”Johtaminen on ripeitä päätöksiä”

By |2017-11-08T22:42:29+00:0006.11.2017|

TILANNEYlikonstaapeli Sami Turunen puhuu poliisin operatiivisesta johtajuudesta.
”Se tulee esiin radiossa; joku ottaa sen tai jollekin se määrätään. Johtaa pitää silloin kun jotain johdettavaa on – se tarkoittaa ripeitä päätöksiä.”

Sami Turunen on käynyt alipäällystökoulutuksen ja kuuluu Helsingin poliisissa henkilöstörinkiin, joka työskentelee tarvittaessa kenttäjohtajana. Noin 60% vuoroista Turunen päivystää kuitenkin tavallisessa poliisipartiossa.

Usein suurempaa resurssia vaativalle poliisitehtävälle ei yksilöidä partiota, vaan lähimmät partiot liittyvät tehtävään itse. Kenttäjohtaja seuraa kokonaistilannetta kentällä ja määrää tarvittaessa useamman partion tehtävälle tilannejohtajan ellei itse ota tehtävää johtaakseen. Poliisin tilannejohtaja johtaa poliisintoimia tehtäväpaikalla, hänen tärkeimmät yhteistyöviranomaiset tehtävän hoitamisessa ovat hätäkeskus, pelastustoiminnan johtaja ja ensihoidon kenttäjohtaja.

Turusen mukaan tilannejohtajan on käytettävä rooliaan tarvittaessa ja harkiten.
”Ei saa sorkkia mitään liian pientä ja antaa askelmerkkejä, vaan on keskityttävä siihen, että isot linjat pyörivät. Isommalla keikalla ei kannata ryhtyä itse keräämään tietoa tai tarttua ovenkahvaan, sillä johtaminen on päätyö ja se ei saa häiriintyä.”

Turunen pitäisi hyvänä, jos viranomaiset saisivat yhtenäistettyä termistöä. Nyt kaikilla on eri nimikkeet kuten ensihoidon kenttäjohtaja, poliisin tilannejohtaja ja pelastustoiminnan johtaja, joiden radiokutsut voivat olla mitä tahansa. Jouhevampaa olisi, jos kaikilla ”tilannejohtajilla” olisi sama nimi ja looginen kutsunimi radioliikenteessä. Ei tarvitsisi miettiä nimikkeitä, kun voisi vain kutsua poliisin, ensihoidon tai pelastuksen ”tilannejohtajaa” tai mikä nimi siihen sitten valittaisiinkaan.

Turunen pitää keskustelevaa viranomaistyötä toimivana. Se tarkoittaa sitä, että jokaisesta päätöksestä keskustellaan tarvittaessa ensin naapurin ”tilannejohtajan” kanssa ja käsky pannaan toimeen yhteisesti sovittuna.
”Näin vältytään päällekkäisiltä töiltä ja toisaalta huomataan helpommin, onko jotakin jäänyt tekemättä. Lisäksi saadaan tärkeää tietoa siitä, millä aikataululla toinen viranomainen saa tehtävänsä hoidettua ja miten aikataulutus sopii yksiin oman toiminnan kanssa.”
Samalla voidaan huomioida se, että kunkin toimijan toimet haittaavat mahdollisimman vähän muiden toimijoiden tekemisiä, mikäli vain mahdollista.
”Ilmiselvää tietenkin on, että hengenvaarallinen tapahtuma pysäytetään ja ihmishenget pelastetaan ensin, vaikka sillä sotkettaisiin tapahtuman tutkinta.”

Eräällä tehtävällä Turunen hoiti poliisin tilannejohtajana liikenneonnettomuutta päivystävän palomestarin kanssa. Yhteistyö sujui hienosti keskustellen. Kun Turunen oli määrännyt partiokaverinsa keräämään tietoja, hänestä tuntui, että sillä keikalla hänen työparinsa oli palomestari.

Teksti Marko Partanen