Joutsen on pelastettava – piste!

By |2016-10-24T00:19:55+00:0023.10.2016|
Kuvan joutsenperhe ei liity tapaukseen.

Kuvan joutsenperhe ei liity tapaukseen.

Eläin on pelastettava, ihmiset päättävät. Soitetaan hätäpuhelu ja paikalle tulee viranomainen. Eläin saa apua, vaikkei aina olisi tarvekaan. Eikö luontoäiti osaa hoitaa omiaan?

Pelastusyksikkö hälytettiin siipirikon joutsenen avuksi. Paikalle tultuaan palomiehet näkivät hyvinvoivannäköisen joutsenen uimassa lammessa. Paikalla oli jonkin verran ihmisiä, joista muutamat olivat lintuharrastajia. Lintuarrastajat kertoivat, että joutsen oli potenut siipivammaa jo useamman kuukauden ajan. Linnusta oltiin oltu yhteydessä Korkeasaareen, josta kerrottiin, ettei asialle tarvitse tehdä mitään ennen kuin lintu on oikeasti ongelmissa kuten vaikkapa jäätyy talvella kiinni lampeen.
Monet silminnäkijät kuitenkin vaativat ponnekkaasti, että palomiesten tai poliisin olisi tehtävä jotakin. Poliisi ei tullut paikalle, se perusteli, ettei toimi, koska kyseessä on villieläin eikä siitä ole kenellekään vaaraa. Monien mielestä palomiesten olisi pitänyt pyydystää lintu ja toimittaa hoitoon.

Palomiehet kuitenkin poistuivat paikalta, kun olivat todenneet tilanteen: joutsen ui lammessa ja se vaikutti siminnähden hyvinvoivalta. Vähän ajan päästä palomiehet hälytettiin samaan paikkaan uudelleen. Nyt joutsen ui samassa lammessa mutta sillä oli riita päällä. Se taisteli toisen joutsenen kanssa, jolla oli perhe mukana. Nyt silminnäkijöiden mukaan palomiesten olisi tullut mennä taistelevien joutsenten väliin, erotettava riitapukarit toisistaan ja vietävä loukkaantunut joutsen hoitoon. Palomiehet poistuivat tilanteesta, kun olivat todenneet tilanteen seuraavanlaiseksi: kaksi joutsenta selvittelee välejään.

Kyseessä oli aivan normaali luonnon tilanne; valtataistelu, reviirikiista, kiista naaraasta, ehkä kaikkea näitä? Mitä, jos tämä tilanne olisi sattunut luonnossa, ei-urbaanissa paikassa? Olisiko syntynyt vääryys, kun kukaan ei auta?
Luonnolla on tapana hoitaa luonnon asiat luonnollisella tavalla. Siihen kuuluu, että sairas tai heikko yksilö ei selviä. Siihen kuuluu, että vahvempi yksilö määrää ja jos joku asettaa pomon käskyvallan kyseenalaiseksi, asiasta tapellaan. Joskus käy niinkin, että joku tapetaan raakamaisesti ja syödään pois, kun on nälkä. Tämä kaikki on tuttua, jos on kuunnellut biologian tunnilla tai katsonut luontodokumentteja. Se on eläinten normaalia elämää. Eikä se sisällä sen isompaa dramatiikkaa.

Eläinten maailmassa draaman aiheuttaja on usein ihminen. Ihminen haluaa puuttua ja auttaa julmilta näyttävissä tilanteissa, jotka ovat eläimille normaalia elämää. Siinä sulat joskus pöllyävät ja veri lentää – se kuuluu asiaan. Eläin ei ole ihminen, jonka tappelun väliin on lakisääteisesti mentävä ja jonka on saatava vaivoihinsa hoitoa.
Silti eläintäkin voidaan ja pitää auttaa mutta ei väkisin. Joutsenta ei nyt ollut mieltä ottaa väkisin kiinni ja viedä hoitoon – se on luontokappale, jolle oli luonnossa oma kohtalonsa. Tässä tapauksessa loukkaantunut joutsen olisi selvinnyt reviiri- tai naiskiistastaan lähtemällä pois tilanteesta. Se ei kuitenkaan halunnut tehdä sitä – se halusi taistella, koska sillä oli voimia ja se uskoi itseensä. Se halusi hoitaa asioita kuten eläimet hoitavat. Ei kuten ihmiset hoitavat.

Palomiehet auttavat monesti luonnonvaraisia eläimiä, jos se on välttämätöntä. Monesti sillä ei ole resursseja kuin korkeintaan yrittää pyydystää eläin. Hoitoon kuljetuksiin tai eläimenhoitajaksi on harvoin mahdollista ryhtyä. Monesti eläinten asiat hoituisivat ilman pelastuslaitostakin luonnollisella luonnontavalla mutta luonnosta vieraantuneet ihmiset aiheuttavat paineen tehdä toisin.

Useinkaan asutusten lähellä tapahtuvat eläinten asiat eivät enää hoidu luonnollisella tavalla, vaan urbaanien ihmisten tavalla. Luonto ei saa hoitaa ihmisten ilmoilla tapahtuvia eläinten asioita, vaan sen täytyy tapahtua ihmisten tahdon mukaisesti, joskus jopa luonnon vastaisesti. Monesti tätä tehtävää varten hälytetään viranomainen, vaikka sen voisi paikalla oleva ihminen itsekin hoitaa ja vaikka siihen ei tarvitsisi puttua ollenkaan.

Joutsenkeikka päättyy lopulta siten, että palomiehet ryhtyvät soutelemaan lammella joutsenen perässä pyydystääkseen sen. Luontokappale saadaan lopulta kiinni ja toimitetaan hoitoon pitkän matkan päähän. Luonnonvarainen eläin pelastettiin väkisin, koska ihmisillä oli eläimen puolesta paha mieli. Kyseessä oli luontokappaleiden luonnollinen välien selvittely ja tapahtumat etenivät luonnon tavalla siltikin, vaikka toinen linnuista oli siipirikko ja oli epäilemättä jäänyt alakynteen. Luonnonvaraisen joutsenen oli nyt sovittava urbaanin ihmisen muottiin, koska ihminen halusi niin. Kumpi olisi ollut lopulta parempi, se, että lintu olisi saanut kokea tilanteen villieläimen tavoin vai se, että ihmiset härkkivät lintua ensin toista vuorokautta ja kuljettavat lopulta sen pitkän ajomatkan päähän? Empaattisuus on hyvä asia mutta nyt jäi kysymysmerkiksi se, että ketä kohtaan empatiaa tarjoiltiin – oliko se joutsenen hyväksi vai ihmisen hyväksi.

Eläinten auttaminen on pelastuslaitoksille tärkeää ja näkyvää toimintaa. Yksikään palomies tai poliisi ei sydämettömyyttään jätä auttamatta eläintä. Yleensä eläinasioissa konsultoidaankin asiantuntijoita, joiden neuvoja pyritään parhaan mukaan noudattamaan. Usein eläimiä autetaan, vaikkei niiden hätä niin kova olisikaan. Monesti eläin saa apua siksi, että ihmisen mieli rauhoittuisi. Se ei aina ole luontoa kohtaan oikein.

Luonto muuttuu, kun ihminen siihen puuttuu!

Teksti Marko Partanen