Tutkimus: AVH:n viiveet ja tunnistaminen

By |2017-11-29T21:31:54+00:0029.11.2017|

Tuukka Puolakka tutki väitöskirjatutkimuksessaan vuonna 2017 aivohalvauspotilaan hoitoketjua ensihoidossa. Tutkimuksessa perehdyttiin mm. aikaisempiin tehtäviin ja pelastustoimen lisäavun merkitykseen. Lisäksi tutkittiin hätäpuheluiden viiveen ja henkilöstön koulutuksen vaikutusta AVH-potilaan saaman hoidon kokonaisuuteen ja erityisesti hoidon aloittamisen kokonaisviiveeseen.

Tutkimus osoitti ensihoitajien tunnistavan selkeät AVH-oireet hyvin (93%). Lisäksi hätäkeskuspäivystäjät tunnistivat 67% tapauksista. Lievien tai epäselvien oireiden kohdalla viivettä tuli enemmän. Tarve konsultoida lääkäriä lisäsi viivettä, kun taas sitä vuorostaan vähensi ensihoitajien hoitotason osaaminen. Tutkimuksen mukaan täydennyskoulutuksella on merkitystä kohteessaoloajalle (10% / 2,5min). Asian merkitys kokonaisviiveeseen oli kuitenkin suhteellisen pieni.

Lievien tai epäselvien oireiden kohdalla viivettä sairaalaan saapumiseen oli noin 20 minuuttia enemmän, joka antaisi viitettä siitä että lievien tai epäselvien oireiden tunnistamisen koulutus on kannattavaa. Hälytysajolla todettiin myös olevan merkitystä kokonaisviiveen vähentämiseen.

Isoimpana viivettä lisäävänä tekijänä tutkimus osoittaa oireiden tunnistamisen potilaiden tai omaisten toimesta (26% osasi epäillä). Suurin syy viiveen kasvulle oli oireiden alkamisen ja hätäpuhelun välinen viive. Viive aikaisemmin ja myöhemmin hoitoonpäässeiden välillä oli keskimäärin 41 minuuttia. Potilaan tai omaisten heikko AVH-oireiden tunnistamisprosentti voi olla vaikea saada paranemaan, mutta sillä olisi viiveiden lyhentämisessä varmasti suurempi merkitys kuin ensihoito- tai hätäkeskushenkilökunnan lisäkouluttamisella.

PALOKUNTA

Tuukka Puolakan tutkimuksen mukaan pelastusyksikön lisäapu ei lyhennä viivettä AVH-potilaan luona.

Tutkimuksessa oli vuosina 2010–2011 toteutetulla vuoden pituisessa otannalla tutkittu myös 77 epäiltyä AVH-potilasta, joista 45 tapauksessa ambulanssihenkilöstön tueksi oli hälytetty pelastuksen yksikkö. Pelastusyksiköiden hälyttäminen avuksi yli kaksinkertaisti ensihoitohenkilöstön määrän, mutta ei lyhentänyt viivettä tapahtumapaikalla tai myöhemmissä hoitoketjun vaiheissa. Pelastustoimen käyttö lisäapuna ei tutkimuksessa siten vähentänyt hoidon kokonaisviivettä.

Keskeinen havainto tutkimuksessa oli, että hätäilmoituksen viivästyminen aiheuttaa merkittävimmän ylimääräisen viiveen. Se todettiin hoitoketjun kannalta merkittäväksi asiaksi, joka tulisi huomioida hoitoketjun suunnittelussa sekä hätäkeskuspäivystäjien koulutuksessa.

Tutkimuksen mukaan ensihoito- ja hätäkeskushenkilöstön koulutuksessa tulee keskittyä lievien ja poikkeavien oireiden tunnistamiseen, nopeaan päätöksentekoon sekä kuljetuksen aloittamiseen. Lisäksi hälytysajolla voidaan katsoa olevan merkitystä kyseisen potilasryhmän kohdalla ja jopa helikopterikuljetusta tulee harkita. Paikallisen hoito-ohjeen merkitys kasvaa haja-asutusalueilla ja pienissä kaupungeissa, samoin hoito-ohjeen optimointi ja toiminnan harjoittelu sujuvaksi.

Väitöstutkimuksen voit lukea täältä.

Teksti: Juha Jormakka