Takametsän auttajat 6

By |2016-12-12T08:32:19+00:0012.12.2016|
takametsa%cc%886_1va%cc%88ri

Karhu Taikinakouran osaamista tarvitaan – siinä kaulin menee sutjakasti taikinalaattaa myöten.

Takametsän auttajat – Jouluvalot – Osa 6/11
Tiesitkö, että Takametsässä kaikki eläimet auttavat toisiaan? Ehkä tiesit mutta sitä et varmaankaan tiennyt, että kaikilla eläimillä on tarkasti suunniteltu tehtävänsä. Tämä tarina on kaikille lapsille ja melkein kaikille aikuisillekin.
Lataa tarinan lopusta värityskuvia.

Takametsän jouluvalmistelut ovat edenneet siihen pisteeseen, että on aika alkaa valmistella purtavaa sekä pikkujouluun että varsinaiseen joulujuhlaan. Takametsän tavan mukaan paikallinen leipuri, Karhu Taikinakoura, herätetään talviuniltaan hieman ennen pikkujoulua. Siihen mennessä hän on ehtinyt kerätä tarpeeksi voimia jouluista leivontaurakkaa varten. Karhu Taikinakoura on joka joulu hoitanut kaikki pöperöt pöytään yksin sillä ehdolla,että saa nukkua pikkujouluun asti ja joulun jälkeen niin paljon kuin huvittaa.

Ylipäivystäjä Häly-Pöllö antaa Taikinakouran luolassa kuulutuksen, se kuuluu myös Taikinakouran makuukammarissa. Kuulutus hoituu luolassa niinikään asustelevien Hämy-lepakoiden avulla. Ne alkavat kirkua kimeää herätysääntä ja tarvittaessa ne huutavat täyttä kurkkua kuorossa: ”Herätys, kello on jo liikaa.” Joskus täyden kurkun huutokaan ei ole piisannut, vaan Hämy-lepakoiden on täytynyt läpsiä säämiskäsiivillään Karhu Taikinakouraa kuonolle. Aina se on kuitenkin herännyt, ja hyväntuulisena. Niin nytkin.

”Jaahas, jauhot pilveen ja kaulimet rullalle”, Karhu Taikinakoura sanoo, hieraisee silmiään ja lataa ensimmäisen sammiollisen piparkakkutaikinaa nousemaan. Sitten Taikinakoura menee luolan perällä olevan leivinuunin viereen ja täräyttää sen pesään kaksi sylillistä koivuhalkoja.
”Jaahas, halot palamaan ja kiviuuni kuumaksi.”

Eikä kestänyt kuin minuutin verran, kun Karhu Taikinakouran luola täyttyi savusta.
”Jaahas, laittaapas se yskittämään ja kurkun karheaksi”, Taikinakoura rykii.
Hämy-lepakot alkavat kirkua heti kun yskältään tokenevat, se on palohälytys, joka jouluherätyksen ohella kuuluu tarvittaessa niiden toimenkuvaan.

Hämy-lepakot ilmoittavat huomaamastaan savusta minkä ehtivät, se on merkki Taikinakouralle, että luolasta tuee poistua. Myös Häly-pöllön vanhat höyhenkorvat kuulivat lepakoiden ääntelyn. Hälyn niska narhataa, sitten kuuluu: ”Hu, Huu, Hu Huu, Hu Huu”, ja nokipalo-oravat syksyvät matkaan. Ne hyppivät oksalta toiselle puiden latvoja pitkin kohti savua. Kun he ohittavat Häly-pöllön kuusenlatvan, ne tiedustelevat, että ”Onko tulipalosta mitään lisätietoja?”
”Lisätietoja ei ole. Kerron niistä heti, jos niitä ilmaantuu”, Häly-pöllö vastaa.

Hyvin nopeasti nokipalo-oravat ovat Taikinakouran luolalla. Mitään kyselemättä nokipalo-oravat sujahtavat Taikinakouran savupiipuun ja alkavat rassasta hännillään hormia puhtaaksi. Nokipalo-oravilla on kuumutta kestävä nahka ja liekkiäpidättelevä häntä eikä niitä yskitä savu yhtään, koska niillä on käpynaamarit. Siksi ne saattoivat mennä keskelle paloa ja savua, mistä kaikkien muiden täytyy tulla ensitilassa ulos.

Nokipalo-oravat hoitavat homman ripeästi ja Taikinakouran savupiippu tupruttaa taas tasaisesti savua ulospäin.
”Jaahas, sankkaa oli savu ja rankkaa oli oravan työ”, Karhu Taikinakoura mutisee ja alkaa jyristellä kaulimella taikinalaattaa myöten. Pian se oli niin ohutta, että siihen saattoi painella tähtikuvioita. Hillot Taikinakoura nosteli kylmiöstä lämpimään ja kopautti nokareen jokaisen tähden keskelle. Kohta Karhu Taikinakoura on valmis; joulutorttuja ja piparkakkuja on jakaa vaikka naapurimetsän asukkaille.

Kun Taikinakoura alkoi siivota jälkiään, se huomasi, että sen kaikki piparkakkumuotit olivat kadonneet. Taikinakoura etsi niitä kaikkialta mutta tuloksetta. Piparkakkumuotit eivät olleet tippuneet pöydän alle, niitä ei löytynyt komeroista ja kaapeista eikä hän ollut heittänyt niitä vahingossa leivinuuniinkaan – senkin se nimittäin tarkasti.

Hämy-Lepakot huomaavat Karhu Taikinakouran huolen ja ne alkavat taas kirkua, nyt ne hälyttävät varkauden takia. Häly-pöllön ei auttanut muu kuin narauttaa niskojaan kuusenlatvassa. Apu lähti matkaan mutta Hälyn niska narahti nyt vaivalloisemmin – äänestä oli kuultavissa liian rasittunut kaiku. Sen saattelemana Hälyn kuusen alle ehtii pian Takametsän murtoryhmä. Ne kysyvät tapansa mukaan Hälyltä, että ”onko tilanteesta saatavilla mitään lisätietoja?”
Ylipäivystäjä Häly kähisee viimeisillä voimillaan, että ”lisätietoja ei ole, kerron niistä heti, jos niistä jotakin saan tietää.
Tämän jälkeen Häly-Pöllö päätti suorittaa käheä-äänisen erikoishälytyksen jäykällä niskalla. Siitä kaikki tietävät, että Takametsä on sillä hetkellä siirtynyt poikkeustilaan. Ylipäivystäjä oli niin uupunut että se ei enää pystynyt valvomaan aluetta.

Häly-pöllön oli saatava huilata välillä, eihän kukaan koko ajan jaksa yötäpäivää töitä paiskia. Päällikkö Lepsu määrää kuusenlatvaan heti kaksi nuorempaa huuhkajaa, niidn tulisi työskennellä kahdestaan Häly-pöllön sairausloman ajan. Ja kun Häly-Pöllö parantuu, huuhkajat jatkaisivat hälyttämistä vuoronperään Häly-pöllön kanssa.
”Tästä lukien kuusenlatvassa päivystetään kahden päivystäjän voimin”, päälliikö Lepsu määrää.

takametsa%cc%886_2va%cc%88riHäly-pöllön viimeisillä voimilla hälyttämä murtoryhmä saapuu kadonneita piparkakkumuotteja surevan Karhu Taikinakouran luokse. Nimestään huolimatta murtoryhmä selvittää murtoja eikä tee niitä. Ryhmään kuuluvat Kolvi, Ööra ja Linssi, vihikoiria kaikki ja itse asiassa samasta pentueesta.
Kun murtoa tai varkautta epäillään, Kolvi, Ööra ja Linssi nuuskivat kolmeen koiraan kaikki paikat läpikotaisin. Tähän mennessä jokainen murto oli selvinnyt, sillä pitkäkyntinen oli aina tehnyt virheen, joka paljasti hänet. Murrot ja varkaudet olivat Takametsässä äärimmäisen harvinaisia, sillä ketä nyt tutulta kaverilta haluaisi varastaa.
Parhaillaan Kolvin, Ööran ja Linssin nuuskintatyötä haittasi se, että Karhu Taikinakouran luola oli äskettäin täyttynyt leivinuunista tulleella savulla. Vaikka näkyvä savu oli jo tuuletettu pois, niin murtoryhmän vihikoirien nenät olivat niin tarkat, että niitä savu edelleen haisi. Murtoryhmän vihikoirat eivät millään onnistuneet päästä varkaan jäljille.

Karhu Taikinakouraa harmittaa eniten uusimman tonttumuotin katoaminen. Sillä hän oli ehtinyt leipoa vasta yhden pellillisen pipareita.
”Kuvaile vähän minkäkälaisia ne kadonneet muotit ovat”, Ööra-vihikoira pyytää Karhu Taikinakouralta.
”Jaahas, sellaisia metallisia ja kirkkaita, hyviä ja tymäkkiä, joilla syntyy pipareita jämäkkiä”, Taikinakoura vastaa.
Ööra-vihikoira kirjoittaa piparkakkumuottien tuntomerkit muistiin ja sanoo Kolvi- ja Linssi-kollegoilleen, että: ”Rikospaikkatutkinta riittää tällä erää, siirrytään toimistoon solmimaan johtolankoja yhteen. Katsotaan sitten, syntyykö niistä yhtenäinen ratkaisunyöri.”
Sitten vihikoirat poistuvat Taikinakouran luolalta.

Taikinakoura päättää syödä lohdutuksekseen kolme tähtitorttua ja kuusi piparkakkua, joista kaksi oli tehty uudella tonttumuotilla, kolme vanhalla kuusimuotilla ja yksi ei vanhalla eikä niin uudellakaan poromuotilla. Kun maistiaille tuli myös paljon kavereita, Karhu Taikinakoura huomasi, että varkaudesta huolimatta hänellä ovat asiat kuitenkin aika hyvin.
Seuraava osa ilmestyy 14.12.2016.

Lataa värityskuva1 tästä!

Lataa värityskuva2 tästä!

Teksti Marko Partanen
Piirros Marjut Makkonen