Lasse Hakala, Pauli Aalto-Setälä ja Juhani Tavasti Kanta-Hämeen koulutuspäivillä, jossa teemana oli kommunikointi.

Lasse Hakala, Pauli Aalto-Setälä ja Juhani Tavasti Kanta-Hämeen koulutuspäivillä, jossa teemana oli kommunikointi.

”Ensihoito, niin kuin itse elämäkin on jatkuvaa oppimista. Itselläni on ollut muutaman viime vuoden aikana mahdollisuus ja halu ammentaa mm. Jari Sarasvuon, Pauli Aalto-Setälän sekä monen muun ajattelijan viisauksia oman elämäni uomien ohjaajaksi. Yritän nyt tislata niistä muutaman Sinulle”, kirjoittaa Kanta-Hämeen ensihoitopäällikkö Lasse Hakala.

Ensimmäinen askel on tunnustaa tilansa ja tehdä vaurioraportti, koska matkaa voi jatkaa ainoastaan sieltä missä ollaan nyt. Ei tule tyytyä osaansa, vaan pitää pyytää enemmän. Yksinkertaisimmillaan, jos keskivartaloon on päässyt kertymään sitä kuuluisaa vararengasta, niin kuin niin monelle meistä – tunnustetaan tilamme, mutta ei tyydytä siihen. Asetetaan tavoite.

Hyvä tavoite ei ole käden ulottuvilla, mutta kuitenkin näkyvissä. Hyvä tavoite on riittävän pieni onnistuakseen, mutta tarpeeksi suuri motivoidakseen. Pieni päätös johtaa helpommin onnistumiseen, onnistuminen puolestaan johtaa innostumiseen ja isompaan lopulta onnistumiseen. Positiivinen noidankehä on valmis, sananlaskun mukaisesti norsukin pitää syödä pala kerrallaan. Pieni onnistuminen on aina parempi kuin lannistuminen.

Ammatillisessa vaurioraportissa on hyvä pohtia sitä, missä on hyvä tai jopa erinomainen. Liian helppoa on kuitenkin sivuuttaa se, missä ei ole parhaimmillaan. Tunnustumalla itselleen heikkoutensa ja asettamalla tavoitteen, voi jatkaa matkaa kohti määränpäätä. Matkalla on haastettava itsensä ja astuttava epämukavuusalueelle, törmättävä ja opittava – kokeiltava. Muista haastaessasi itseäsi, voit vain voittaa. Joko onnistut tai opit, kun opit tarpeeksi niin onnistut. Asenne on tärkein, menemällä positiivisuuden kautta et voi epäonnistua, ainoastaan oppia.

Se. missä olet hyvä ja erinomainen, jaa sitä eteenpäin. Psykologisia perustarpeita kuvataan olevan kolme: vapaaehtoisuus, kyky toimia ja läheisyys. Hyvän elämän tutkija Frank Martela kumppaneineen on esittänyt tähän neljättä perustarvetta, hyvän tekemistä. Martelan mukaan paras tapa lisätä omaa onnellisuutta on tehdä joku toinen onnellisemmaksi. Ajatus ei ole mitenkään uusi, Eino Leino kirjoitti siitä jo Hymyilevässä Apollossa vuonna 1898: ”Ken kerran voi itsensä unhoittaa, se unten onnen saapi”, jonka miellän samaksi ajatukseksi hyvän tekemisestä ja onnellisuudesta.

Positiivisella asenteella, tietysti hyvissä olosuhteissa jaksat paremmin raskaassa työssäsi. Jokainen työhönsä kyllästynyt ja keikan tullen veetä viljelevä työyhteisön myrkyttäjä on liikaa. Usein taustalla on moninaista kuormaa, mutta omalla asenteellaan voi vaikuttaa paljon omaan jaksamiseensa. Innostuminen on teon sana, niin kuin rakastaminenkin. Jos jää odottamaan, että innostus annetaan jostain ylhäältä kauhalla, voi olla, ettei sitä innostusta ikinä tule.

Matkallamme paremmiksi versioiksi itsestämme on myös tärkeää reflektoida omaa toimintaamme. Kysyä kollegalta, miten keikka meni, millainen vuoro oli kanssani ja löytää sieltä ne askeleet, jotka vievät eteenpäin.
Yksi versio elämän tarkoituksesta on seuraava: palvele, rakasta ja leiki. Siis tee työtä, löydä elämääsi jokin intohimon lähde ja muista altistaa itsesi myös hauskanpidolle ja harrastuksille. Muista, että onnistuminen johtaa innostumiseen ja innostunut onnistuja jaksaa paremmin sekä se, että yhdessä olemme enemmän. Vastuu on meillä kaikilla, tehdään yhdessä parempaa työelämää ensihoitoon.

Teksti Lasse Hakala