Takametsän auttajat 11

By |2016-12-22T13:25:02+00:0022.12.2016|
takametsa%cc%8811va%cc%88ri

Iloista joulua! Toivottaa Takametsän väki.

Takametsän auttajat – Jouluvalot – Osa 11/11.
Tiesitkö, että Takametsässä kaikki eläimet auttavat toisiaan? Ehkä tiesit mutta sitä et varmaankaan tiennyt, että kaikilla eläimillä on tarkasti suunniteltu tehtävänsä. Tämä tarina on kaikille lapsille ja melkein kaikille aikuisillekin.
Lataa tarinan lopusta värityskuva.

On jouluaattoaamu. Takametsään on satanut vahva lumipeite. Näin oli käynyt joka joulu sen jälkeen, kun Takametsästä oli tullut kansallispuisto. Luonnonlaki määräsi, että kansallispuistossa on talvella lunta ja niin luonto aina teki. Pakkasukko kipusi hyvissä ajoin lasaretin taakana olevalle vuorelle ja henkäili sieltä kylmää pakkasilmaa alas Takametsään. Luontoäiti parkkeerasi vitivalkoiset pilvensä metsän ylle, mistä ne laskivat lumilastinsa alas Takametsään. Pian koko metsä oli lumen peitossa.

Takametsän tyynimmässä kulmauksessa ahersi Täkki Hämähäkki. Se oli virittänyt ompeleensa kahden isoimman puun väliin. Täkki kutoi valtavaa peitettä, joka oli kuin ison laivan purje. Joka vuosi hän kutoi siihen lisää alaa.

Täkki Hämähäkin kutomaa valtavaa peitettä tarvittiin aina jouluisin. Täkki oli taas viimeistelemässä ompeleitaan, kun hänen luokse tulivat Mammutti Lihapää ja Hauber-norsu.
”Jokos täällä on valmista?” Hauber-norsu röhähti ystävällisesti.
”Mikä on meininki, pannaanko viltti niskaan?” kysyi Mammutti Lihapää.
Täkki Hämähäkki pyysi odottamaan hetken, sen pitäisi tehdä vielä pari ristipistoa, jonka jälkeen peite olisi tältä joululta valmis. Hauber-norsu ja Mammutti Lihapää päättivät juoda sillä välin glöginmakuiset proteiinipirtelöt, sillä energiaa tarvittaisiin pian.

”No niin hyvät herrat, nyt peite on valmis”, Täkki sanoi.
”Laitetaan laiskat ihmettelemään”, Mammutti Lihapää sanoo.
Mammutti Lihapää ja Hauber-norsu käyvät puiden väliin purjeen alle. Täkki Hämähäkki käy irrottamassa purjeen kiinnitykset molemmista puista ja purje putoaa Lihapään ja Hauberin selkään. Purje on iso ja raskas. Se on todella kestävää tekoa ja se on niin pitkä, että kun Lihapää ja Hauber alkavat vetää sitä, purjeella ei näy olevan loppua ollenkaan. Se laahaa pitkällä vetäjiensä perässä.

Mammutti Lihapää ja Hauber-norsu alkoivat vetäääpurjetta kohti vuorenlakea. Ne mylvivät mennessään. Se on merkki vuorenlaella olevalle pakkasukolle, että täältä tulaan. Silloin pakkasukko tiesi olla puhaltamatta Takametsään kylmää ilmaa ainakaan kovin voimakkaasti. Kylmä vastatuuli olisi tehnyt peitteen vuorenlaelle vetämisestä monin verroin työläämpää.

Nousu on todella raskas mutta kaverukset Lihapää ja Hauber ovat tehneet sen ennenkin. Vanhasta tottumuksesta ja proteiinipirtelön antamalla voimalla Lihapää ja Hauber saavuttavat vuorenlaen askel askeleelta. Huipulta vuoren sisään sukeltaa valtava kraateri.
”Varo alas putoavaa kraateria”, Mammutti Lihapää muistuttaa kaveriaan, vaikka tietää tämän muistavan sen muutenkin.
Hauber kurkistaa kraateriin mutta sieltä kurkistaa takaisin vain pimeys.

Lihapää ja Hauber levittävät purjeen leveäksi kraaterin viereen. Sitten kaverukset menevät kraterin aukolle ja karjaisevat alas pimeyteen niin kovaa kuin jakasavat: ”Onko joulumieltä?”
”Joulumieltä, joulumieltä, joulumieltä, joulumieltä”, kraaterin kiviset seinät kaikuvat Lihapään ja Hauberin huutoa. Kun kaiku on ohi, soihdut syttyvät kraaterin pohjalla. Niitä on valtavasti ja ne valaisevat koko vuoren sisustan. Moniääninen kuoro vastaa: ”Tottakai on joulumieltä!”
Ja taas kaiku toistaa: ”Joulumieltä, joulumieltä, joulumieltä, joulumieltä!”
Kraaterin sisälle voi käydä maanpinnalla olevan luolan kautta. Hauber ja Lihapää näkevät vuoren laelta, että alas kraaterinpohjalle on tänäkin jouluna kokoontunut koko Takametsän väki.

”Käykää hissilavalle”, Lihapää huuttaa ja kaikki muut paitsi linnut, jotka pystyvät lentämään ylös käyvät hissilavalle. Ylhäällä on köydet, joilla Lihapää ja Hauber kiskovat kaikki hissilavalle asettuneet ylös. Pian linnut lehahtavat vuoren huipulle kraaterinaukosta valtavana parvena, niiden imussa pöllähtää hyttysarmeija.

Lihapää ja Hauber vetävät ja mylvivät: ”Hii-op, hii-op” ja hissilava hilautuu vuorenhuipulle.
”Kaikki purjeen päälle!” Hauber-norsu komentaa kohteliaasti.
Kaikki mahtuvat kuin mahtuvatkin purjeen päälle. Sitten Hauber-norsu ja Mammutti Lihapää kiskovat purjeen vauhtiin. Koko Kaikki eläimet liukuvat purjella vuorenrinnettä myöten alas Takametsään. Perinteisen joululaskun aikana eläimet toivottelevat toisilleen: ”hyvää joulua” ja ihailevat yhdessä Takametsässä loistavia jouluvaloja. Jopa kivitaskut myöntävät, että ne näyttävät kauniilta.

Vuorenrinteen jyrkempi osuus saa purjeen liukumaan yhä kovempaa.
”Varopas Aargh, etteivät isot kunniamerkit putoa näin rajussa kyydissä”, päällikkö Lepsu sanoo.
”Ai niin, niin-niin, noinnin varovainenhan tässä täytyy olla, että isot kunniamerkit pysyvät kyydissä.”

”Jouluniloja, Jouluniloja, syödään torttuja monia kiloja”, Karhu Taikinakoura julistaa.
”Se on sillä lailla, että hyvää joulua kaikille”, Silmälasikäärme tarkka huudahtaa.
”Kyllä on näin, että hyvät joulut!” toivottaa Mittarimato Summanmutikainen.
”Hyvää joulua, Takametsän väki!” Lepsu päällikkö sanoo hieman ennen liun loppua.
”Ai niin, niin-niin, noinnin hyvää joulua vaan”, apulaispäällikkö Aasi Aargh sanoo.

Takametsän auttajat päättyy tähän.

Lataa värityskuva tästä!

Teksti Marko Partanen
Piirros Marjut Makkonen