Olisiko jo ensihoitostandardien aika?

By |2017-01-13T11:15:37+00:0013.01.2017|
unkka

Ehkä kaikki ambulanssit voisivat olla samanlaisia.

”Vierailemistani paikoista ainakin Puolassa, Briteissä, Saksassa ja Venäjälläkin on maan kattavia ensihoitostandardeja. Suomessa asiat ovat levällään. Mutta olisiko Suomessakin jo aika ottaa käyttöön ensihoitostardardi?”, kysyy Juha Jormakka.

Suomen Ensihoitoalan liiton päivillä Sosiaali- ja Terveysministeriön ensihoidon erityisasiantuntija Markku Saarinen kertoi Suomessa olevan aika alkaa yhtenäistää asioita. Tähän mennessä ei ole päästy yhteisymmärrykseen edes ambulanssien värityksestä, hoito-ohjeista tai henkilöstön koulutustasosta puhumattakaan. Ensihoidon säännöt ja ohjeet ovat olleet alueellisia tai jopa kuntakohtaisia, eikä edes Käypä hoito -suositusten toteuttamisesta ole ollut yhtenäistä käytäntöä.
Yleisenä ensihoito-ohjeena on pidetty Duodecimin Ensihoito-opasta, jos paikallista hoito-ohjetta ei ole tehty. Ensihoito-opasta on käytetty myös Valvirassa, mikäli ensihoitajan toiminnan oikeellisuutta on tarvinnut arvioida. Lähitulevaisuudesta tämä käytäntö kirjoitetaan valtakunnallisiksi säännöiksi ja opas uudistetaan ohjemuotoiseksi. Saammeko vihdoinkin valtakunnallisen hoito-ohjeen?

Nykyinen hajanainen ensihoitojärjestelmä ei ole tasalaatuinen valtakunnallisesti ja toistuva kilpailuttaminen aiheuttaa jatkuvia muutoksia. Kilpailutusten jälkeen järjestelmät rakennetaan aina uudelleen. Esimerkiksi ensihoitoyritys, joka toimii omassa kunnassaan palveluntuottajana, joutuu osallistumaan kilpailutukseen säännöllisesti ja muuttamaan toimintaansa nopeastikin tilaajan toivomusten mukaan. Riskinä on kuitenkin aina kilpailutuksen häviäminen ja työn valuminen hukkaan.
Henkilöstö toivoo pysyvyyttä ja jatkuva yrittäjän vaihtuminen ei mahdollista työntekijälle kaipaamaansa turvaa jatkuvasta työsopimuksesta. Heikon kilpailutuksen jälkeen joudutaan ottamaan halvin palvelun tarjoaja, jolloin toiminnan laadusta on voitu tinkiä. Kustannuksia on karsittu useista kohdista kuten kalustosta, varusteista ja henkilöstön koulutustasosta. Lisäksi palvelun tilaaja on laskenut hintaa varallaolon käytöllä ja omistajat voivat joutua tekemään mahdottomia määriä töitä sijaisten saannin vaikeudesta johtuen.

Suuremmat alueelliset ensihoitopalvelun tuottajat voivat tehdä palvelua pidemmällä tähtäimellä ja suunnitella palveluaan tulevaisuuden tarpeiden mukaisesti. Pelastuslaitoksilla on tällä hetkellä kuitenkin pelkona, että palvelu siirtyy sairaanhoitopiireille ja pitkä kehitystyö menisi täten myös hukkaan. Sairaanhoitopiirit tai pelastuslaitokset eivät ole kuitenkaan automaattinen tie onneen.
Se, että ensihoito tuotetaan isommissa yksiköissä tuo suuria haasteita johtamiseen, kehittämiseen ja henkilöstön hallintaan. Vaikka isossa yksikössä olisi mahdollisuus tuottaa tutkimusta palvelun kehittämiseksi, ei sitä välttämättä tehdä järjestelmällisesti. Kehittäminen voi olla edelleen yksittäisten esimiesten tai työntekijöiden oman innostuksen varassa. Lisäksi henkilöstö saattaa kokea olevansa vain yksittäisiä työntekijöitä suuressa organisaatiossa ja henkilökohtainen vastuunkanto omasta osaamisesta, kalustosta tai työyhteisöhengen luomisesta saatetaan kokea merkityksettömäksi.

Suuret ensihoitopalvelujärjestelmät mahdollistavat alueellisuuden kehittämisen ja resurssien joustavamman käytön. Lisäksi määritellyt säännöt ja standardit voidaan jalkauttaa isommalle alueelle kerrallaan ja vaikutus on näin merkittävämpi, kuin yhden ambulanssin yrityksessä tehty päätös. Alueellisia päätöksiä tehtäessä voi olla haasteellista huomioida pienten alueiden erityispiirteitä tai henkilöstön yksilöllisiä tarpeita. Suuremman yksikön johtaminen vaatii esimieheltä päätöksentekokykyä, hyvää henkilöstöhallintotaitoa ja ihmisten johtamisosaamista.

Yhteisiä standardeja on kuitenkin pystytty luomaan kansainvälisesti ja niillä on saatu merkittäviä säästöjä, tai toiminnan tehostamisia. Kaluston yhtenäistäminen viety pisimmälle Puolassa, jossa ambulansseissa on määritelty tarkat standardit, jotka määrittelevät jokaisen kaapin ja varusteen sijainninkin. Tämä tarkoittaa sitä, että uutta ambulanssia ostettaessa voidaan tehdä kilpailutus kappalemäärän perusteella ja autoja on valmiina tehtailla.
Paitsi että hankintaprosessi on merkittävästi lyhempi ja kustannustehokkaampi, lisäksi itse kalusto on merkittävästi halvempi. Puolalaisten laskelmien mukaan ambulanssin hinta laskee liukuhihnatuotannossa noin 30%. Suomalaiset tuottajat arvioivat säästön olevan samaa luokkaa. Yhteisellä standardilla voisimme siis saada pidettyä kalusto kohtuullisen uutena sekä turvallisena ja autojen yhtenäisyys helpottaisi henkilöstön siirtymistä työpisteestä toiseen.

Briteissä ambulanssien ja henkilökunnan pukeutuminen on myös tarkkaan määritelty, eikä siitä voida joustaa yksilöllisesti. Yhtenäisen vaatetuksen takia onnettomuustilanteissa on helpompi havaita työntekijöiden taso ja asema. Alueelliset vaatehankinnat tarkoittavat myös suurempia kilpailutuksia, jolloin vaikutus hintaan voi olla merkittävä. Yksiköiden värityksellä saadaan monipotilas- ja suuronnettomuustilanteissa helpotettua johtamista merkittävästi. Myös yleisön on helpompi tunnistaa hälytysajoneuvot liikenteessä. Suomessa ensihoitajilla näkee jopa omia henkilökohtaisia vaatteita työtehtävissä ja valvonnan puutteen takia jalkineiden suojaustaso vaihtelee merkittävästi.

Koulutusstandardit tulivat ensihoitoasetukseen jokunen vuosi sitten, mutta silti henkilöstön koulutuksessa on edelleen suuria eroja. Ensihoitaja AMK-tutkinto on vakauttanut asemaansa hoitotason vaatimuksena, mutta alueellisia erojakin on. Osassa ensihoitopalveluista työskentelee paljon sairaanhoitajia, joilla on lain sallima 30 op:n lisäkoulutus hoitotasolle. Siirtymäsäännöksen turvin työskenteleviä on hoitotason tehtävissä jatkuvasti vähemmän. Saksassa uuden koulutusjärjestelmän myötä kaikkien työssä olevien ensihoitajien tuli pätevöittää itsensä uuteen tutkintoon. Siirtymäsäännöksiä ei tehty, vaan jokaisella vuoden 2018 jälkeen työskentelevällä tulee olla tämä uusi kolmen vuoden ensihoidon koulutus. Suomalainen ensihoitaja AMK-tutkinto on onnistunut tuottamaan valtakunnallisen hoitotason teoriakokeen ja simulaationäyttökokeen, jolla kaikkien koulujen opiskelijat arvioidaan samalla lailla ennen valmistumista. Näin on saatu koulutustasoa yhtenäistettyä valtakunnallisesti. Herääkin kysymys, voisiko kaikissa Suomen ensihoitoyksiköissä työskennellä tulevaisuudessa ensihoitaja amk?

Suomessa valtakunnallisia standardeja ei juuri ole, mutta siihen suuntaan ollaan menossa. Kuka olisi pätevä kirjoittamaan koko valtakuntaa koskevia ohjeita ja miten niitä tulevaisuudessa rakennetaan. Sosiaali- ja terveysministeriö on vastuussa yleisestä ohjeistuksesta, mutta ketkä ovat siellä päättämässä? Erilaisia työryhmiä perustetaan aina tarpeen mukaan ja henkilöstö valitaan aina tapauskohtaisesti. Monesti suuret alueelliset ensihoitopalvelut ovat edustettuina ja pienemmät ensihoitopalvelut jäävät vähemmälle huomiolle.

Venäjällä ministeriön alaisuudessa toimii ensihoidon komitea, jonka toiminta on määritelty ministeriön toimesta. Komiteaan kuuluu oppilaitosten, ensihoitopalveluiden ja ministeriöiden edustajia. Komitea tekee yhteisesti kaikki linjaukset, mutta suuremmat päätökset tehdään ensihoidon komitean kokoon kutsumilla vuotuisilla ensihoitopäivillä.
Ministeriö määrää kaikki ensihoitopäälliköt osallistumaan kyseiseen tapahtumaan, ja siellä järjestetään luentojen lisäksi yhteinen kokous, jossa äänestetään suurista linjauksista. Päälliköille on jaettu aikaisemmin tietoa päätöksenteon tueksi ja päätettävää asiaa alustetaan ennen yhteistä äänestystä. Kokouksessa tehdyt päätökset ovat valtakunnallisesti sitovia ja komitea kirjoittaa niistä kaikille jaettavat ohjeistukset. Komitean tehtävänä on myös valvoa sääntöjen ja ohjeiden toteutusta. Venäläisen mallin mukaan organisaation päällikkö on henkilökohtaisessa vastuussa järjestelmästään. Henkilökohtainen sakko pakottaa tekemään isojakin päätöksiä, vaikka pelko ei toki ole paras kannustin.
Olisiko tämän tyyppiselle komitealle tarvetta Suomessa ja voisiko valtakunnallinen kokous olla myös meidän päätöksenteon mallina? Ministeriön rooli on joka tapauksessa suuri suunniteltaessa tulevaisuuden päätöksiä. Tärkeää olisi varmistaa, että koko maa on tässä päätöksenteossa mukana, ja että päätökset tehdään tutkittuun tietoon tukeutuen.

Juha Jormakka