Riku Niemi PRESS 2

Riku Niemi esiintyy Hannan puolesta -hyväntekeväisyyskonsertissa Porvoon tuomiokirkossa 23.10. 2016. (Kuva Niina Hörkkö)

”Tämä on erikoislaatuinen tapaus, se sattui niin lähelle, että olen mielläni mukana. Haluan olla ilahduttamassa ja luomassa uskoa tulevaisuuteen”, Riku Niemi sanoo.
Hän on yksi Hannan puolesta -konsertin esiityjistä.


Riku Niemi saa paljon hyväntekeväisyyspyyntöjä mutta ei tee sitä yleensä julkisuudessa. Hän saa orkesterinsa kanssa julkista tukea, jota hänen mielestään ei tule käyttää hyväntekeväisyyteen.
”Orkesteri ei tee hyväntekeväisyyttä mutta minä yksityishenkilönä teen”, Niemi linjaa.

Hannan puolesta -konsertti on hänelle poikkeuksellista, sillä nyt hyväntekeväisyyttä tehdään julkisessa konsertissa.
”Haluan olla ilahduttamassa ja luomassa uskoa tulevaisuuteen, että ihmiset uskaltaisivat pyytää ja antaa tukea.”
Niemen mukaan ihmiset antavat läheisillensä joskus liikaakin tilaa – surra ja kokea rauhassa.
”Ihmiset kuitenkin kaipaavat elämän alhoihin ja huippuihin läsnäoloa ja muistetuksi tulemista”, Niemi sanoo.

Hän löytää konsertista paljon yhtymäkohtia menneeseen. Porvoon tuomiokirkko tuli hänelle tutuksi kamariorkesteri Avantin aikoina. Myös muut esiintyjät ja Hanna ovat entuudestaan tuttuja. Jorma Kääriäinen oli aiemmin Riku Niemi Orchestran solisti. Siihen aikaan Hanna puolisonsa kanssa oli tuttu näky keikoilla.
”On ilo päästä esiintymään Jorma Kääriäisen kanssa. Uskon, että saan solististakin tilaa mutta aion tuoda vibrafonin mukanani.”
Sen enempää Niemi ei ohjelmistosta paljasta mutta kertoo, että se täyttyy Hannalle tärkeistä kappaleista.

 

Lyömäsoittimille ei

Kirkossa esiintyminen herättää tunteita. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä ja vaatimuksia siitä minkälainen ohjelmisto tai käytös on kirkossa soveliasta.
Jos joku haluaa tehdä yleisistä normeista poikkeavaa ja jos sille on yhteisön tuki, niin se on Niemellekin ok. Muuten hän pysyttelee konservatiivisena.
Nuorena poikana Niemi kiersi koulun kuoron kanssa kirkoissa soittamassa. Silloin hän törmäsi toisinaan jyrkkäänkin ajatteluun siitä, millä instrumenteilla kirkoissa on soveliasta soittaa. Hänen lyömäsoittimiinsa ei joka paikassa suhtauduttu suopein silmin, ne kun olivat perinteisiä kirkkoinstrumentteja eksoottisemmat.
”Ei täällä ole haitarillakaan soitettu”, perusteli Seinäjoen kirkkoherra ja kielsi lyömäsoittimet kirkossa.
Perustelu ei uponnut nuoreen lyömäsoittajaan, joka tunsi myös insrtumenttien historian. Siinä kirkon perinteiset urutkaan eivät aivan puhtaimpia pelejä olleet. Niillä kun soiteltiin aikoinaan musiikkia muun muassa gladiaattorinäytöksissä ja orgioissa.
”Kirkko on mielenkiintoinen, sakraali, tila. En ole uskonnollinen mutta henkinen ihminen olen. Minun on helppo mennä kirkkoon, kun siihen ei liity vaatimusta uskonnollisuudesta”, Niemi pohtii.
Häntä uskonnollisuus ei häiritse, vaan hän arvostaa sitä, jos se ei ole muita halveksivaa.

Teksti Marko Partanen

Tässä lisää aiheesta:
Hannan puolesta – Kampanja ystävälle
Ei kannata luovuttaa – rakkaus voittaa

hannaposteri_leikkuu