Takametsän auttajat 2

By |2016-12-04T08:38:39+00:0004.12.2016|
takametsa%cc%882_va%cc%88ri

Läiskä-kirahvi asettelee jouluvaloja, kivitaskut eivät ole asiasta innoissaan.

Takametsän auttajat – Jouluvalot – Osa 2/11
Tiesitkö, että Takametsässä kaikki eläimet auttavat toisiaan? Ehkä tiesit mutta sitä et varmaankaan tiennyt, että kaikilla eläimillä on tarkasti suunniteltu tehtävänsä. Tämä tarina on kaikille lapsille ja melkein kaikille aikuisillekin.
Lataa tarinan lopusta värityskuva.

Läiskä-kirahvi alkaa asetella torille jouluvaloja, koska niiden laitto oli jäänyt putoamisonnettomuuden takia Rohmu-hamsterilta kesken. Läiskä on jo saamassa valot hienosti asetelluksi, kun paikalle lennähtävät kiukkuiset kivitaskut. Ne eivät tykkää ollenkaan jouluvaloista.
”Onpas rumat valot”, piipittää eräs kivitaskuista.
”Pitääkö niiden olla noin kirjavatkin kuin sateenkaari”, toinen kivitasku kivahtaa.
”En todellakaan voi sietää noita, ovat tylsät, mauttomat ja muutenkin epäsopivat”, seuraava kivitasku jatkaa.
”Älkääpäs nyt. Hienothan nämä ovat”, Läiskä yrittää sanoa väliin mutta seuraava kivitasku vastaa heti, että: ”Niin varmaan sinun mielestäsi.”
”Mutta nämähän ovat olleet täällä torilla joka vuosi”, Läiskä puolustelee.

”Joo, ja joka vuosi yhtä kamalat”, kivitasku jatkaa.
”Mistäs tekin siihen juuri tähän hätään ilmaannuitte parveilemaan?” Läiskä kysäisee.
Se meni vähän hämilleen, kun kaikki kivitaskut moittivat valoja. Yksi Läiskän ripustamista valoista irtoaa kiinnityksestään ja koko jouluvalonauha putoaa ja sotkeentuu sen ympärille. Läiskä rimpuilee jouluvalonauhan kanssa aikansa muta ei pääse irti. Se saa nauhasta pienen sähköiskunkin.

Kun kivitaskut huomaavat, että Läiskälle kävi vahinko, ne alkavat heti auttaa sitä, vaikka eivät jouluvaloista yhtään tykänneetkään. Kivitaskut singahtivat lentoon ja yksi lähti lentämään kohti Häly-pöllön kuusenlatvaa.
Ylipäivystäjä Hälyn niska narahtaa taas. Se kääntyy kohti kivitaskuparvea. Samalla Häly huomaa, että yksi kivitaskuista lentää häntä kohti. Häly näkee kivitaskun siipien liikkeestä, että apua tarvitaan mutta kova kiire ei ole. Hän odottaa kivitaskun rauhassa kuusenlatvalle kertomaan asiansa.

Kivitasku kertoo tarkasti ja ripeästi mitä oli tapahtunut. Häly-pöllö tietää heti, ketkä voivat auttaa parhaiten. Hän hälyttää paikalle ripeän jänisyksikön. Se toimii niin, että Rapid-jänis noutaa ja toimittaa onnettomuuspaikalle parhaat mahdolliset auttajat. Rapid juoksee Loiskis-lammelle, josta sen on määrä ottaa kyytiin leikkuriravut mutta kun Rapid tulee lammen rantaan, sen pinta onkin jäätynyt. Leikkuri ravut koputtelevat jään alapuolella mutteivät pääse siitä läpi.
”Simpura! Mikä tuuri!”, Rapid manaa. ”Nyt ei auta muu kuin ottaa paikalle palokärki, se saa takoa jäähän reiän, josta ravut pääsevät kyytiin”, Rapid-jänis ajattelee.
Ennen kuin Rapid ehtii pyytää lisäapua, Häly-pöllö on jo laittanut sen liikkeelle. Palokärki kaartaa Loiskis-lammen päälle. Ensin näyttää, että se lentää ohi mutta se etsiikin parhaan mahdollisen lähestymissuunnan. Palokärjen on nimittäin parasta laskeutua vastatuuleen. Pian sen kynnet ottavat jäänpintaan kiinni ja ne jarruttavat kirskuen.

Palokärki aloittaa työnsä eikä aikaakaan, kun reikä on valmis ja ravut pääsevät hyppäämään Rapid-jäniksen selkään. Ne tarrautuvat saksillaan Rapidin karvoihin ja kyyti onnettomuuspaikalle alkaa. ”Aih!” Rapid kiljaisee, yksi ravuista on napannut sitä vahingossa korvasta. Matka ei kuitenkaan keskeydy, vaan korvasta napannut rapu vaihtaa otteensa muualle eikä Rapidia enää satu.

”Mitä siellä on tapahtunut?” yksi ravuista kysyy.
”Joku on sotkeutunut jouluvalonauhaan”, Yksisaksi-Paxi sanoo. Hän oli rapujen esimies, joka oli loukkaantunut joskus työtehtävällä. Toinen sen saksista oli jämähtänyt auki-asentoon eikä se ollut tapaturman jälkeen koskaan enää toiminut. Se pystyi kuitenkin työskentelemään toisella saksella ja sillä oli niin paljon vuosien varrella kertynyttä tietoa, että siitä oli hyötyä koko porukalle. Siksi Yksisaksi-Paxi oli edelleen hälytysvalmiudessa.
”Muistakaa sitten. Kyseessä on sähköonnettomuus. Ei mennä leikkaamaan sitä johtoa ennen kuin ollaan varmoja, että siinä ei enää ole sähköä”, Yksisaksi-Paxi sanoo. ”Minä sain kerran sakseeni vastaavassa tilanteessa”, Paxi jatkaa.

Rapid juoksee minkä kintuistaan pääsee. Kun se ehtii Häly-pöllön kuusen luo, Yksisaksi-Paxi huutaa Hälylle, että ”Onko tapahtuneesta lisätietoja?”
”Lisätietoja ei ole. Kerroon niistä heti, kun niitä tulee”, Häly-pöllö vastaa.
Pian Rapid ja ravut saavuttavat kiipelissä olevan Läiskän.
”Oletpa käärinyt itsesi melkoiseen pakettiin”, Yksisaksi-Paxi sanoo.
”Tämä on kyllä sellainen jouluvaloansa ettei paremmasta väliä”, Läiskä vastaa.
”Mitäs jos me pyöriteltäisiin sinut vain kuusen alle, niin menisit joululahjasta”, Yksisaksi-Paxi vitsailee.
”Ei kai sinua vaan satu mihinkään – meinaan, että jos akuuttiapinoita tarvittaisiin paikalle”, Paxi vakavoituu.
”Ei minulla mitään muuta hätää ole muuta kuin tämä paketti, josta en pääse pois”, Läiskä vastaa.

Samassa paikalle saapuvat Häly-pöllön kaiken varalta lähettämät vitaalisimpanssit. Niiden tehtävä on varmistaa kaikesta huolimatta potilaan kunto ja kuljettaa hänet tarvittaessa, vähin äänin, lasarettiin. Vitaalisimpanssit ratsastavat paikalle vanhalla dinosauruksella. Simpanssit eivät nouse edes ratsunsa selästä.
”Mikä meininki, sä varmaan pärjäät niine hyvines?” toinen vitaalisimpansseista kysyy.
”Joo ei mulla mitään hätää ole. Menkä te vaan, teillä on varmaan oikeitakin potilaita”, Läiskä sanoo valokäätyjen keskeltä.
”Kyllä. Me lähdemme sitten päivystämään. Mutta jos tuntuu siltä, niin voithan sä mennä omalla kyydillä sinne lasarettiin näyttäytymään. Nimittäin noi valopiuhojen hiertymät saattaa kyllä tulehtua. Tohtori Otti saattaa haluta sipaista niihin vähän vaseliinia”, vitaalisimpanssi toteaa.
”Kiitos ohjeista”, Läiskä sanoo.

takametsa%cc%882_2_va%cc%88riYksisaksi-Paxi on tiedustellut valopiuhasotkun ja todennut, että sähköä niissä ei kulje.
”Leikatkaa!” hän käskee.
Ravut alkavat leikata ja tuossa tuokiossa valopiuhat on leikattu lyhyiksi pätkiksi.
”Kiitos ravut, teistä oli iso apu”, Läiskä sanoo.
”Kiitos meidänkin puolesta, tuo ärsyttävä valonauha ei koskaan enää loista”, yksi kivitaskuista sanoo.

Läiskä huomaa sen kaulaan on tulleen hiertymän, josta vitaalisimpanssikin mainitsi. Se päättää mennä lasarettiin Otille.
”Johan nyt on jouluvalot”, Otti sanoo. ”Jos vielä tulee samasta paikasta potilaita, niin täytyy tehdä lasaretin suuronnettomuushälytys. Tämä kyllä vielä saadaan hoitumaan lasaretin nykyisillä voimilla”, Otti pohtii. Se ei muista vastaavaa ruuhkaa koskaan sattuneenkaan.
”Olisihan ne akuuttiapinat ja vitaalisimpanssit voineet ilmoittaa etukäteen, että potilaita tulee tähän tahtiin”, Otti mietiskelee.
Hän päättää ohjeistaa vastaavien tilanteiden varalta, että onnettomuuspaikoilta, josta lasarettiin mahdollisesti tulee useampia potilaita, tai vaikka vain yksikin totista hoitoa vaativa potilas, täytyy asiasta tehdä ennakkoilmoitus.

Onneksi vakavammilta vammoilta nyt vältyttiin. Vähän piti piikitellä ja voidella mutta molemmat potilaat voivat nyt hyvin. Otti päättää kotiuttaa heidät saman tien, jotta lasarettiin saadaan taas tilaa uusille potilaille.
”Olkaahan varovaisia”, Otti sanoo Läiskälle ja Rohmulle.
”Ollaan, ollaan”, Rohmu sanoo. Kaverukset päättävät mennä juhlimaan kotiutumistaan kahvilaan, jossa on vastaleivottuja joulutorttuja ja metsän parasta glögiä.

 

Seuraava osa ilmestyy 6.12.2016.

Lataa värityskuva1 tästä!

Lataa värityskuva2 tästä!

 

Teksti Marko Partanen
Piirros Marjut Makkonen