Asema tarjoilee kesäiltoja järkyttävän seitsenosaisen jatkokertomuksen Veriparta. Tämä on sarjan neljäs osa.
Kuuntele tarinan sisäänheittolyriikka avauskuvaa klikkaamalla. Varoitus: Nauha ei sovellu heikkohermoisille eikä kirosanoja pelkääville.


Vode ja Oge ajelevat
ambulanssilla kohti ravintolaa – tällä kertaa lounaalle. Vode nostaa hälytysajoneuvon nopeutta nopeusrajoituksen nimissä kahdeksaankymppiin. Tuulilasiin pamahtaa punatulkku ja samalla kuuluu mossahdus. Veriparta ilmestyy ohjaamoon hoitajan ja kuljettajan väliin.
”Mä oon valinnut teidät”, hän ilmoittaa.
”Mihin?” Oge kysyy pelästyneenä.
”Simulaationohjaajakurssille.”
”Tä?” Vode kysyy.
”Sun pitäs jo tietää”, Veriparta sanoo Vodelle. Sitten hän nauraa räkäisesti ja mossahtaa ensin hoitotilaan ja sitten takaoven läpi takaisin tiehensä.

Samassa mossahduksessa virvet alkavat soida. Ruokailua ei tule mutta 785Daavid tulee. Paikalla on itsensä ja parin muunkin tappamista suunnitteleva toisen polven pilleristi. Hän on soittanut ambulanssin mutta ei suostu lähtemään kyytiin. Kommunikointi tapahtuu kerrostalohuoneiston postiluukusta, sillä ovea ei tietenkään avata. Sen avaamista varten paikalle tulee palokunta ja uhkailujen takia poliisikin.
Potilas istuu ruhassa nojatuolissaan, Oge on ottanut jo puhekontaktin ja tilanne näyttää rauhoittuneen. Poliisit katselevat huoneistossa ympärilleen ja Vode etsii käsiinsä perustutkimusvälineet. Samassa potilas nousee ylös, juoksee parvekkeelle ja hyppä alas. Neljäs kerros. Kun huoneistossa olevat auttajat alkavat pyrkiä kohti porraskäytävää, huoneistossa räjähtää. Paineaalto lyö poliisit, palomiehet ja ensihoitajat lattiaan. Kukaan ei osannut odottaa pamausta eikä tiennyt mikä se oli. Huoneisto on täynnä savua. Oge havahtuu ja painaa virven hätäkutsun pohjaan. Savuisen huoneen valtaa Veriparran räkänauru.
”Kyyti-intiaani – sinä olet valittu”, hän saa naurultaan sanotuksi.
Oge saa sanottua Virve-radioon: ”Lisäapu, lisäapu – räjähdys, räjähdys.”

Savu hälvenee. Huoneiston lattialta itseään keräilevät auttajat ymmärtävät olevansa joksenkin kunnossa. Räjähdykselle altistunut henkilöstö käy lääkärintarkastuksessa, pitää defusingin ja poistuu sairauslomalle. Vode päättää aloittaa saikun rauhoittavalla keskioluella. Oge suostuu mukaan yhden tuopin ajaksi. He päättävät pitäytyä poissa Bermudan kolmiosta ja kipuavatkin baarijakkaroille Brewer’s pubissa.
Tuopinpohjat ehtivät tuskin kolahtaa pöytään, kun tutunnäköinen, huonoryhtinen pariskunta saapuu paikalle. Sirramurhaajat 50-luvun Luvialta. Eukko ja äijä senaikaisissa työvaatteissaan asettautuvat Voden ja Ogen molemmin puolin.
”On aika lähteä”, äijä sanoo. Hän tarttuu Vodea ja eukko Ogea käsipuolesta – saatto kohti ulko-ovea käynnistyy. Suoraan oven eteen peruutettu VW Kastenwagen -ambulanssi imaisee potilaat kyytiinsä. Kun poka on päällä, Kastenwagenin motti alkaa röhistä. Ajoneuvo hörskyttää maisemaan, joka ei ole tästä päivästä. Lopulta Kastenwagenin vauhti hiljenee ja se työntyy perä edellä kohti ränsistyneitä pariovia, joiden yllä on haalistunut punainen risti. Viime vuosisadan puolivälissä se on varmaankin ollut terveysasema tai jotain.
Ränsistyneet ovet avautuvat. Vode ja Oge tunnistavat hämärän sisätilan keskeltä hahmon. Hän nauraa tutulla, paskaisella tavalla ja sanoo:
”Tervetuloa.”

Teksti Marko Partanen
Piirros Paul Eskelinen

Lue seuraava osa 5/7 tästä.