Tähystäjä: Julkisen sektorin hintalappu

By |2017-11-13T22:40:23+00:0014.11.2017|

tahystaja_jormakka3

Maakuntauudistus on tulossa ja valinnanvapaus näyttäisi toteutuvan sosiaali- ja terveysalalla, ainakin osittain. Kysymyksiä on paljon ilmassa.

Pitääkö julkisen sektorin toimijoiden alkaa kilpailla tuloksilla yksityistä terveydenhuoltoa tarjoavia yrityksiä vastaan?

Syntyykö riski, että yksityinen puoli vie helposti tuotettavat palvelut ja työntekijät ja kerää lopulta rahat ulkomaisille sijoittajille, niin että julkiselle puolelle jää vuorostaan kaikki kalliimpi hoito ja työntekijät, jotka eivät yksityiselle kelpaa?

Miten tuloksia tehdään ja miten tuloskuntoa voidaan parantaa terveydenhuollossa? Mitä kaivatut tulokset ovat?

Onko raha kaikessa se oikea mittari, onko halvimmin työn tehnyt aina paras ja viimeisenä – tuleeko sairaanhoitopiireistä uusi posti, jossa säästetään perustyöstä ja keksitään uusia keinoja tienata rahaa? Tuottaako sairaanhoitopiiri tulevaisuudessa esimerkiksi tietopalveluita, koulutusta ja taksipalveluita?

Siinäpä pohdittavaa.

Ensimmäisenä on tietysti mietittävä mikä on minkäkin toiminnan ydintehtävä ja mitä muuta siihen liittyy. Puolustusvoimat, poliisi, rajavartiolaitos ja muut valtionhallinnon organisaatiot ovat olleet laajojen muutosten kohteena. On mietitty mitkä ovat niiden ydintehtäviä ja mitkä eivät.

Esimerkkinä kiinteistöhuolto. Mikäli se ei ole ydintehtävää, se tulee ulkoistaa tai tuottaa toisen organisaation toimesta. Kun valtion kiinteistöjen omistus siirtyi Senaatti-kiinteistöille, se merkitsi sitä, että kiinteistöjen ylläpitoa ja hallintaa ryhdyttiin tuottaa ammattimaisesti ja kustannusneutraalisti. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki kiinteistöt pidetään kunnossa ja niistä maksetaan asianmukaiset vuokrat, jotta se on mahdollista.


Mikä on sitten sairaanhoitopiirin ydintehtävä?

Tuottaa tarkoituksenmukaiset terveyspalvelut alueellaan. Mitä kaikkea se tarkoittaa, onkin jo sitten vaikeampi kysymys. Ovatko kuvantamispalvelut ydintehtävää, mikäli samaa palvelua saattaa yksityinen palveluntarjoaja tuottaa merkittävästi halvemmalla?Hinta ei olekaan tässä se ainoa ydinkysymys, vaan sitä ovat myös palvelun laatu ja saatavuus.

Polven röntgen voidaan tuottaa yksityisesti ei-kiireellisissä tilanteissa, mutta kiireellisessä tilanteessa palvelu on saatava silloin kun se on tarpeen. Julkishallinnon puolella voidaan sanoa, että tiettyjä palveluita pitää olla, vaikka se ei kustannustehokasta olisikaan. Esimerkiksi päivystysleikkaus-, kuvantamis- ja laboratoriopalveluita tulee järjestää tarkoituksenmukaisesti, vaikka niille ei olisikaan jatkuvaa tarvetta. Siten se ei myöskään olisi kustannustehokasta.

Mistä kustannustehokkuutta sitten voitaisiin saada? Yksityinen pystyy täyttämään kalenterin niin, että odottelua tai “hukka-aikaa” ei juuri jää. Pystyisikö julkinen sektori myymään omaa “hukka-aikaansa” yksityiselle?

Toiminnan tehostaminen tarkoittaa siis tehokkuuden lisäämistä. Se tarkoittaa monessa tilanteessa toiminnan kehittämistä – ja ikävä kyllä monesti myös työmäärän ja kiireen lisääntymistä. Mikäli haluamme samaa tulosta pienemmillä kustannuksilla, avainkysymys onkin keskittyä ydintoimintaan ja miettiä miten voimme tehdä sen uudella ja mahdollisesti erilaisella tavalla.

Ensihoitoon tehostaminen on jo tuonut joillain alueilla uusia tehtäviä kotihoidon ja kotisairaanhoidon puolelle. Ovatko ne ydintehtävää? Tämä onkin vaikeampi kysymys. Ovat. jos mietitään kokonaisterveydenhuoltoa. Mikäli mietitään ensihoitoasetusta ja pelkästään sen määrittelemää ydintehtävää, koti- ja sairaanhoidon tehtävät taas eivät kuulu ydintehtävään.

Vastaus on kuitenkin merkittävästi monimutkaisempi. Ensihoitoasetus tarkoittaa ensihoidon päätehtävää, jota ei saa vaarantaa muilla terveydenhuollon tehtävillä. Jos ydintehtävä sen sallii, asetuksen mukaisten tehtävien lisäksi voidaan tuottaa myös muuta sosiaali- ja terveyspalvelua – se on tehokasta ja kannattavaa kokonaisuuden kannalta.

Toinen esimerkki on nähtävissä esimerkiksi Britteinsaarilla, missä ensihoito on ydintehtävää mutta kustannusten karsimiseksi resurssit on mitoitettu niin, ettei ylimääräistä aikaa juuri jää. Tämä tarkoittaa sitä, että ei-kiireelliset tehtävät jäävät välillä ajamatta kokonaan.

Ruuhka-aikoina on havaittu, että kymmenet – jopa sadat tehtävät – jäävät hoitamatta. Osassa Suomea on jo raportoitu samanlaista kehitystä. Tähän voidaan vastata kahdella mallilla: Joko ruuhka-aikoina resursseja lisäämällä tai sellaisten yksiköiden perustamisella, jotka tuottavat tarvittaessa myös muuta palvelua.

Esimerkiksi voidaan ottaa Etelä-Karjala, jossa kiirelliset ensihoitoyksiköt päivystivät paikallisten sopimusten mukaisesti eri kunnissa. Sivuasemilla oli varallaoloa ja tehtävämäärät olivat pieniä. Alueella ei ollut nykyisenkaltaista kenttäjohtoyksikköä. Yksiköiden siirtyessä sairaanhoitopiirille on varallaolosta luovuttu, joka on aiheuttanut merkittäviä lisäkustannuksia ja lisähenkilöstön tarvetta. Nykyinen henkilöstömäärä on jo yli 100 hoitotason ensihoitajaa.

Mitä käytetyllä lisärahalla on saatu? Haja-asutusalueilla on nykyisin parempi jatkuva valmius, kenttäjohtoyksikkö on käytettävissä ja alueelle on tullut kaksi hoidontarpeen arvioinnin yksikköä, jotka hoitavat osan ensihoidon tehtävistä. Kustannusten nousu on kuitenkin sen verran iso, että kaikelle tälle tulee saada myös muuta vastinetta. Siten kotisairaanhoidon ja tehostetun kotisairaanhoidon tehtävien lisääminen on perusteltua.

Sairaanhoitopiirin työntekijän ei tulisikaan miettiä sitä, tarvitseeko potilas ambulanssikuljetusta vai ei. Sen sijaan hänen pitäisi miettiä sitä, mitä apua ihminen tarvitsee ja miten se voidaan parhaiten toteuttaa. Olisiko mahdoton ajatus, että esimerkiksi selkäkipuisen lääkitsemisen jälkeen vielä varmistetaan, että kipu on todellisuudessa helpottanut ja että jatkohoito on valmiiksi mietittynä. Ensihoitajan tuleekin kysyä kotiin jätetyn potilaan kohdalla, jääkö potilas turvallisin mielin kotiin ja onko jatkohoito nyt selvä.

Tärkeää on kuitenkin muistaa jokaisen yksikön ydintehtävä. Se ei kaikessa kustannuspaineessa ja kehitysinnossa saa unohtua tai jäädä vähemmälle merkitykselle. Lisäksi on huolehdittava henkilöstön osaamisesta ja työhyvinvoinnista, jotta muutoksen aiheuttama työstressi ei kasva kohtuuttoman suureksi.

 

Tähystäjä on Juha Jormakka – Ensihoitaja, opettaja, kouluttaja, kirjoittaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ensihoitomaailmaa aktiivisesti seuraava kansainvälinen projektipäällikkö Saimaan Ammattikorkeakoulusta tunnetaan myös kirjan ”Oireista työdiagnoosiin” ideoijana ja yhtenä kirjoittajana.