Ensimmäisessä valtakunnallisessa ensihoidon tutkimusseminaarissa annettiin selvä viesti: Ensihoidon tutkimukseen halutaan kaikki ammattiryhmät mukaan. Hienosti valmisteltu seminaari tuki alusta loppuun ajatusta, jossa alan tutkimustakin tehdään yhdessä rintamassa ammattiryhmästä riippumatta.

finnhems_vakea

Osallistujia oli lukuisista eri ammattiryhmistä.

Ensihoito on nuori ja nopeasti kehittyvä ala, joten myös siihen liittyvän tutkimuksen tarve kasvaa koko ajan. FinnHEMS tutkimus- ja kehitysyksikkö järjesti 30.10.2017 Helsingin Biomedicumissa, yhteistyössä HYKS Akuutin ja Suomen Anestesiologiyhdistyksen ensihoitojaoksen kanssa ensimmäisen valtakunnallisen ensihoidon tutkimusseminaarin.

Paikalla oli moniammatillinen osallistujajoukko, johon kuului niin lääkäreitä, ensihoitajia, ensihoidon esimiehiä, tutkimushenkilöstöä kuin myös esimerkiksi kouluttajia. Tämä oli myös seminaarin järjestäjien tavoite, sillä päivän monipuolisesta annista nousi selkeimmin esiin yksi keskeinen pääviesti: kaikki ammattiryhmät halutaan mukaan ensihoidon tutkimukseen.

Luennot perehdyttivät aiheeseen

Päivän aluksi tilaisuudessa tarjottiin johdatusta yleiseen ensihoidon tutkimukseen ja sen tilanteeseen ulkomaisten kutsuluennoitsijoiden toimesta. Tilaisuuden avauksen jälkeen vuoron saivat professori Erika Frischknecht Christensen Aalborgin yliopistosta sekä Veronica Lindström Tukholman Karolinska Institutetista.

Christensenin luento keskittyi ensihoidon tutkimukseen ja sen tarpeeseen. Erityisen mielenkiintoinen nosto oli käsite ”fab fourista”, jolla tarkoitettiin ensihoidon tämän hetken tutkituimpia aiheita. Näitä ovat sydänpysähdys, aivohalvaus, vakavat traumat ja sydäninfarkti.

Suurin osa ensihoidon potilaista on kuitenkin jotakin aivan muuta: vähemmän tutkittuja potilasryhmiä, jotka muodostavat kansainvälisesti EMS-työn ytimen ja synnyttävät suurimman osan tehtävistä. Christensen peräänkuulutti perspektiivin laajentamista, huomioiden potilaan näkökulman ja kokemuksen sekä sisällyttäen tutkimukseen koko akuuttihoidon hoitoketjun.

finnhems_2

Veronica Lindström työskentelee Karolinska Institutetin ”Academic EMS” -yksikössä, joka on erikoistunut ensihoitajien tekemään tutkimukseen.

Veronica Lindström kertoi nimenomaan vähemmän muodollista tieteellistä koulutusta saaneiden ensihoitajien toteuttamasta tutkimuksesta, jota Ruotsissa tehdään jo merkittävässä määrin. Karolinskassa on aivan oma organisaationsa näiden tutkimusprojektien apuna, ”Academic EMS”.

Lindström nosti luennossaan esiin sen, että motivaatio tekemiseen on keskeistä. Siksi tutkimuksen tulee olla hauskaa ja sen tulee mahdollisuuksien mukaan onnistua. Tässä ohjaajalla ja riittävällä tuella on suuri rooli. Työpaikan kannalta tutkimuksen tekeminen motivoi työntekijää ja sitouttaa, lisäksi se parantaa myös palvelun laatua.

Luennossa esiteltiin lukuisia esimerkkejä Ruotsissa tehdyistä tutkimuksista. Aiheita oli hyvin erilaisia: mm. henkilökunnan koulutuksen ja kokemuksen vaikutus lonkkamurtumapotilaiden kivunhoitoon, vastineet, valitukset ja asiakaskokemus sekä perehdytys ja ensimmäisen vuoden ensihoidon työntekijöiden kokemukset työstään. Aiheet olivat hyvin käytännönläheisiä ja sikäläisiä tutkimusartikkeleita onkin julkaistu merkittävässä määrin alan lehdissä.

Työpajoissa pohdittiin tutkimusta eri näkökulmista

Luentojen jälkeen vuorossa oli ensimmäinen työpaja: ”Miten tarttua tutkimukseen ensihoitajana?”. Workshopissa käytiin läpi tutkimuksen tekemiseen soveltuvia koulutuspolkuja sekä käytiin läpi pienryhmissä tutkimuksen tekemiseen ja aloittamiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia.

Konsepti oli varsin onnistunut, sillä vaikka osallistujat olivat sekä koulutukseltaan että tutkimuskokemukseltaan hyvinkin erilaisilla tasoilla, henki oli erittäin tasavertainen ja kannustava.

Haasteiden osalta työpajassa puhuttiin paljon ajankäytöstä ja resursseista. Toisaalta mahdollisuutena ilahduttavasti nousi esiin monesta suusta tullut näkemys siitä, että ensihoitajat ovat alastaan hyvin kiinnostuneita ja halua ja intoa tarttua alan kehittämiseen ja tutkimukseen vaikuttaisi olevan aivan ympäri Suomea. Parempi verkostoituminen tutkimuksesta kiinnostuneiden kesken koettiin erityisen tarpeelliseksi.

Lounaan jälkeen järjestettiin myös toinen työpaja aiheenaan ”Kansalliset monikeskustutkimukset – miten etenemme yhdessä?”. Työpajojen kanssa samaan aikaan olivat käynnissä tieteelliset sessiot, joissa esitettiin lyhyitä esityksiä käynnissä olevista mielenkiintoisista alan tutkimuksista.

Tieteellinen sessio on hyvä tapa saada nopea ja tehokas läpileikkaus siihen, mitä kaikkea ensihoitoon liittyvää Suomessa tällä hetkellä tutkitaan. Aiheet vaihtelevat todella paljon, mutta ovat kauttaaltaan erittäin mielenkiintoisia.

Paneelikeskustelussa kaivattiin selkeitä resursseja tutkimustyöhön

Iltapäivän antia oli paneelikeskustelu aiheenaan ”Ensihoidon tutkimuksen tulevaisuus Suomessa – yhteistyön mahdollisuudet ja haasteet”. Panelisteina oli asiantunteva joukko: professori Maaret Castrén (HYKS), tutkimusjohtaja Ilkka Virkkunen (FinnHEMS), ensihoidon yliopettaja Jari Säämänen (Turun AMK), dosentti, ylilääkäri Sanna Hoppu (PSHP), ensihoitaja Tomi Mäkiaho (Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos) sekä erikoistuva lääkäri Marko Hoikka (OYS/KAKS).

Seminaariin oli lähetetty kymmeniä abstrakteja ja aulassa oli postereita laajasti esillä.

Seminaariin oli lähetetty kymmeniä abstrakteja ja aulassa oli postereita laajasti esillä.

Paneelikeskustelussa tunnistettiin jossakin määrin samankaltaisia haasteita kuin esimerkiksi työpajassa ja seminaarin käytäväkeskusteluissa. Keskustelussa puhuttiin paljon hoitopolun optimoinnista, aina riskinarviosta sairaalaan asti.

Ilkka Virkkunen mainitsi kommentissaan tarpeen tutkia sitä, miten hoito etenee ja millainen lopputulos voidaan saavuttaa. Keskittymällä oikeisiin painopistealueisiin voitaisiin pienemmillä panoksilla saada suurin mahdollinen hyöty.

Sanna Hoppu nosti esiin huomion ensihoitajien roolista tutkimuksen käytännön toteuttamisessa. Niissä hankkeissa, joissa ensihoitajat ovat mukana, väliraportointia ja tiedottamista pitäisi parantaa. Ensihoitajat ovat motivoituneita tiedon keräämiseen, mutta motivaatio säilyy aina paremmin, jos myös projektin etenemisvaihe ja lopputulos ovat selvillä.

Työnantajien rooli, motivaation ruokkiminen ja käytännön asiat kuten työajan resursointi puhuttivat panelisteja paljon. Tutkimusta ei voi jättää yksittäisten ensihoitajien harteille, vaan yksiköihin olisi saatava tutkimushoitajia tai vähintään tutkimusvastaavia – jo pelkästään aineistojen keräämisen suuren työmäärän vuoksi.

Erityisen konkreettinen oli puheenjohtajana toimineen LT Helena Jäntin summaus aiheen ympärillä käydystä keskustelusta: asemilla on lääkevastaava, kalustovastaava ja Virve-vastaava – pitäisikö osana asemapalvelua olla myös tutkimusvastaava?

Tähän liittyen paneelissa keskusteltiin myös verkostoitumisen tarpeen lisäämisestä. Saamalla tutkimustyölle enemmän omia avainhenkilöitä jokaiseen organisaatioon, myös verkostoituminen ja tiedonkulku helpottuvat. Kaikki hyötyvät, kun jokainen tietää mitä myös naapurisairaanhoitopiirissä tehdään.

Pikatreffeillä 15 aiheen parissa

Päivä päättyi mielenkiintoiseen konseptiin. ”Pikatreffeillä” kahvittelutilaan oli pystytetty 15 numeroitua pöytää, joihin kuhunkin mahtui viisi henkeä ja keskustelun vetäjä. Eri pöytiin ilmoittauduttiin päivän aikana laittamalla oma nimitarra tauluun itseä kiinnostavan aiheen mukaisesti.

Vetäjinä toimivat eri alojen asiantuntijat, lääkärit ja kokeneet tutkijat. Konsepti oli toimiva ja ripeä, mutta asiantuntemusta ja toisaalta mielenkiintoa oli ainakin jokaisessa ”omassa” pöydässäni niin paljon, että yhteen sessioon varattu lyhyehkö aika loppui auttamatta kesken. Tämän voi ehkä tosin todeta olevan lähinnä positiivinen ongelma, sillä erilaisia aiheita oli niin kattavasti tarjolla.

Hyvin toteutettu seminaari

Tapahtuma oli selvästi suunniteltu huolella, sillä aikataulut pitivät ja hyvinkin eritasoisten tutkimuksen tekijöiden tai asiasta kiinnostuneiden osallistuminen oli onnistuttu mahdollistamaan varsin hyvin. Iso rooli tässä oli luonnollisesti hyvän hengen ja yhteistyöasenteen lisäksi sillä, että esitykset ja aiheet oli suunniteltu niin, että ne palvelivat tasapuolisesti eri ammattiryhmistä ja koulutustasoista tulevia ihmisiä.

Esitysten, työpajan ja pöytäkeskusteluiden tunnelma oli keskusteleva ja tietoa jakava. Päivän päätteeksi mieleen tulikin väistämättä ajatus: siinä missä ensihoito on pohjimmiltaan käytännönläheisten ihmisten työtä, oli ilahduttavaa nähdä, että tämä ajattelu on läsnä myös alan tutkimuksesta moniammatillisesti puhuttaessa.

Järjestäjä tyytyväinen seminaariin – tavoitteena valtakunnallinen tutkimusverkosto

”Tällaisen tapahtuman järjestäminen vaatii aikaa ja resursseja, mutta siihen myös panostettiin, koska tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan ja halusimme sen onnistuvan niin hyvin kuin mahdollista”, kertoo projektipäällikkö Anna Olkinuora FinnHEMS tutkimus- ja kehitysyksiköstä.

fh_anna

Projektipäällikkö Anna Olkinuora (oik.) FinnHEMSin tutkimus- ja kehitysyksiköstä vastasi tapahtuman järjestelyistä. Hänen työparinaan HYKS Akuutin edustajana toimi dosentti Jouni Nurmi (vas.).

Tapahtuman järjestäminen oli hänen mukaansa myös todella kivaa, koska se otettiin niin positiivisesti vastaan. ”Ihmiset lähtivät innolla mukaan ohjelmaan ja yhteistyö oli sujuvaa kaikkien tahojen kanssa. Tämä itse asiassa osoittaa, ettei yhteistyö lopulta niin vaikeaa ole, kunhan siihen vain määrätietoisesti tartutaan”, Olkinuora jatkaa.

Tapahtuman tavoitteet saavutettiin Olkinuoran mukaan hyvin. Keskeisin tavoite oli tuoda valtakunnallisesti yhteen jo ensihoidon tutkimusta tekeviä ja siitä kiinnostuneita ammatista tai aiemmasta tutkimustaustasta riippumatta. Tässä onnistuttiinkin paremmin kuin hyvin, sillä paikalla oli jopa yli 100 osallistujaa useista eri ammattiryhmistä.

”Jos mietitään Formula of survivalia ja koko hoitoketjua, tapahtuma edusti juuri sitä. Se toi yhteen tutkimusta, koulutusta ja kenttää”, Olkinuora toteaa. Mukaan olikin saatu myös eri vaiheessa tutkijanuraa olevia tutkijoita alan pioneeritutkijoista nuoriin, aloitteleviin tutkijoihin. ”Kuten paneelikeskustelussakin leikkisästi todettiin, alan dinosauruksista uuteen sukupolveen. Tämä on erittäin tärkeää koko tutkimusalan eteenpäin viemiseksi.”

Ainoaksi toiveeksi Olkinuoralle jäi saada seuraavalla kerralla mukaan myös hätäkeskuslaitoksen edustajia, jotka vielä tällä kertaa uupuivat joukosta mutta muodostavat kuitenkin tärkeän osan potilaan hoitoketjua.

Valtakunnallisen tutkimusverkoston tarve nousi voimakkaasti esiin seminaarin keskusteluissa, ja Olkinuora kertookin aikovansa jatkossa edistää sellaisen rakentamista voimakkaasti. Verkoston tarkoitus olisi palvella myös ensihoitajien tekemää alan tutkimusta ja siihen on tarkoitus koota tutkimusedustajia eri organisaatioista – kuten sairaanhoitopiireistä, ensihoidon järjestäjätahoista, sekä oppilaitoksista. ”Selkeä toimijoiden verkosto on avainroolissa tiedonkulussa sekä suurten tutkimushankkeiden suunnittelussa ja järjestämisessä”, hän perustelee.

Seminaari oli tärkeä ensiaskel valtakunnalliseen yhteistyöhön ensihoidon tutkimuksessa, mutta kyseessä on vasta alku. Olkinuoran mukaan tekemistä riittää vielä hyvien ideoiden toteuttamisessa. ”Toivon, että seminaarista seuraa myös konkreettisia tekoja. Tällä hetkellä resursseja valuu vielä hukkaan yhteistyön puutteen vuoksi, ja tiiviimmästä yhteistyöstä hyötyisivät kiistämättä kaikki osapuolet.”

Jatkoa luvassa

Järjestäjille on satanut jo nyt kiitosta ja kehuja seminaarin osallistujilta, joten tulemme toivottavasti näkemään ensihoidon valtakunnallisen tutkimusseminaarin toteutuvan myös tulevaisuudessa. FinnHEMSin tutkimus- ja kehitysyksikön tavoitteena on, että tapahtuma saa jatkoa ja ensi vuonna voitaisiin puhua jo perinteestä.

Anna Olkinuora haluaakin lähettää terveiset seminaarin osallistujille ja asiasta kiinnostuneille.

”Lämmin kiitos jokaiselle tänä vuonna paikalla olleelle! Ja kaikille niille jotka eivät tällä kertaa päässeet mukaan: kannattaa pysyä kuulolla ja tulla mukaan seuraavalla kerralla!”

 

Teksti: Erik Lydén
Kuvat: Ilkka Virkkunen