takametsa%cc%889_1va%cc%88ri

Takametsän pikkujoulu käynnistyy kaikkien ystävysten kesken.

Takametsän auttajat – Jouluvalot – Osa 9/11
Tiesitkö, että Takametsässä kaikki eläimet auttavat toisiaan? Ehkä tiesit mutta sitä et varmaankaan tiennyt, että kaikilla eläimillä on tarkasti suunniteltu tehtävänsä. Tämä tarina on kaikille lapsille ja melkein kaikille aikuisillekin.
Lataa tarinan lopusta värityskuva.

Göötti-koira Frendi on juossut ja piirittänyt Takametsää jo hyvän tovin. Se yrittää kerätä viimeisetkin Takametsän asukkaat pikkujouluun Lasarettiin. Päällikkö Lepsu ja apulaispäällikkö Aargh istuvat parivuoteen reunalla vierekkäin juhlapukuihinsa sonnustautuneina. He odottavat lasaretin lääkärinkiertoa, sen tekee konitohtori Otti.
”Kyllä se pojat niin on, että ette te vielä ihan juhlakunnossa ole mutta eikös ne pikkujoulut järjestettykin täällä lasaretissa?” Otti kysyy.
Näinhän se oli sovittu.

Ensimmäisenä tulee paikalle tonttulakkiin sonnustautunut Göötti-koira Frendi. Se heiluttaa iloisesti kippurahäntäänsä ja tervehtii lasaretin väkeä.
”Hei, hei heippulivei ja hyvää pikkujoulua!” se sanoo.
”Hyvää pikkujoulua!” vastaa konitohtori Otti.

Lasarettiin alkaa kokoontua vähitellen lisää väkeä. Pian oviaukosta näyttää sulloutuvan sisään kuusi.
”Ai niin, niin-niin, noinnin no mutta kukas se sinä olet?” apulaispäällikkö Aargh kysyy.
”Minäpä minä, Jolli Joulukuusi.”
”Ai niin, niin-niin, noinnin mutta eiväthän puut puhu”, Aargh ihmettelee.
”Eivätpä, eivät mutta Rudolf puhuu”, Rudolf Rämemajava sanoo. Hän on Takametsän joulukuusivastaava ja näköjään tehnyt taas työnsä huolella.
”Ai niin, niin-niin, noinnin niinpä tietankin, olisihan se pitänyt arvata”, Aargh sanoo.

Rudolf Rämemajavan hankkima kuusi pystytetään lasaretin olohuoneeseen ja kaikki saavat tuoda siihen omia koristeitaan.
”Hei, hei heippulivei, piäisikö leikkiä tonttuleikki”, Göötti-koira Frendi ehdottaa.
Se sopii kaikille ja Göötti-koira frendi käskee kaikkien pukea tunttulakit päähän. Sitten kivitaskut alkavat laulaa kuorossa:

Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!
Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!
Hetken kestää elämä
ja sekin synkkä ja ikävä.
Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!

Rudolf Rämemajava lyö lituskahännällään tahtia ja akuuttiapina soittaa ukulelea. Aasi Aargh kompastuu ja putoaa polvilleen.
”Varovasti nyt, varovasti”, konitohtori Otti varottaa.
”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai, varovasti, varovasti.”

Tonttuleikin jälkeen siirrytään herkkupöytään. Kaikille maistuvat Karhu Taikinakouran leivonnaiset ja Pomppa-Vompatin glögi. Kaikki saavat pikkujoulussa myös pienen herkkupussin kotiin vietäväkseen. Herkkupussukoiden jakamisen hoitaa aina Vuohipukki Kurvisarvi. Nyt Vuohipukkia ei näy missään.
”Vuohipukki Kurvisarvi asuu lasaretin takana olevalla vuorella. Voisiko joku käydä katsomassa, onko hänelle sattunut jotakin, kun hän ei ole tullut paikalle”, päällikkö Lepsu kysyy.
”Minä käyn, minä lennän sinne tuossa tuokiossa”, Korppikotka Koljonen vastaa.

takametsa%cc%889_2va%cc%88riParin tiuhan mutta voimakkaan siiveniskun jälkeen Koljonen on jo puolivälissä matkaa. Koljonen näkee jo korkealta, että Vuohopukki Kurvisarvi on portinpielessä jumissa. Koljonen laskeutuu portin päälle ja kysyy:
”Sinulla on probleema, miten minä voin auttaa?”
Vuohipukki kertoo, että lähtiessään pikkujouluun hänen piti pökätä portti auki sarvillaan mutta sarvet lipsahtivatkin portin lautojen väliin jumiin.
”Selvä. Minulla on ratkaisu: Tarraan kynsilläni kiinni ylemmästä laudasta ja yritän nostaa lautaa ylöspäin”, Koljonen sanoo.
Sitten hän tarttuu laudasta kaikilla kynsillään, alkaa iskeä siivillään niin voimmakkaasti kuin pystyy. Normaalisti Koljonen noususi korkealle taivaalle mutta nyt kun hänen kyntensä ovat jämäkästi kiinni portin laudassa, lauta taipuukin Koljosen siiveniskuja myötäillen ylöspäin. Silloin lautojen väliin, jossa Vuohipukin sarvet ovat jumissa, syntyy isompi rako ja Vuohopukki saa ujutettua sarvensa sieltä irti.
”Kiitos kovasti”, Vuohipukki Kippurasarvi sanoo.
”Eipä kestä, haluatko lennon juhlapaikalle?” Koljonen kysyy.
”En, sillä minä pelkään korkeita paikkoja.”
”Miten sitten voit asua korkealla vuorella.”
”Pelkään korkeita paikkoja silloin, kun en voi itse hallita tilannetta.”
Niinpä Vuohipukki Kurvisarvi kipittelee nopeasti vuorenrinnetä alas lasarettiin. Hän ehtii vielä hyvin juhlaan mukaan. Kaikki ovat iloisia, että myös kadoksissa ollut Kurvisarvi oli vihdoin paikalla. Lopuksi Vuohipukki Kurvisarvi jakaa kaikille herkkupussit mutta yksi yllätys on vielä jäljellä. Konitohtori Otti on pannut merkille miten hyvävoimaisesti ja iloisesti päällikkö Lepsu ja apulaispäällikkö Aargh juhlivat.
”Teidän pirteä julimisenne osoittaa, että te olette jo varmasti tervehtyneet. Luulen, että yksi tekijä siihen on tämä ystävien läsnäolo. Te voitte lähteä muiden kanssa yhtä matkaa kotiin”, Konitohtori Otti sanoo.
Seuraava osa ilmestyy 20.12.2016

Lataa värityskuva1 tästä!

Lataa värityskuva2 tästä!

Teksti Marko Partanen
Piirros Marjut Makkonen