Opitaan erinomaisesta

By |2017-11-08T22:43:20+00:0016.10.2017|

P1010016Varsinaissuomalainen ensihoitohenkilökunta avasi suorastaan erinomaisen hankkeen. Tähän asti on toitotettu, että virheistä on opittava. Ensihoitokeskus ja pelastuslaitos käänsivät kurssin: He aikovat oppia myös erinomaisista suoritteista.
Miten hanke on käynnistynyt? – Erinomaisesti tietenkin, kuinkas muutenkaan.

Aiemmin on totuttu oppimaan lähinnä läheltä piti -tilanteista tai virheistä. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ensihoitokeskus ja Varsinais-Suomen pelastuslaitos ovat ottaneet uuden näkökulman, he haluavat oppia erinomaisista suoritteista.
Malli ei ole kuitenkaan ihan uusi, vaan se on lainattu brittiläisten lääkärien ja tutkijoiden aloittamasta Learning from excellence -järjestelmästä. VSSHP:n kenttäjohtaja Teijo Ristimäki otti yhteyttä idean isään Adrian Plunkettiin, joka antoi luvan konseptin levittämiseen.

Ristimäki halusi heti pelastuslaitoksen projektiin mukaan ja kun hän esitteli asian lääkintäesimies Vesa Jyrkkäselle, tämä osti sen heti. Ristimäki ja Jyrkkänen ovat Erinomaisesta oppiminen -projektin vetäjät ja raporttien käsittelijät.
Raportin voi tehdä internetissä, teknisestä toteutuksesta vastaa niinikään projektin vetäjiin kuuluva ensihoitaja Jarmo Määttänen.


Päätös syntyi heti

Jyrkkänen sanoo päätöksen pelastuslaitoksen mukaan lähtemisestä syntyneen ennen kuin Ristimäki sai esitystään loppuun.
”Tämä projekti kuulosti niin uskomattoman yksinkertaiselta ja loogiselta kehittämisen muodolta, että mietin miksei tällaista ole aikaisemmin ollut olemassa? Benchmarkkausta tapahtuu organisaatioiden välillä jatkuvasti, miksei sitä voisi tapahtua myös työntekijöidenkin välillä? ”
Jyrkkänen sanookin, että virheiden ja poikkeamien esiintuomisesta on tullut niin rutiininomaista, että ihmiset ovat unohtaneet tekevänsä suurimman osan työstään hyvin tai erinomaisesti.

Pelastuslaitoksen ensihoidossa projekti on otettu vastaan varovaisen positiivisesti.
”Julkinen kehuminenhan on edelleen jonkinlainen tabu työelämässä, poislukien itsekehu, vaikka sitäkin saa tässä projektissa harrastaa, jos itse kokee tekevänsä työnsä erinomaisesti. Emme ole asettaneet mitään rajoja erinomaisuudelle, kunhan se pysyy ensihoidon piirissä.”

Aloittamisessa on näkynyt alkukankeutta. Ei olla varmoja, mitä kehdataan ilmoittaa erinomaiseksi.
”Jonkin verran tulee kysymyksiä voiko tämän laittaa sinne?. Joukossa on toki kyynikoita ja pessimistejä, jotka pitävät tätäkin asiaa turhana”, Jyrkkänen sanoo.
Pelastuslaitoksen 120-päiselle ensihoitoväelle projekti jalkautettiin koulutuspäivän aikana.


Kuka vain, missä vain

Erinomaisten suoritteiden huomioiminen on aiemminkin otettu kiitollisuudella vastaan mutta sitä ei ole mielletty työtoiminnan kehittämiseksi. Varsinais-Suomessa sairaanhoitopiirin – ja pelastuslaitoksen ensihoitohenkilökunta on jo vähän aikaa voinut nostaa esiin erinomaisia suoritteita.
Havainnon erinomaisuudesta voi tehdä kuka tahansa ja missä vain – niin keikalla kuin asemapalvelussakin. Mikä tahansa pienikin asia voi olla erinomainen teko.

 

Hieno alku

”Homma on lähtenyt hienosti käyntiin. Saimme parissa viikossa jo neljä raporttia erinomaisista suoritteista, kun Englannissa ensimmäisten kolmen raportin keräämiseen meni vuosi”, Ristimäki sanoo.

Tähän mennessä raportteja on tehty mm. seuraavista tapauksista:
– Rintakipukeikalla lisäapua pyydettiin välittömästi riskiluokituksen noustessa B:stä A:han. Ensihoitaja konsultoi FinnHEMS-lääkäriä ja sai hoito-ohjeet. Radioitse sovittiin, että ensihoitaja johtaa tehtävän, ja hän ryhtyikin käskyttämään matkalla olevaa kenttäjohtajaa eikä jäänyt odottamaan tämän paikalle saapumista ja hoitovastuun ottamista.
Kenttäjohtaja saapui kohteeseen erikoistuvan lääkärin kanssa, joka oli valitsemassa toista hoitolinjaa kuin mitä FinnHEMS:istä oli aiemmin saatu. Ensihoitaja piti määrätietoisesti FinnHEMS:iltä saamastaan hoitolinjasta kiinni.

– Ensihoitaja on toiminut useilla D774-tyyppisillä tehtävillä esimerkillisesti. Kun potilas on tarvinnut apua vain jalkeille nostamisessa, on ensihoitaja tehnyt voitavansa myös potilaan jatkossa pärjäämiseksi. Ensihoitaja on kantanut potilaan sänkyyn lisäpatjan, jolloin tämän on ollut helpompi nousta siitä ylös, korjannut vioittuneen rollaattorin ja siirrellyt ahtailta kulkuväyliltä esineitä sivuun.

– Kenttäjohtaja on varmistanut haastavan ja ennalta arvaamattoman keikan jälkeen yksikön henkilökunnalta haluavatko he pitää palaveria aiheesta. Tähän ei koettu tarvetta, joten kenttäjohtaja pyysi yksikköä pitämään riittävän pitkän tauon ja ottamaan auton pois verkosta. Parin kanssa keikan läpikäynti ja hengähdystauko oli kuitenkin ollut enemmän kuin paikallaan. Tässä kohtaa kenttäjohtajan tilannekuvan seuraaminen ja reagointi harvinaiseen tehtävään oli kohdallaan, vaikka ei itse koko tehtävällä ollutkaan.


Pari kysymysmerkkiä, monta isoa etua

Kaikkia raportteja ei pystytä tuotteistamaan henkilökunnalle välineiksi päivittäiseen toimintaan. Näin voi käydä muun muassa, jos raportit käsittelevät liiaksi henkilökohtaisia ominaisuuksia tai jos porjektin vetäjät eivät kykene viemään potentiaalisiakaan tekoja käytäntöön. Jos tällaisia tapauksia on liikaa, on vaarana, että projekti nähdään näennäisenä kehittämisen keinona. Tällöin motivaatio täyttää raportteja saattaa heiketä.

Mahdollisuuksina nähdään uusien toimintamallien löytyminen ja positiivisen ammattikuvan vahvistaminen. Projektin vahvuuksiksi lasketaan potilasturvallisuuden paraneminen, positiivisuuden kautta kehittyminen ja työntekijöiden mahdollisuus osallistua kehittämiseen.

Teksti Marko Partanen