Kolmevuotias Oliver käy päivittäin Myllykosken paloasemalla pesemässä kalustohallin lattian ambulanssin paikalta. ”Mylsällä” päivystävät ensihoitajat ovat oppineet varautumaan assistentin vierailuihin herkullisella tavalla.

OLIVER2

3-vuotias asema-assistentti Oliver osaa pitää asemapalvelussa luovan tauon – harjaan nojaten.

Kouvolan Myllykoskelle avattiin syksyllä 2016 uusi paloasema. Siellä päivystää myös yksi Kouvolan ambulansseista. Oliver on avajaisista saakka kuulunut palokunnan ”vakikalustoon”, sillä Oliverin isä, Jouni Purho, on ollut noin 10 vuotta Myllykosken puolivakinaisen palokunnan hälytysosastossa. Iskän vapaaviikoilla Oliver haluaa käydä – ja pääseekin käymään – paloasemalla lähes päivittäin.

Tänään hän on saapunut aseman kahvihuoneeseen katsomaan, onko paikalla ketään tuttuja. Oliver tietää, että paloasemalla täytyy tehdä töitäkin. Nyt hän ilmoittaa selkeällä äänellä tulleensa lattianpesuhommiin. En ole aiemmin tavannut tätä nuorta miestä, mutta olen sivukorvalla kuullut kollegoilta juttuja pojasta, joka käy melkein joka päivä pesemässä ambulanssitallin lattian.

Koska sunnuntain keikkajumala vaikuttaa armolliselta, lähden uteliaasti ottamaan ilmiöstä tarkemmin selvää.
Kävelemme peräkanaa kalustohalliin. Pieni vaaleahiuksinen vesseli marssii saappaat jalassa määrätietoisin askelein kohti kaikkein suurinta punaista autoa. Iskä kertoo, että asemarutiineilla on tapana edetä tietyssä järjestyksessä. Ensin esimerkiksi testataan, että ratti toimii. Sitten ajetaan keikkapaikalle. Ensimmäinen paloautoista on niin iso, että iskä nostaa Oliverin kuskin paikalle. Viereinen auto on hieman pienempi. Siitä tarkistetaan ratin lisäksi myös peilit. Iskä kertoo, että paloasemareissut ovat muodostuneet Oliverille ihan erityisen tärkeiksi. Jos vaikka ”Kaania” (Scania) ei olekaan tallissa, pettymys on suuri eikä krokotiilin kyyneleistä välillä meinaa tulla loppua millään.

Kaania oli tallissa.

Kaania oli tallissa.

Kun punaiset autot ovat Oliverin mielestä kunnossa ja kyydit ajettu, nuori mies hivuttautuu vaivihkaa kohti tallin reunimmaisena seisovaa ambulanssia. Tähän asti hän on tottunut siihen, että ambulanssi on useimmiten poissa tallista. Eräs ensihoitajakollega taannoin kertoi, että tehtävältä asemalle palatessa he tapasivat murheen murtaman Oliverin. Kun sitten pahan mielen aiheuttajaa kysyttiin, poikaa kuulemma harmitti se, ettei ollut vielä ehtinyt pestä tallin lattiaa. Niinpä ambulanssi ajettiin takaisin ulos, jolloin suuret kyyneleet vaihtuivat kirkkaaksi hymyksi ja pieni mies pääsi itselleen mieluisaan hommaan.

Nyt Oliver ei vaikuta olevan lainkaan huolissaan, vaikka ambulanssi seisookin hievahtamatta tallissa. Iskä arvelee pojan oppineen, että ambulanssin voi saada ulos tallista myös hätistämällä. Tänään hätistelyä ei kuitenkaan tarvita, vaan työkaverini tietää sanomattakin seuraavan tehtävänsä. Oliver esittelee ylpeänä oman harjansa, joka sijaitsee erillään muista aseman lattiaharjoista. Muut harjat ovat kuulemma hänelle liian isoja. Seuraavaksi hän haluaa vesiletkun. Letkun vetämisessä tarvitaan vähän iskän apua. Vihdoin Oliver pääsee suihkuttamaan vettä lattialle. Sen jälkeen hän hakee harjansa ja lykkii työmiehen ottein tallin lattialle suihkuttamansa vedet viemäriin. Iskä viimeistelee lastalla. Rivakoiden harjanvetojen lomassa Oliver malttaa näyttää tyylinäytteen myös harjan varteen nojaamisesta. Kun lattia on pesty, Oliver antaa ambulanssille luvan peruuttaa takaisin talliin. Seuraa palkanmaksun aika.

OLIVER5

Kalusto ulos ja lattia puhtaaksi.

Oliver tietää, että palkka-asioista on parempi jutella kahvipöydässä. Osa Myllykoskella työskentelevistä onkin oppinut vuoroon tullessaan varautumaan pienillä herkkupaloilla asema-assistentin palkkaa varten. Iskä kertoo, että tähän mennessä Oliver on saanut ensihoitajilta karkkia tai lakupatukan. Joku on herkun lisäksi kirjoittanut jopa tilinauhankin. Tänään Oliver saa suklaasuukon. Se on sen verran työläs syötävä, että täytyy ihan kääriä hihat.
Pöydän ääressä rupatellaan mukavia. Poika kertoo tykkäävänsä paloautojen ja lattian pesun lisäksi myös paloaseman punttisalista. Siellä kaikkein mieluisinta puuhaa on hyppiminen ja pomppiminen. Oliver ei vielä osaa kertoa, mikä hänestä tulee isona. Sen sijaan pikkumieheltä pääsee haukotus. Vielä ei iskän mukaan ole päiväuniaika, mutta Oliver sanoo hiljaisella äänellä haluavansa lähteä jo omaan kotiin. Ennen lähtöään hän käy koulutustilan fläppitaululle piirtämässä terveiset seuraavalle vuorolle. Kiittelemme käynnistä ja heilutellaan hyvästiksi. Kysyn vielä, koska hän aikoo tulla uudelleen. Vastaus kuuluu: ”Huomenna!”

 

OLIVER6

Asemapalvelu suoritettu – kahvipöytään mars!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


WINNTeksti ja kuvat Tia Windahl
Ensihoitaja YAMK, Med Group Kymenlaakso ja
tuntiopettaja Saimaan ammattikorkeakoulu