dsc_0967-1

Oireista työdiagnoosiin on Sanoma Pron lokakuussa 2016 julkaisema uusi ensihoidon oppikirja. Kirjan toimituskunta – Pasi Alanen, Juha Jormakka, Antti Kosonen ja Simo Saikko – koostuu kokeneista ensihoidon ammattilaisista. Jokainen heistä työskentelee tällä hetkellä ensihoidon opettajana ja kouluttajana.

Kirjan tarkoitus on kertoa perusteet ensihoitopotilaan systemaattiseen tutkimiseen ja antaa malleja haastatteluun ja tilanteen arviointiin. Esipuheen mukaan kirja on tehty ”ensihoitotyötä silmälläpitäen, mutta se käy hyvin myös sairaanhoitajille, lähihoitajille ja pelastajille tai muille ammattiryhmille, jotka tutkivat potilaita”.

Tekoprosessissa on tehty selkeitä rajanvetoja: Esimerkiksi EKG:n tulkinta ja suuronnettomuudet on rajattu pois. Kirja käsitteleekin nimenomaan potilaan tutkimista ja siihen liittyvää prosessia, ollen suunniteltu rakenteeltaan järjestelmällisesti eteneväksi kuin ABCDE-malli.

Tuoreen tiedon mukaan kirja on päätetty ottaa syksystä 2017 lähtien mukaan myös hoitotason valtakunnallisen tentin tenttimateriaaliksi. Tarkempi perehtyminen lienee siis paikallaan, joten Asema tekee kirjalle ensiarvion. Mistä on kysymys ja kenelle kirja on tehty?

Ensimmäinen selaus paljastaa loogisen rakenteen

Sisällysluetteloa katsoessa kirja tuntuu erittäin loogiselta. Alussa on oppikirjamaiseen tapaan tutkimista, hoitamista ja kirjaamista ohjaavaa lainsäädäntöä sekä etiikkaa. Tähän laajaan kokonaisuuteen on kuitenkin onnistuttu luomaan poikkeuksellisen tiivis katsaus, sillä vain kymmenisen sivua myöhemmin kirja siirtyy jo suoraan asiaan – eli potilaan tutkimiseen.

tyo_kaavio_rotate

Oireista työdiagnoosiin. Sanoma Pro 2016 (peukalo hankittava erikseen, ei kuulu vakiona kirjan myyntipakkaukseen)

Koska kyse on oppikirjasta, tiettyihin käytännön asioihin ja toimintatapoihin lähdetään aivan alusta alkaen. Alussa selitetään perusperiaatteet vakioidusta toimintamallista (hoitaja 1 ja 2 / hoitaja ja kuljettaja) sekä esimerkiksi kommunikaatiosta ja tarkistuslistoista. Mikäli olet onnistunut missaamaan joitakin viimeaikaisista ensihoidon lempilapsista – lyhenteistä, listoista ja muistisäännöistä – tämän kirjan luettuasi tunnet niistä taatusti useimmat.

Lukuja on pitkälti jäsennetty erilaisten ensihoidossa käytettävien kaavojen mukaan ja jo pelkästään ensiarviossa käydään läpi DrABC (DangerABC), AVPU ja ABCDE. Ratkaisu toimii hyvin, sillä asian eteneminen kirjassa jatkuvasti tietyn logiikan mukaan tukee oikeaa toimintajärjestystä. Työtä jo tehneelle lukeminen ja asiajärjestys tuntuu luontevalta, alaa vasta opiskeleva ehkä oppii huomaamattaankin ensihoidon ”prosessiajattelua”.

Kirja rakastaa kaavioita ja tarkistuslistoja niin paljon, että työn raskaan raatajasta tuntuu hetkittäin hieman oudolta ajatukselta että esimerkiksi PHEWS-pisteytystä tulisi oikeasti alkaa laskemaan kohteessa.

Kirjan ajatus tämän takana on kuitenkin se että ensihoidon päätöksenteko tulee todennäköisesti nojaamaan yhä enemmän eri järjestelmien tuomaan systemaattisuuteen, joten nämä järjestelmät on hyvä tuntea. Jokainen kuitenkin soveltaa nämä listat ja mallit työhönsä omalla tavallaan. Erilaiset apukeinot ja strukturoidut listat sulautuvat aina viime kädessä siihen omaan tapaan haastatella, ajatella ja edetä siinä kokonaisprosessissa, miten potilaan tilan arviointia kohteessa toteutetaan.

Eräs erityismaininnan ansaitseva lähestymistapa kirjassa on SOCRATES-mallin tuominen mukaan eri potilasryhmien haastattelun tueksi. Mallia on sovellettu useisiin eri potilasryhmiin kirjassa ja valmiiden kysymysten muodossa esitellyt strukturoidut haastattelukaavat ovat varsin kattavia ja selkeitä. Malli on opiskelun lisäksi mukava tapa tarkastella kriittisesti juuri omaa tapaansa haastatella erilaisia potilasryhmiä.

Sairauksia, vammoja ja sosiaalista hätää

Kirja on tutkimisen osalta jaoteltu neljään päälukuun: Potilaan tutkiminen yleisesti, sairastuneen potilaan tutkiminen, vammautuneen potilaan tutkiminen sekä erityisryhmien tutkiminen. Jokaisen pääotsakkeen alla eri potilasryhmät on lisäksi jaoteltu alaotsikoihin pääasiallisen vaivan tai mekanismin mukaan – esimerkiksi hengitysvaikeuspotilaan tutkiminen, vatsakipuisen potilaan tutkiminen ja niin edelleen. Vammapotilaan tutkimisen osalta omat lukunsa on varattu sekä korkea- että matalaenergiaisille vammoille.

Eri potilasryhmiä käsittelevät luvut sisältävät aina samankaltaiset pääkohdat: Mm. ensiarvio, tarkennettu arvio, seuranta, korkea- ja matalariskiset syyt sekä niihin viittaavat löydökset. Oireiden syihin ja mahdollisiin sairauksiin niiden takana ei jäädä pahemmin roikkumaan. Eri sairauksien ja oiretilojen kuvaukset jäävät lyhyiksi kappaleiksi, päähuomion ollessa siinä mitä sairauden mahdollisuus potentiaalisesti merkitsee nimenomaan sillä hetkellä kohteessa tai pakettiautossa oleville ihmisille. Esimerkiksi oireiden fysiologista taustaa selitetään vain aivan välttämättömimmin osin, kirjan olettaessa lukijansa omaavan eri perussairauksista riittävät perustiedot. Huomionarvoista onkin, että toimituskunnassa ei ole ollut mukana yhtäkään lääkäriä.

Jokaisen potilasryhmän kohdalla käydään aluksi läpi ne asiat, joihin nimenomaan ao. oireistolla varustetun potilaan kohdalla on syytä kiinnittää erityishuomiota. ABCDE-malli painottuu jokaisessa luvussa niihin asioihin, jotka nimenomaan kyseisen potilasryhmän tutkimisessa ovat tärkeitä. Kirjassa on lyhyet ja tiiviit osuudet myös sosiaalisista hätätilanteista sekä elottomuudesta ja kuolemasta. Em. asioita käsitellään myös hyvin konkreettisesti, kirjasta löytyy mm. valmis kaavio ISBAR-ilmoituksen teosta sosiaali- ja kriisipäivystykseen.

Mitä kirjasta sitten jää käteen?

Kirjan suurin vahvuus on sen erittäin tiivis ja järjestelmällinen rakenne sekä asioiden kenttätyöhön sopiva konkreettisuus, joka jatkuu yhtenäisenä linjana läpi koko teoksen. Oireista työdiagnoosiin on kuitenkin (kirjoittajilleen uskollisesti) kirjoitettu ehdottomasti ja ensisijaisesti oppikirjaksi. Tiettyjä asioita esitellään valikoiden aivan alkeista lähtien, esimerkiksi GCS ja verenpaineen manuaalinen mittaus. Kirjan äärimmäinen tiiviys ja helppolukuisuus kuitenkin mahdollistaa sen, että myös kokeneemman lukijan on mahdollista halutessaan hypätä helposti yli jo tutuista asioista.

tyo_kaavio2_rotate

Oireista työdiagnoosiin. Sanoma Pro 2016

Oireista työdiagnoosiin on siis ehdotonta luettavaa alan opiskelijoille – tekemäni pienen pikagallupin perusteella tätä mieltä on myös jokunen opiskelijakin – mutta kirja on mielenkiintoinen myös alalla jo tovin olleelle. Selkeän jäsentelynsä vuoksi kirja soveltuu näet kertaamisen lähdemateriaaliksi erittäin hyvin.

Itselleni tuli kirjan luettuani väistämättä mieleen se, että kirjan pohjalta olisi erittäin helppo järjestää vaikkapa toimipistekohtaista kertauskoulutusta erilaisten potilasryhmien kohtaamisesta ja tutkimisesta. Tämä johtuu siitä, että kirjaan on jäsennetty valmiiksi selkeiden alaotsikoiden alle ne olennaiset asiat, joita nimenomaan kentällä tarvitaan – ei juurikaan mitään ylimääräistä. Myös käytännön tekemisestä (hengitysäänten kuuntelu, vatsan palpaatio yms.) löytyy hyviä tiivistelmiä, jotka sopivat hyvin suoraan kertausmateriaaliksi.

Kirja haastaakin hetkittäin mukavasti. Huomasin henkilökohtaisesti jääväni lukemaan esimerkiksi hengitysäänten kuuntelua käsittelevää lukua erityisen ajatuksella, samoin SOCRATES-mallin lähestymistapa haastatteluun haastaa pohtimaan.

Onko oma työssä vakiintunut mallini haastatella optimaalinen? (ei) Voisinko kehittää sitä? (kyllä) Riittävän kattava ja olennaiseen keskittyvä haastattelu on kuitenkin hyvän hoidon kulmakivi ensihoidossa sekä parantaa esimerkiksi lääkärille tehtävää konsultaatiota tai hoito-ohjeen pyytämistä. Kirjan mallit toimivat uuden asian opettelun lisäksi myös oman vakiintuneen toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä.

Tietoa kirjassa on todella paljon, lähtien perusasioiden muistuttamisesta ja päätyen esimerkiksi eri leikkausten haava-arpien tyypillisiin sijainteihin. Osa tiedosta ja etenkin kirjan taulukoista (esimerkiksi intoksikaatiot / vatsakivun syyt) olisi teoriassa kentällä hyödyllistä jopa hakuteoksen tapaan käytettynä. Kirja ei ole kuitenkaan aivan ”reisitaskukokoa” ensihoidon taskuoppaan tyyliin.

Jokainen omaksuu valtavasta tietomäärästä sen minkä kykenee, omin painotuksin. Hoidosta työdiagnoosiin -kirja on kuitenkin (ensimmäisen painoksen virheistään huolimatta) kirja, joka on hyvää ja monikäyttöistä luettavaa kaikille alalla työskenteleville tai sinne aikoville.

Tekijänsä mukaan Oireista työdiagnoosiin on systemaattinen malli ja järeä työkalu

”Systemaattisuus on nykyisen tiedon mukaan ainut tapa taata turvallisuus ja oikea hoito. Kirjan ajatuksena on ollut tehdä systemaattinen malli tutkimiseen, joka yleistyisi vähitellen työssä olevienkin ensihoitajien kesken”, kertoo Juha Jormakka, kirjan toimituskunnan jäsen ja ensihoidon lehtori Saimaan Ammattikorkeakoulussa.

Jormakka peräänkuuluttaakin tasalaatuisuutta: Mikäli tutkimukset ja mittaukset tehdään aina samalla tavalla, ei tule yllätyslöydöksiä – ainoastaan löydöksiä. ”Tavoitteena on ollut tuoda yhteen opukseen kootusti se mitä tutkitaan ja mitä löydökset tarkoittavat. Tällöin työdiagnoosiin pääsy on selkeä kokonaisuus. On helpompi saada tutkiminen haltuun, jos jonkinlainen kokonaisuus on löydettävissä yksistä kansista.”

Tekijät haluaisivat kirjan löytävän yleisönsä myös akuutin ensihoidon ulkopuolella. ”Jos muutkin hoitoalan ammattilaiset – esimerkiksi kotihoidon työntekijät – tunnistavat hätätilapotilaat paremmin, hyödyt ovat selvät. Riskit pienenevät, hätäpuhelut ovat loogisempia ja saatava ennakkotieto on parempaa”, Jormakka jatkaa. Hänen mukaansa muiden oireiden tunnistaminen parantaa myös potilaan saamaa hoitoa ja arvioita tilanteen muutoksista. ”Mikäli varhaiset oireet tunnistetaan ennen tilanteen pahenemista, voidaan säästää kustannuksia sekä potilasta vakavalta sairastumiselta.”

Jormakka oli mukana hiljan järjestetyillä Ensihoitoalan liiton koulutuspäivillä, jossa tuotiin esille miten Valvira ja vastuulääkärit ovat huolissaan potilaiden saamasta hoidosta ja hoitamatta jättämisistä. Potilaiden hätätilanteita ei aina tunnisteta ja kuljettamattajättämispäätöksiä tehdään riittämättömin perustein. Jormakan mukaan tulevaisuuden sähköisiin kirjaamisiin tuleekin ennen pitkää mukaan riskipisteytysjärjestelmä, jonka käyttäminen vaatii järjestelmällistä tutkimista.

Myös järjestelmällinen haastattelu auttaa arvioimaan potilaan kokonaisvointia, eikä pelkästään sen hetkistä henkeä uhkaavaa tilannetta. ”Tulevaisuudessa ensihoidon tehtäväksi tulee asetuksen mukaan myös hoidon tarpeen arviointi. Siihen tarvitaan järeitä työkaluja, joista tämä kirja on yksi sellainen”, Jormakka summaa.

Kirjasta puhuttaessa on aina kysyttävä myös tietyt vakiokysymykset: Jos kirjalle tehtäisiin jatko-osa, mikä sen otsikko olisi? Entä jos kirjasta tehtäisiin elokuva, kuka olisi pääosassa?

”Oireista työdiagnoosiin 2 – ensihoitopotilaan tutkiminen uuden teknologian aikakaudella. Pääosassa Jet Li ja Sigourney Weaver.”

 

Teksti: Erik Lydén

Kirjoittaja on lähestyvää hoitotasoa kohti tasaisen tuskallisesti mönkivä kyytimies, joka haluaa selkolukuisia ensihoidon teoksia oman tekemisensä ja ylitäyden päänsä tueksi.