Simulaatiovälineissä on kova kilpailu. Uutta simulaatiostudiota suunniteltaessa halutaan usein hankkia hienointa tekniikkaa. Kun studiot sitten valmistuvat, hienoimmat ominaisuudet jäävät monesti käyttämättä. Suurimpaan osaan harjoitteista riittää yksinkertaisin malli. Tärkeintä on kouluttajien osaaminen ja huolellinen valmistelu.

IMG_0934Simulaatio on tullut jäädäkseen ensihoidon koulutuksen arkeen viimeisten vuosien aikana. Simulaatiokouluttajia on koulutettu useissa pisteissä eri puolilla maata ja koulutettujen määrä on jo melko suuri. Jatkokursseja ja erilaisia erikoiskursseja on laajasti saatavilla Suomessa ja maailmalla. Simulaatioita tehdään jatkuvasti enemmän myös eri terveydenhuollon aloilla ja eri työpaikoissa.

Simulaatiostudioiden rakentaminen on muodostunut hyväksi ja kannattavaksi liiketoiminnaksi ja suomalainen Nordic Simulators on saanut hyvin jalkaa kansainvälisille markkinoille. Toinen Suomessa laajasti myyty simulaatiostudioiden valmistaja on norjalainen Laerdal, joka on maailmalla jo laajasti tunnettu ja käytetty valmistaja.

Uusia toimijoita tulee kuitenkin jatkuvasti ja erilaisia osa ratkaisuita on olemassa useita. Jyväskylästä kotoisin oleva Vigiar tuottaa videojärjestelmiä, joilla tilan realismia saadaan parannettua. Australiasta kotoisin oleva iSimulaten ALSi tuo myös uusia vaihtoehtoja tarjolle. Erilaisia potilasta  mallintavia nukkeja ja välineitä on usealla valmistajalla. Niillä voidaan paremmin harjoitella yksittäisiä toimenpiteitä.

Potilassimulaattorinukkeja on saatavilla eri tasoisia ja erilaisilla toiminnoilla varustettuna. Yksinkertaisia elvytykseen käytettäviä välineitä löytyy lukuisilta valmistajilta, mutta kehittyneitä simulaattorinukkeja Suomessa on saatavilla pääasiassa Gaumard:n ja Laerdal:n eri malleja. Maailmalla on saatavilla myös muiden valmistajien versioita, kuten TraumaFX ja CAE Healthcare:n mallit. Hinnat vaihtelevat perusmallien muutamasta tuhannesta useisiin kymmeniin tuhansiin. Lisäksi huoltohinnat voivat nostaa käyttökustannukset merkittäviksi.

IMG_0919Simulaattorin hankinta on monimutkainen ja kallis investointi, johon jokaisella käyttäjällä on oma mielipiteensä. Jokainen myyjä myy mielellään kaikista kalleimpia ja hienoimpia laitteita ja välineitä, mutta ovatko niistä kaikki aina tarpeen? Simulaattorien viidakossa helposti sortuu siihen ajatukseen, että otetaan kalleinta, niin saadaan parasta.

Oma kokemus kouluttajana ja ensihoidon opettajana ei kuitenkaan tue tätä väitettä. Olen vieraillut lukuisissa simulaatiostudioissa ympäri maailmaa ja jokainen organisaatio uskoo omien studioidensa erinomaisuuteen. Omat ideat ja kalleimmat välineet ovat tuottaneet merkittävää etua kaikille heidän omasta mielestään. Tarkemmissa keskusteluissa on kuitenkin ollut kuultavissa, että suuri osa ominaisuuksista ja välineistä on jäänyt käyttämättä. Investoinnista ollaan aikanaan innostuttu mutta todellisuus on vienyt välineiden käytön vähemmälle.

Oman kokemukseni karttuessa ovat simulaationi menneet jatkuvasti yksinkertaisempaan suuntaan. Aikaisemmin tein parhailla välineillä full scale -simulaatioita, joiden valmisteluun meni useita tunteja ja simulaatiossa oli mukana 3 opettajaa ja simulaatioassistentti. Päivän aikana saatiin vedettyä 3 simulaatiota, jotka oli tarkkaan suunniteltuja ja huolella purettuja. Viimeisimmät simulaatiot olen pitänyt yksin käyttäen virtuaalimonitoria oppilaitoksen käytävällä.

Miksi näin? Oma kokemukseni on, että jokaisella välineellä on tarkoituksensa. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää tilanne ja oppijan tarve. Pitää siis ymmärtää mitä on tekemässä, miksi ja kenelle. Full scale -simulaatio toimii hyvin ammattilaisille ja pitkällä oleville opiskelijoille. Se kuitenkin kuluttaa kohtuuttomasti resursseja ja opiskelijoita ei voi olla päivässä montaa mukana. Lisäksi simulaatioon on turha mennä ennen kuin on opiskeltu perustaidot, joita itse simulaatioissa tarvitaan: turha mennä liikenneonnettomuussimulaatioon, mikäli potilaan tukemista, viestiliikennettä, johtamista ja teoriaa ei ole harjoiteltu aikaisemmin.

Mitä siis tulee ottaa huomioon, kun ollaan suunnittelemassa uutta simulaatiostudiota?

Ensimmäinen asia on tarve. Mitä studiolla on tarkoitus tehdä? Suurimpaan osaan tilanteista riittää yksinkertainen malli, jolla voidaan harjoitella erilaisia osa kokonaisuuksia vaadittavasta osaamisesta. Tämmöiset Skill station -tilat on hyvä olla saatavilla yhteisten harjoitusten lisäksi myös itsenäiseen harjoitteluun. Kokonaisuutta, kommunikaatiota ja yhteistoimintaa harjoiteltaessa voidaan aloittaa ihmispotilailla ja virtuaalimonitorilla. Katsojat voivat olla samassa tilassa ja samoin arviointikeskustelu.

Arviointia varten tulee olla kamerajärjestelmä, jolla katsojat näkevät viereisessä tilassa mitä simulaatiossa tapahtuu. Tallennusominaisuus on myös hyvä, mikäli purkuun on aikaa riittävästi. Tallennuksissa ongelmaksi on omissa kokemuksissani noussut kömpelö tallennusjärjestelmä, jonka takia kymmenien tuhansien eurojen järjestelmä jää helposti käyttämättä.

Ongelmaksi on monesti noussut myös simulaatioiden yleistyminen. Mitä useampi henkilö organisaatiossa välineitä käyttää, sitä enemmän tilat ovat varattuja ja välineet kuluvat käytössä. Usean sadan tuhannen euron investointi voi valua hukkaan nopeasti, jos välineistä ei pidetä huolta. Kalliiden välineiden osat ovat myös kalliita ja huoltoihin tulee varata reilusti rahaa joka vuodelle. Omat kokemukseni ovat pääasiassa Laerdalin tuotteista ja niiden huollot maksavat useita tuhansia euroja. Vuosittaisiin ison simulaatiostudion huoltoihin menee helposti paljon rahaa, jopa kymmeniä tuhansia euroja. Huollot kannattaa kilpailuttaa studion suunnittelun yhteydessä.

Tärkeintä simulaatioissa on koulutushenkilöstön osaaminen, huolellinen valmistelu ja riittävät varusteet. Simulaatiostudio ei itsessään kouluta ketään.

 

Teksti ja kuvat: Juha Jormakka, Saimaan AMK projektipäällikkö