällikkö Aarghin lasarettireissu uhkaa pikkujouluvalmisteluja.

Takametsässä asiat kuitenkin sujuvat. Järjestelyt ovat jo kovaa vauhtia menossa, vaikka Lepsu ja Aargh eivät sitä tiedäkään. Häly-pöllö on ylintä hälytyskäskyvaltaa muutenkin käyttävänä laittanut eläimet hommiin. Koristeellinen pikkujoulu on nyt päätety unohtaa ja siinä keskitytään ydessäoloon, se on tärkeintä. ”Koska Lepsu ja Aargh eivät pääse tulemaan pikkujouluun, niin pikkujoulu menee heidän luokseen”, oli ylipäivystäjäpöllö Häly lausunut.

Häly-pöllö ja muut metsän eläimet olivat sopineet, että lasaretissa pidettävään juhlaan vietäisiin Karhu Taikinakouran torttuja ja pipareita. Glögimestarina tunnettu Pomppa-Vompatti oli luvannut keittää tuplasatsin Takametsän kuulua höyry-häyry -glögiä. Se oli siitä kummallista, että sen kaikki ainekset oli kerätty Takametsästä ja varsinkin siitä, että kaikki tykkäsivät siitä paljon.

Häly-pöllö lentää lasarettiin ja kertoo potilaille, että heidän ei tarvitsisi huolehtia, sillä pikkujoulu pidettäisiin heidän luonaan. Päällikkö ja apulaispäällikkö tietenkin ilahtuvat mutta heille nousee heti seuraava huoli. ”Mutta emmehän me sairaalan vaatteissa voi juhlia ja edustaa”, Lepsu huomaa. ”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai tilanne on kiusallinen, jos näissä sairaalakalsareissa joudumme juhlaa viettämään”, Aargh toteaa.

Häly-pöllö ehdottaa, että joku voisi noutaa heidän juhla-asunsa lasarettiin, jotta päällikkö ja apulaispäällikö voisivat sonnustautua niihin ennen kuin muut tulevat. ”No mutta Häly, sehän on oivallinen idea”, Lepsu ilahtuu.
”Ai niin, niin-niin, noinnin jo vain, se ratkaisisi ongelmamme”, Aargh sanoo. Lepsu vannottaa Häly-pöllöä, että sen, joka sitten juhlavaatteet hakee, on varmistuttava, että niissä on isot kunniamerkit paikoillaan. Ja niitä tulisi siksi kuljettaakin varovaisesti, koska varsinkin isot kunniamerkit voisivat tippua helposti, jos juhla-asuja liikuteltaisiin huolimattomasti. Häly-pöllö antaa juhlapukujen noudon Takametsän arvokuljetuksen tehtäväksi. Kaikista tärkeistä kuljetuksista ovat vastanneet kengurut Rip ja Rap, ne ovat aina hoitaneet hommansa nopeasti ja varmasti.

Ennen kuin Häly-pöllökään huomaa, ovat Rip ja Rap jo matkalla. Ne loikkivat täyttä vauhtia vaatteita noutamaan. Mennessään ne laulavat. ”hoop, hoop, hop, hop, hop, hoop, hoop, hop, hop, hop.” Rip ja Rap ovat jakaneet tehtävän siten, että Rip hakee päällikön puvun ja Rap apulaispäällikön puvun – siten he pystyvät hoitamaan homman vieläkin nopeammin. Heti kun Häly-pöllö on lähtenyt potilaiden luota lasaretista, potilashuoneen oveen koputetaan. ”Sisään”, Lepsu pyytää. ”Tervehdys, olemme Takametsän arvokuljetus Rip ja Rap. Tässä ovat pyytämänne juhlapuvut isoin kunniamerkein”, Rip-kenguru sanoo.
”Sehän kävi ripeästi. Laittaisitteko ne puvut roikkumaan tuohon verhokaiteeseen, niin ne eivät mene ryppyyn”, Lepsu pyytää.
Kun Rap asettaa vaatehenkaria verhokaiteeseen, päällikkö Lepsu huomauttaa häntä. ”Laittaisitko puvut siten päin, että isot kunniamerkit näkyvät tänne vuoteeseen”, Lepsu sanoo. Se on pyynnöistä helpoin ja se totetuu todella nopeasti. Poistuessaan paikalta Rip ja Rap toivottavat pikaista paranemista ja hyvää päivänjatkoa.

Häly-pöllön järjestelyt ovat jo hyvässä vauhdissa; Pomppa-Vompatti hämmentää glögiä, Karhu Taikinakoura varaa varastostaan sopivan määrän naposteltavaa. Joulutontuksi on hälytetty gööttikoira Frendi, koska se on aina iloinen. Metsän paras ompelija, Täkki Hämähäkki, oli räätälöinyt Frendin pystykorvien väliin sopivan erikoistonttulakin. Se päässään Frendi oli leikkinyt piirileikkejä joskus kesälläkin.

Häly-pöllön on kuitenkin kesken juhlavalmistelujen narautettava niskojaan. Vihikoirat Kolvi, Ööra ja Linssi saavat hälytyksen. Lasaretin peräkammarissa on sattunut rikos. ”Päivää. Kertokaa ihan rauhallisesti koko tarina. Mitä on tapahtunut?”, Vihikoira Ööra sanoo. Rikoksen uhri on apulaispäällikkö Aasi Aargh. Hänellä on vaikeuksia aloittaa kertomusta, koska nyt hänen piti kertoa kaikki ihan itse ensin eikä hän voinut myötäillä päällikkö Lepsun puheita. Syntyy kiusallinen hiljaisuus, sillä Aargh ei saan sanaa suustaan. Päällikkö auttaa. ”Kerropas nyt vihikoirille, että iso kunniamerkki on varastettu”, Lepsu ohjaa. ”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai, sehän se oli. Uusin ja kiiltävin iso kunniamerkkini on varastettu tuosta juhlapuvun rinnasta”, Aarhg aloittaa. Vihikoita Kolvi tutkii takin ja toteaa: ”Kyllä, tästä se on hävinnyt Metsäliiton hopeisen kunniamerkin ja pronssisen eläinpelastusmerkin välistä. Voisitko kertoa minkälainen kunniamerkki se oli?” ”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai, se oli iso”, Aargh sanoo. ”Oliko siinä muita tuntomerkkejä, sillä molemmat jäljelle jääneetkin ovat isoja?” Kolvi kysyy. ”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai, se oli kultainen mitali tosivaaratunnuksin ja noinnin tosi kiiltävä. Sellaisen voi saada pitkästä ja ansiokkaasta urasta auttamistoimen hyväksi niinkuin kaikki muutkin merkit.”

Kolvi miettii hetken ja sanoo: ”Kyllä tässä pieni johtolanka on mutta koska aikataulu on kiireellinen, meidän on saatava etsintään tehoja. Ajattelin pyytää kontrailmamaali Messerschmittiltä virka-apua. Hänen hävittäjälaivue voisi haravaoida alueen ilmasta käsin”, Kolvi sanoo.

Kontrailmamaali Messerschmittille avustaminen on kunnia-asia. Hän komentaa heti joukkonsa valmiuteen. ”Valmistautukaa etsintätehtävään – aikaa yksi minuutti!” Messerschmitt komentaa. Hyttysarmeija asettautuu lämmitettyyn puolijoukkuetelttaan lämmittelemään koneittaan. ”Etsimme varastettuja kiiltäviä esineitä: Karhu Taikinakouran hopeanvärisiä piparkakkumuotteja sekä apulaispäällikkö Aasi Aarghin isoa kunniamerkkiä, joka on kullan värinen ja siinä on tosivaaratunnukset. Lennämme tiheä kampa -muodostelmassa muiden metsien ilmatilaa loukkaamatta. Ensin lennämme etelästä pohjoiseen, sitten koillisesta lounaaseen, sitten idästä länteen ja viimeisenä kaakosta luoteeseen. Ilmoitatte heti minulle, jos jotakin näkyy. Onko kysyttävää?”

Kysyttävää ei ole ja Messerschmittin hyttysarmeija syöksyy taivaalle käsketyssä muodostelmassa. Hyttysarmeijan tiheä kampa -muodostelma lentää ensimmäisen välin etelästä pohjoiseen, mitään ei löydy eikä seuraavallakaan lennolla. Kontrailmamaali Messerschmitt huolestuu jo hieman, sillä kaksi metsän ylilentoa kattaa etsinnöistä jo isoimman osan, loput kaksi lentoa ovat enää näytösmäistä varmistelua. Sitten ylipilotti Heittoistuimela ilmoittaa Messerschmittille havainnostaan. ”Herra kontrailmamaali, kello yhdessä näkyy jotain kiiltävää.” ”Kiitän, jatkakaa!” kontrailmamaali Messerschmitt vastaa. Samalla hän käskee tiedustelupilotti G.P. Ässän lentää kello yhteen välittömästi. Tiedustelupilotti G.P. Ässä aloittaa oikealla kaarrolla ja pudottaa samalla korkeutta päästäkseen käskettyyn paikkaan. Siellä hän tapaa vanhan tuttunsa Klepto Harakan. Hänellä on rinnassaan kultainen mitali tosivaaratunnuksin ja kaulassaan uutuuttaan kimalteleva piparimuotti. Samalla Klepto ihailee itseään peilistä.
”Kas päivää, herra G. P. Ässä, eivätkö nämä olekin kauniita”, Klepto-Harakka kysyy tiedustelupilotti G.P. Ässältä. ”Kyllä ovat, Klepto hyvä, mutta mistä olet saanut ne?” ”Nappasin ne ohimennen mukaani, koska ne näyttivät kauniilta.”
”Etkö tiedä, ettei toisten tavaroita saa ottaa. Siitä tulee tavaran omistajalle paha mieli.” ”Kas tuota en tullut ajatelleeksikaan. Otin ne vain matkaani, kun ne olivat niin koreat. En minä kenellekään mitää pahaa halunnut”, Klepto sanoo. ”Kuule Klepto, vaikka ne ovat sinusta kovin kauniita, niin ne täytyy palauttaa niiden oikeille omistajille”, G.P. Ässä sanoo. ”Kas niinhän se sitten varmaan on.” ”Kyllä. Ehdottaisinkin, että veisit itse ne oikeille omistajille takaisin, pahoittelisit tapahtunutta ja kertoisit, ettet ymmärtänyt tuottaneesi mielipahaa.” ”Kas niin teen, hetimiten”, Klepto sanoo.

Tiedustelupilotti G.P. Ässä nostaa kierroksensa Klepto Harakan pesällä ja nousee ilmaan. Hän lentää suoraan kontrailmamaali Messerschmittin komentokeskukseen ja kertoo tarinansa. ”Mainiota. Todella hienosti toimittu. Siitä hyvästä ylennän teidät ylipilotiksi ja myönnän teille hyttysarmeijan herrasmiesristin.” ”Kiitän. Voinko poistua?” G.P. Ässä vastaa. ”Poistukaa!” kontrailmamaali Messerschmitt antaa luvan.

Karhu Taikinakoura oli iloinen saadessaan piparkakkumuottinsa takaisin eikä hän ollut Klepto Harakalle yhtään vihainen, koska tämä palautti ne itse ja pyysi vielä anteeksi. Apulaispäällikkö Aargh oli ensin vähän hämillään mutta ymmärsi hänkin Klepto Harakaa. Rikos, joka ei oikeastaan ollutkaan rikos vaan ajattelemattomuutta, oli selvitetty. Kaikki alkoi olla valmista pikkujoulua varten.

 

Takametsän auttajat 9

Göötti-koira Frendi on juossut ja piirittänyt Takametsää jo hyvän tovin. Se yrittää kerätä viimeisetkin Takametsän asukkaat pikkujouluun Lasarettiin. Päällikkö Lepsu ja apulaispäällikkö Aargh istuvat parivuoteen reunalla vierekkäin juhlapukuihinsa sonnustautuneina. He odottavat lasaretin lääkärinkiertoa, sen tekee konitohtori Otti. ”Kyllä se pojat niin on, että ette te vielä ihan juhlakunnossa ole mutta eikös ne pikkujoulut järjestettykin täällä lasaretissa?” Otti kysyy. Näinhän se oli sovittu.

takametsa%cc%889_1va%cc%88ri

Takametsän pikkujoulu käynnistyy kaikkien ystävysten kesken.

Ensimmäisenä tulee paikalle tonttulakkiin sonnustautunut Göötti-koira Frendi. Se heiluttaa iloisesti kippurahäntäänsä ja tervehtii lasaretin väkeä. ”Hei, hei heippulivei ja hyvää pikkujoulua!” se sanoo. ”Hyvää pikkujoulua!” vastaa konitohtori Otti.

Lasarettiin alkaa kokoontua vähitellen lisää väkeä. Pian oviaukosta näyttää sulloutuvan sisään kuusi. ”Ai niin, niin-niin, noinnin no mutta kukas se sinä olet?” apulaispäällikkö Aargh kysyy. ”Minäpä minä, Jolli Joulukuusi.” ”Ai niin, niin-niin, noinnin mutta eiväthän puut puhu”, Aargh ihmettelee. ”Eivätpä, eivät mutta Rudolf puhuu”, Rudolf Rämemajava sanoo. Hän on Takametsän joulukuusivastaava ja näköjään tehnyt taas työnsä huolella. ”Ai niin, niin-niin, noinnin niinpä tietankin, olisihan se pitänyt arvata”, Aargh sanoo.

Rudolf Rämemajavan hankkima kuusi pystytetään lasaretin olohuoneeseen ja kaikki saavat tuoda siihen omia koristeitaan. ”Hei, hei heippulivei, piäisikö leikkiä tonttuleikki”, Göötti-koira Frendi ehdottaa. Se sopii kaikille ja Göötti-koira frendi käskee kaikkien pukea tunttulakit päähän. Sitten kivitaskut alkavat laulaa kuorossa:

Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika! Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika! Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä. Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika!

Rudolf Rämemajava lyö lituskahännällään tahtia ja akuuttiapina soittaa ukulelea. Aasi Aargh kompastuu ja putoaa polvilleen. ”Varovasti nyt, varovasti”, konitohtori Otti varottaa. ”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai, varovasti, varovasti.”

Tonttuleikin jälkeen siirrytään herkkupöytään. Kaikille maistuvat Karhu Taikinakouran leivonnaiset ja Pomppa-Vompatin glögi. Kaikki saavat pikkujoulussa myös pienen herkkupussin kotiin vietäväkseen. Herkkupussukoiden jakamisen hoitaa aina Vuohipukki Kurvisarvi. Nyt Vuohipukkia ei näy missään. ”Vuohipukki Kurvisarvi asuu lasaretin takana olevalla vuorella. Voisiko joku käydä katsomassa, onko hänelle sattunut jotakin, kun hän ei ole tullut paikalle”, päällikkö Lepsu kysyy. ”Minä käyn, minä lennän sinne tuossa tuokiossa”, Korppikotka Koljonen vastaa.

takametsa%cc%889_2va%cc%88riParin tiuhan mutta voimakkaan siiveniskun jälkeen Koljonen on jo puolivälissä matkaa. Koljonen näkee jo korkealta, että Vuohopukki Kurvisarvi on portinpielessä jumissa. Koljonen laskeutuu portin päälle ja kysyy: ”Sinulla on probleema, miten minä voin auttaa?” Vuohipukki kertoo, että lähtiessään pikkujouluun hänen piti pökätä portti auki sarvillaan mutta sarvet lipsahtivatkin portin lautojen väliin jumiin. ”Selvä. Minulla on ratkaisu: Tarraan kynsilläni kiinni ylemmästä laudasta ja yritän nostaa lautaa ylöspäin”, Koljonen sanoo. Sitten hän tarttuu laudasta kaikilla kynsillään, alkaa iskeä siivillään niin voimmakkaasti kuin pystyy. Normaalisti Koljonen nousisi korkealle taivaalle mutta nyt kun hänen kyntensä ovat jämäkästi kiinni portin laudassa, lauta taipuukin Koljosen siiveniskuja myötäillen ylöspäin. Silloin lautojen väliin, jossa Vuohipukin sarvet ovat jumissa, syntyy isompi rako ja Vuohopukki saa ujutettua sarvensa sieltä irti. ”Kiitos kovasti”, Vuohipukki Kippurasarvi sanoo. ”Eipä kestä, haluatko lennon juhlapaikalle?” Koljonen kysyy. ”En, sillä minä pelkään korkeita paikkoja.” ”Miten sitten voit asua korkealla vuorella.” ”Pelkään korkeita paikkoja silloin, kun en voi itse hallita tilannetta.”

Niinpä Vuohipukki Kurvisarvi kipittelee nopeasti vuorenrinnetä alas lasarettiin. Hän ehtii vielä hyvin juhlaan mukaan. Kaikki ovat iloisia, että myös kadoksissa ollut Kurvisarvi oli vihdoin paikalla. Lopuksi Vuohipukki Kurvisarvi jakaa kaikille herkkupussit mutta yksi yllätys on vielä jäljellä. Konitohtori Otti on pannut merkille miten hyvävoimaisesti ja iloisesti päällikkö Lepsu ja apulaispäällikkö Aargh juhlivat. ”Teidän pirteä julimisenne osoittaa, että te olette jo varmasti tervehtyneet. Luulen, että yksi tekijä siihen on tämä ystävien läsnäolo. Te voitte lähteä muiden kanssa yhtä matkaa kotiin”, Konitohtori Otti sanoo.

 

Takametsän auttajat 10

Takametsän aukiolla sattuneen jouluvalotapauksen onnettomuustutkinta on melkein valmis. ”Se on sillä lailla, että raportti on valmis mutta Takametsän asukasohjeeseen on tehtävä yksi lisäys”, raportin ja ohjeen kirjoittanut Silmälasikäärme Täsmä sanoo. ”Mikäs se on?” päällikkö Lepsu kysyy. ”Etkö enää muista?” ”Tässä välissä on sattunut niin paljon, etten millään kyllä muista.”

takametsa%cc%8810_2va%cc%88ri

Ohjeet valmistuvat – on valistuksen aika.

Silmälasikäärme Täsmä kertoo, että asukasohjeeseen on kirjattava, että jos ei pidä toisten valoista, se tulisi pitää omana tietonaan, ettei valojen omistajalle tule paha mieli. Hänestä valot todennäköisesti ovat kuitenkin kauniit. ”Ai niin, niin-niin, noinnin niinhän se oli”, apulaispäällikkö Aarghkin muistaaa.

Mittarimato Summanmutikainen nostele selkäänsä ja käy toimistoonsa. Summanmutikaisen tietokoneen näppäimistö alkaa laulaa ja hän on nopeasti valmis. ”Kyllä on näin, että asukasohje on nyt valmis”, Summanmutikainen sanoo. Täsmä ottaa ohjeen luettavakseen ja on mietteliään näköinen. ”Mutta mitä sanoo tutkintaveljeni Täsmä?” Summanmutikainen tivaa kommenttia tekemästään ohjeesta. ”Se on sillä lailla, että tämähän on mainio.”

”Ei kun ohje kouraan ja asukkaita valistamaan”, päällikkö Lepsu sanoo. ”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai valistaminen on aloitettava ensitilassa”, Aasi Aargh myötäilee. ”Pitäisiköhän meidän mennä ihan itse, ettei vaan satu mitään”, Lepsu ehdottaa. ”Ai niin, niin-niin, noinnin se olisikin varmaan parempi tehdä ihan itse, ettei satu vahinkoja”, Aargh toteaa. ”Se on sillä lailla, että teidän on viisaampi pysytellä valistustapahtumasta erossa. Sehän nähtiin jo viimeksi, miten kävi, kun lähditte valoja ripustamaan. Lasarettireissuhan siitä tuli”, Silmälasikäärme sanoo.

Päällikkö ja apulaispäällikkö muistavat yhtäkkiä, että heillä on ihan oikea valistusosastokin. Purina-Paarma ja Laama Pattersson saisivat hoitaa asukkaille kertomisen, he nimittäin tiesivät, miten ohjeet saadaan takametsäläisille kerralla perille. Takametsän aukio on Purina-Paarman ja Laama Patterssonin mielestä paras koulutuspaikka. Sinne takametsä kutsuttiin nytkin ja kaikki tulivat.

takametsa%cc%8810_1va%cc%88ri”Sur-rur, sur-rur, vaara piilee jouluvaloissa”, Purina-Paarma aloittaa. ”Jopas jotakin, kyllähän te tiedätte, ei kannata suin päin jouluvaloja ripustella”, jatkaa Laama Pattersson. Partiopupujen korvat höristyvät, Korppikotka Koljonen ravistaa sulkatakkiaan ja Göötti-koira Frendi istahtaa kippuraisen häntänsä päälle. ”Sur-rur, sur-rur, selvitä toki piuha leveäksi ensimmäisenä”, Purina-Paarma sanoo. ”Jopas jotakin, kyllähän te tiedätte, että on hyvä hetki kärkeen varata tukevat tikarappuset”, Laama Pattersson jatkaa.

Sitten rivin eteen astuu päällikkö Lepsu.
”Ehkä on parempi pitää tässä kohtaa pieni tauko, ettei tule liian paljon asiaa yhdellä kerralla”, hän sanoo. ”Ai niin, niin-niin, noinnin tauko on varmasti paikallaan, ettei tule informaatioähky”, apulaispäällikkö Aasi Aargh sanoo ja hieroo kaviolla vatsaansa.

Pienen happihyppelyn jälkeen Takametsän väki asettuu taas kuulolle. ”Sur-rur, sur-rur, äläpä asettele valoja liian korkealle”, Paarma sanoo. ”Jopas jotakin, kyllähän te tiedätte, hyvä ripustuskorkeus on sellainen mihin hyvin ylettyy”, Laama sanoo.
Karhu Taikinakoura laittaa kätensä puuskaan, Siililapsi Sigridin vanhemmat ojentelevat piikkejään ja Kivitaskut laskevat nokkansa siipiensä kannatukselle. ”Sur-rur, sur-rur, kohteliaisuus on kultaa, ei pidä toisen mieltä pahoittaman”, Purina-Paarma sanoo. ”Jopas jotakin, kyllähän te tiedätte, että jos teillä ei ole mitään hyvää sanottavaa toiseten jouluvaloista, niin sellainen tieto kannattaa pitää omana tietonaan, eikä ladella sitä äänekkäästi ulos”, Laama Pattersson sanoo.

Laama ja Paarma saivat valistusasiansa käsiteltyä. Lopuksi Paarma surisee vielä, että onko kysyttävää? ”Onko ehdoton kielto, ettei saa omaa mielipidettään sanoa, jos jouluvalot ovat rumia?” kivitasku kysyy. ”Sur-rur, sur-rur, sellainen oli se meidän sanoma”, Paarma vastaa. ”Jopas jotakin, kyllähän te tiedätte, että ikävät sanat pilaavat joulun. Ajattele, jos joku haukkuisi rumaksi sinun joulukoristeitasi”, Laama jatkaa.

Nyt kivitaskutkin ymmärtävät, että valojen haukkuminen, voi tuntua toisesta pahalta eikä sitä kannata tehdä, koska se ei ole mitenkään välttämätöntä. ”Onko nyt niin, että jouluvaloja voi tästä lähtien taas ripustaa?” kysyy partiolippukunnanjohtaja Puppert Vemmelpolvi. ”Sur-rur, sur-rur, siitä vaan, valot on luotu loistamaan”, Purina-Paarma sanoo. ”Jopas jotakin, kyllähän te tiedätte: Ei kun valot oksille ja antaa palaa”, Laama Pattersson jatkaa.

Niin kaikki Takametsän asukkaat lähtivät innoissaan asettelemaan jouluvaloja ja muitakin koristeita. Pian koko Takametsä oli koreana. Se on valmis joulun tuloon.

 

Takametsän auttajat 11

On jouluaattoaamu. Takametsään on satanut vahva lumipeite. Näin oli käynyt joka joulu sen jälkeen, kun Takametsästä oli tullut kansallispuisto. Luonnonlaki määräsi, että kansallispuistossa on talvella lunta ja niin luonto aina teki. Pakkasukko kipusi hyvissä ajoin lasaretin taakana olevalle vuorelle ja henkäili sieltä kylmää pakkasilmaa alas Takametsään. Luontoäiti parkkeerasi vitivalkoiset pilvensä metsän ylle, mistä ne laskivat lumilastinsa alas Takametsään. Pian koko metsä oli lumen peitossa.

Takametsän tyynimmässä kulmauksessa ahersi Täkki Hämähäkki. Se oli virittänyt ompeleensa kahden isoimman puun väliin. Täkki kutoi valtavaa peitettä, joka oli kuin ison laivan purje. Joka vuosi hän kutoi siihen lisää alaa.

Täkki Hämähäkin kutomaa valtavaa peitettä tarvittiin aina jouluisin. Täkki oli taas viimeistelemässä ompeleitaan, kun hänen luokse tulivat Mammutti Lihapää ja Hauber-norsu. ”Jokos täällä on valmista?” Hauber-norsu röhähti ystävällisesti. ”Mikä on meininki, pannaanko viltti niskaan?” kysyi Mammutti Lihapää. Täkki Hämähäkki pyysi odottamaan hetken, sen pitäisi tehdä vielä pari ristipistoa, jonka jälkeen peite olisi tältä joululta valmis. Hauber-norsu ja Mammutti Lihapää päättivät juoda sillä välin glöginmakuiset proteiinipirtelöt, sillä energiaa tarvittaisiin pian.

”No niin hyvät herrat, nyt peite on valmis”, Täkki sanoi. ”Laitetaan laiskat ihmettelemään”, Mammutti Lihapää sanoo.
Mammutti Lihapää ja Hauber-norsu käyvät puiden väliin purjeen alle. Täkki Hämähäkki käy irrottamassa purjeen kiinnitykset molemmista puista ja purje putoaa Lihapään ja Hauberin selkään. Purje on iso ja raskas. Se on todella kestävää tekoa ja se on niin pitkä, että kun Lihapää ja Hauber alkavat vetää sitä, purjeella ei näy olevan loppua ollenkaan. Se laahaa pitkällä vetäjiensä perässä.

Mammutti Lihapää ja Hauber-norsu alkoivat vetäääpurjetta kohti vuorenlakea. Ne mylvivät mennessään. Se on merkki vuorenlaella olevalle pakkasukolle, että täältä tulaan. Silloin pakkasukko tiesi olla puhaltamatta Takametsään kylmää ilmaa ainakaan kovin voimakkaasti. Kylmä vastatuuli olisi tehnyt peitteen vuorenlaelle vetämisestä monin verroin työläämpää.

Nousu on todella raskas mutta kaverukset Lihapää ja Hauber ovat tehneet sen ennenkin. Vanhasta tottumuksesta ja proteiinipirtelön antamalla voimalla Lihapää ja Hauber saavuttavat vuorenlaen askel askeleelta. Huipulta vuoren sisään sukeltaa valtava kraateri. ”Varo alas putoavaa kraateria”, Mammutti Lihapää muistuttaa kaveriaan, vaikka tietää tämän muistavan sen muutenkin. Hauber kurkistaa kraateriin mutta sieltä kurkistaa takaisin vain pimeys.

Lihapää ja Hauber levittävät purjeen leveäksi kraaterin viereen. Sitten kaverukset menevät kraterin aukolle ja karjaisevat alas pimeyteen niin kovaa kuin jakasavat: ”Onko joulumieltä?” ”Joulumieltä, joulumieltä, joulumieltä, joulumieltä”, kraaterin kiviset seinät kaikuvat Lihapään ja Hauberin huutoa. Kun kaiku on ohi, soihdut syttyvät kraaterin pohjalla. Niitä on valtavasti ja ne valaisevat koko vuoren sisustan. Moniääninen kuoro vastaa: ”Tottakai on joulumieltä!” Ja taas kaiku toistaa: ”Joulumieltä, joulumieltä, joulumieltä, joulumieltä!” Kraaterin sisälle voi käydä maanpinnalla olevan luolan kautta. Hauber ja Lihapää näkevät vuoren laelta, että alas kraaterinpohjalle on tänäkin jouluna kokoontunut koko Takametsän väki.

”Käykää hissilavalle”, Lihapää huuttaa ja kaikki muut paitsi linnut, jotka pystyvät lentämään ylös käyvät hissilavalle. Ylhäällä on köydet, joilla Lihapää ja Hauber kiskovat kaikki hissilavalle asettuneet ylös. Pian linnut lehahtavat vuoren huipulle kraaterinaukosta valtavana parvena, niiden imussa pöllähtää hyttysarmeija.

takametsa%cc%8811va%cc%88ri

Iloista joulua! Toivottaa Takametsän väki.

Lihapää ja Hauber vetävät ja mylvivät: ”Hii-op, hii-op” ja hissilava hilautuu vuorenhuipulle. ”Kaikki purjeen päälle!” Hauber-norsu komentaa kohteliaasti. Kaikki mahtuvat kuin mahtuvatkin purjeen päälle. Sitten Hauber-norsu ja Mammutti Lihapää kiskovat purjeen vauhtiin. Koko Kaikki eläimet liukuvat purjella vuorenrinnettä myöten alas Takametsään. Perinteisen joululaskun aikana eläimet toivottelevat toisilleen: ”hyvää joulua” ja ihailevat yhdessä Takametsässä loistavia jouluvaloja. Jopa kivitaskut myöntävät, että ne näyttävät kauniilta.

Vuorenrinteen jyrkempi osuus saa purjeen liukumaan yhä kovempaa. ”Varopas Aargh, etteivät isot kunniamerkit putoa näin rajussa kyydissä”, päällikkö Lepsu sanoo. ”Ai niin, niin-niin, noinnin varovainenhan tässä täytyy olla, että isot kunniamerkit pysyvät kyydissä.”

”Jouluniloja, Jouluniloja, syödään torttuja monia kiloja”, Karhu Taikinakoura julistaa. ”Se on sillä lailla, että hyvää joulua kaikille”, Silmälasikäärme tarkka huudahtaa. ”Kyllä on näin, että hyvät joulut!” toivottaa Mittarimato Summanmutikainen.
”Hyvää joulua, Takametsän väki!” Lepsu päällikkö sanoo hieman ennen liun loppua. ”Ai niin, niin-niin, noinnin hyvää joulua vaan”, apulaispäällikkö Aasi Aargh sanoo.

Teksti Marko Partanen
Piirrokset Marjut Makkonen