Raivaa takaosaa nostamalla

By |2016-08-29T08:30:01+00:0029.08.2016|

Katollaan olevan auton takaosan nostaminen on näyttävä mutta ei mikään ihmeellinen raivauskeino.
”Jokainen keikka on erilainen ja niistä selvitäksemme tarvitsemme vaihtoehtoja”, vuoromestari Mikko Saastamoinen sanoo.

Takaosan nostaminen on yksi vaihtoehto, kun altistunut pitää auttaa ulos katollaan olevasta autosta. Se voi olla ratkaisu potilaan rangansuuntaiseen evakuointiin.
”Täytyy olla vaihtoehtoja mutta vaihtoehto ei voi olla se, että avataan ovi ja revitään kaveri ulos, kun muuta ei keksitty”, Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen vuoromestari Mikko Saastamoinen sanoo.
Koulutustilanteissa hän usein näyttää takaosan nostamisen, mikä on näyttävä toimenpide mutta ei mitenkään ihmeellinen tehdä, kun sen osaa.
Saastamoinen ja Satakunnan pelastuslaitoksella työskentelevä Jarno Joensuu ovat tieliikennepelastamisen spesialisteja, he neuvovat Asemalla, miten takaosan nostaminen tehdään.

Näin nostat takaosaa

1. Auto stabiloidaan pelastusportailla.
2. Levittimen ketjut kiinnitetään etu- ja taka-akseliin.
3. Nosto varmistetaan kiristysliinalla alustan tukevista kiinnityspisteistä, vaikkapa myös etu- ja taka-akselista.
4. Lasi rikotaan ja molemmat takaovet avataan.
5. Levitin asetetaan leuat levitettynä esikiristettyihin ketjuihin. Ketjun ja pohjan väliin, taitekohtaan, asetetaan pelastusportaat, jotta ketjun veto suuntautuu ylöspäin.
6. Molemmille puolille, samaan kohtaan, B-pilarien taakse kynnyskoteloon leikataan vekki tai kynnyskotelo puristetaan molemmin puolin samasta kohtaa kasaan.
7. C- ja mahdolliset D-pilarit katkaistaan. A- ja B-pilarit jätetään kantaviksi.
8. Jos auto on taka- tai 4-vetoinen, kardaaniakseli irrotetaan tai katkaistaan, se onnistuu leikkureilla. Kardaanikoteloon saattaa joutua tekemään apuleikkauksia.
9. Puristetaan levitin kiinni.
10. Liina kiristetään, jotta levittimen ketjut voidaan kiristää uutta puristusta varten.
11. Puristus tehdään niin monta kertaa, että riittävä tila saadaan aikaiseksi.

IMG_3678Paloesimies Jarno Joensuu sanoo, että takaosan nostaminen on nopea tehdä, yksinkertainen stabiloida, ei vaadi ylimääräistä tankolevitintä ja se onnistuu kaikkien nykyaikaisten pelastusyksiköiden hydraulisella pelastussarjoilla.
Mikko Saastamoisen mukaan toimenpide on silti syytä käydä kouluttajan kanssa läpi ensimmäisen kerran. Ennen vetoa on tarkistettava, että ketjut ovat kunnolla, väärin ollessaan ne voivat korkata.
– 3-oviseen katollaan olevaan ajoneuvoonkin voi  tehdä takaosan noston, mutta se on työläämpi toteuttaa. Tuolloin pitää kylki leikata b-pilarin takaa sivuikkunan alareunasta kynnyskoteloon asti. Tämä onnistuu puukkosahalla tai leikkurilla. Hidas se kuitenkin on ainakin nykyautossa, Joensuu sanoo.
Saastamoinen painottaa, ettei ole yksiselitteisesti tiettyjä tilanteita, mihin käytetään aina jotain tiettyä raivausmenetelmää. Koska jokainen keikka on erilainen, on pelastajilla oltava erilaisia keinoja hoitaa tehtävä.

 

Noormarkussa keikalla

Noormarkun vpk teki takaosan noston keikalla elokuussa 2016.
Henkilö oli ajanut loivassa vasemmalle kaartuvassa mutkassa tien oikealta puolelta ulos. Suistuessaan tieltä auto oli ottanut ensin kallionkielekkeestä pompun ja lennähtänyt sitten hanttimiehen kylki edellä kahteen puuhun, josta se oli päätynyt katolleen osittain tielle ja osittain ojaan. Keula oli ojassa ja A-pilari asfaltin reunalla.
Yksikönjohtaja Kai Heikkilä tuli kohteeseen täydennysyksiköllä. Siinä vaiheessa nosto ei vielä ollut käynnissä.
”Olin kuunnellut Virvestä tilannepaikan johtajan kommunikointia ja paikalle tullessa jo tiesin, että takaosan nostaminen on ainoa vaihtoehto”, Heikkilä sanoo.
Katto oli painunut mutta kuskinpuolelta ensihoitaja mahtui ryömimään ylävartaloa myöten sisään ja alkoi hoitaa potilasta.
”Teimme takaosan noston, purimme takapenkin ja teimme vähän lisää tilaa työntämällä levittimillä takaistuimesta ja katosta, jotta rangansuuntainen siirto onnistui paremmin”, Heikkilä kertoo.
Samalla kun Noormarkun vpk työsti takaosan nostamista, alkoivat vanhan ajokin paikat nitistä ja antaa periksi mutta se pysyi kuitenkin koossa.
Heikkilä pitää uutta tekniikkaa hyvänä.
”Ilman sitä olisi aikaa kulunut kunnolla enemmän. Nyt potilas oli 53 minuutin päästä hälytyksestä rankalaudalla, vaikka ajomatkaakin oli yhdeksän kilometriä.”
Heikkilä kertoo, että Noormarkun vpk:ssa oli menetelmää ehditty harjoitella jo kolme kertaa mutta nyt se tehtiin ensimmäisen kerran keikalla.
”Meillä on hyvä porukka, Joensuun Jarno on kouluttanut uuden pelastustekniikan meille, hän kuuluu itsekin vpk:hon. Meillä on useita ensihoitajiakin mukana, tälläkin tehtävällä heitä oli kaksi.”

Teksti Marko Partanen