Joulu on aikaa, jonka toivoisi aina voivansa viettää läheistensä kanssa. Näin se ei aina valitettavasti ole meille, jotka ihmisiä autamme, pelastamme ja hoidamme. Ihmisten avuntarve ei katso paikkaa tai aikaa. Jonkun on hoidettava ihmiset ja vastattava heidän hätäänsä myös jouluna.

Ollessamme töissä juhlapyhän aattona olemme tavallaan myös läheistemme kanssa, sillä ympärillä on tuttuja kollegoita. Monella asemalla on omia traditioita ja tapoja viettää juhlaa myös niiden kesken, joilla juhlapäivä tarkoittaa työvuoroa.

Joulun viettäminen töissä ei ole välttämättä ikävä kokemus. Olen jopa nauttinut siitä, johtuen tunnelmasta ja hyvästä asenteesta, joka asemapaikoilla vallitsee.

Joskus joulun vuorot ovat olleet niin kiireisiä, ettei asemapaikoilla ole ehtinyt edes syömään. Noina hetkinä koko juhlaa ei ole ehtinyt edes ajatella. Joulun tunnelma on kuitenkin ollut aina omalla tavallaan läsnä, jossakin kaiken sen hektisen tekemisen sisällä.

Muistan toisinaan ajatelleeni kuinka arkisimmalla keikallakin – vaikka sammunutta tutkiessa – on jouluna vallinnut aivan erilainen tunnelma kuin arkena. Se syntyy itsestä ja työkavereista, siitä miten työtä teemme ja miten olemme yhdessä, yhteisen asian äärellä.

Toisinaan taas joulun työvuoroni on ollut rauhallinen. Silloin asemalla syödään yhdessä ja tunnelma ensihoitoperheessäkin on ollut juhlallinen. Ja aina on pukki löytänyt meidänkin pariimme – kuten monella asemalla tänäkin jouluna käy. Oli työvuoro sitten kiireinen tai rauhallinen, joulu on aina läsnä.

Toivotan lämmintä joulua kaikille – niin koteihin kuin asemapaikoille. Ja kiitos kaikille tänäkin vuonna uurastaville. Teitä tarvitaan tänäänkin joka puolella Suomea.

Sanna Hoppu on FH30:n ensihoitolääkäri ja Taysin erityisvastuualueen ensihoidon ylilääkäri.