paareillakuvitus
Töölön sairaalan tapaturma-aseman sairaanhoitaja Johannes Vähäsarja tekee monivaiheista taidetta. Piirrokset tai maalaukset päätyvät valokuvuksen ja kuvankäsittelyn kautta painetuksi taiteeksi erilaisille materiaaleille.
Taiteilijaa kiehtoo eniten naisen kasvojen kauneus ja ilmeikkyys, silti töihin päätyy paljon miehiäkin kuten pääkuvassa olevassa ”Paareilla”-teoksessa.

”Paareilla”-teokseen Johannes Vähäsarjan inspiroi eräs SA-kuva.
”Paarinkantokuva kosketti minua työni kautta. Kuvan henkilöt ovat erilaisia lähtökohdiltaan ja luonteeltaan. Nyt he kantavat yhdessä toveriaan. Teoksessa heillä ei ole enää mihinkään kiire. He kantavat hiljaisuudessa ja ovat huomanneet, että mitään ei ole enää tehtävissä.”
Vähäsarja ei suunnitellut tai luonnostellut teosta mitenkään etukäteen. Hän halusi työhön vahvat varjot ja dramaattisen värityksen.
”Olen tyytyväinen lopputulokseen. Teoksesta on painettu uniikki tuloste alumiinille ja se on päätynyt erään työkaverini seinälle.”

 

selfieagain3

Johannes Vähäsarja taiteili itsestään selfien.

Monivaiheinen teos

Vähäsarjan teoksissa ensin syntyy piirros tai maalaus, jonka hän kuvaa ja siirtää tietokoneelle käsiteltäväksi. Lopulta valmiit kuvat painetaan erilaisille materiaaleille kuten alumiinille tai läpinäkyvälle akryylille. Haasteellisinta työssä on malttaa viimeistellä kuvaa riittävän kauan.
”Tekniikan keksin sattumalta. Alkuun julkaisin kuvia sosiaaliseen mediaan kännykällä, sitten huomasin, että ihmiset alkoivat kommentoida niitä. Hoksasin aluksi muokata kännykällä kuvan laatua, myöhemmin perehdyin käsittelemään kuvaa enemmän tietokoneen kuvankäsittelyohjelmalla. Sitten mietin, miten kuvia voisi tuoda esille, jolloin vaimoni neuvoi painattamaan teoksia erilaisille materiaaleille. Hän on työskentelee museolehtorina.”

Jos Vähäsarja tekisi teoksen ensihoitajasta, hän haluaisi piirtää siihenkin tunteet mutta myös ammatin realistisuuden raadollisuuksineen ja onnistumisen hetkineen.
”Omassa työssäni olen nähnyt hetken, kun kolleegani piti vuoteessa makaavaa kuolevaa potilasta kädestä kiinni ja lohdutti. Se hetki jäi vahvasti mieleeni ja tein siitä piirustuksen.”

 

Juhlavuoden hengessä

Meneillään oleva Suomen juhlavuosi onkin omiaan tuomaan esiin Vähäsarjan taidetta, sillä 1940-50 -lukujen aikainen tyyli kiehtoo häntä. Tyylin hän bongasi saman aikakauden Kotiliesi-lehdistä, jotka hän löysi sattumalta vintiltä.
Viime kesänä Vähäsarja piti Kotkassa ”Hetkiä elämässä, satavuotiaassa Suomessa”-näyttelyn. Sen kokoaminen tuntui hänestä helpolta, sillä juuri ne hetket olivat inspiroineet häntä ja päätyneet hänen teoksiinsa.

 

Tekstejä ja näytelyitä

Vähäsarjalle esitettiin idea, jossa Aseman toimitus tuottaisi hänen sota-aikaa kuvaaviin teoksiinsa tarinoita. Vähäsarja piti ideaa kokeilemisen arvoisena. Kolmeen kuvaan syntyi teksti, jotka julkaistaan Asemalla Suomi100 -hengessä.
”Kuviiin liittyviin tarinoihin en halunut asettaa minkäänlaisia raameja tai aihevalintoja, koska se olisi karsinut luovuutta. Nyt kun vertailen kuvia ja tekstejä, niin ne sopivat toisiinsa täydellisesti. Kuin toisilleen tehtyjä. Minulla ei ollut ennakkoon odotuksia teksteistä, mutta luettuani ne, tykkäsin kovasti! Hienoa tekstiä.”

Hienoja ovat myös teokset. Seuraavan kerran Vähäsarja ripustaa niitä yleisölle nähtäväksi Bar Chaperon Rougessa, Helsingissä (Kanavaranta 3 C 9). Näyttely alkaa 15.11.2017 ja se on esillä viisi viikkoa.

Myös Asema ripustaa Vähäsarjan töitä ja niihin laadittuja tekstejä esille. Vähäsarja: Sota, Vähäsarja: Konekiväärin takana ja Vähäsarja: Kohti kuolemaa julkaistaan Asemalla itsenäisyyspäivään mennessä.

Vähäsarjan töitä voi katsella myös hänen Facebook-sivuillaan.

 

Sairaanhoitaja-taiteilija

Ensihoitaja amk:ksi valmistunut Johannes Vähäsarja työskentelee sairaanhoitajana Töölön sairaalan tapaturma-asemalla. Hän päätyi sinne töihin kurssikaverinsa rohkaisemana. Vähäsarja näki Hesarissa ilmoituksen, että tapaturma-asemalle haetaan siajaisia.
”Soitin siellä työskentelevälle kurssikaverilleni ja kyselin paikasta. Menin haastatteluun ja pääsin töihin. Aluksi olin vuoden verran tehovalvonnassa, sitten sain vakituisen toimen tapaturma-asemalta.”
Vähäsarja on valmistunut Stadia ammattikorkeakoulun kolmannelta ensihoitaja amk -kurssilta.
”Opintojen alussa haaveilin kyllä ambulanssityöstäkin mutta totesin, että se ei ole mun juttu.”

Vähäsarja viihtyy tapaturma-asemalla. Siellä on mahtava työporukka, joka on hionut tiimityöskentelynsä hyvin tarkasti suunnitelluksi. Tapaturmiin keskittyminen on selkiyttänyt työtä.
”Tiimissä tehtävä on selkeästi jaettu, siinä ei hypitä tehtävästä toiseen, vaan pysytään suht sotilaallisesti annatussa roolissa.”

”On aina jännittävää, mitä sieltä tulee.”
Yleensä tapaturma-asema saa ambulansseilta hyvät ennakot mutta joskus tilanteet voivat yllättääkin. Joku voi kävellä sisään itse tai sitten onnettomuus on lähellä sairaalaa.
”Silloin saamme tiedon, että täällä ovella olisi tällainen potilas.”
Normaalisti tapaturma-asemalla on kuitenkin riittävästi aikaa varata välineet, henkilökunta ja valmistautua kohtaamaan potilas.

Vähäsarja kertoo ensihoitajien kertomien vammamekanismien hahmottuvan helpohkosti tapaturma-aseman työntekijöille.
”Toivommekin raportteja aina suullisesti, niistä asiat selviävät helpommin kuin pelkistä kirjoitetuista versioista.  Joskus saamme onnettomuuspaikalta kuvia vaikkapa kolariautoista, sekin avaa hyvin vammamekanismia.”

Teksti Marko Partanen
Kuvat Johannes Vähäsarja