Lapsi menehtyi, tunteet eivät

By |2016-08-12T14:31:44+00:0012.08.2016|

Ensihoitaja, palomies ja poliisi saattavat tehtävällään kohdata lapsen kuoleman. Työasun sisällä elää ihminen, jolla on tunteet. Pystytkö jättämään kokemuksesi työajalle? Tämän kysymyksen esittävät TAMKin opiskelijat, tarttuessaan vaikeaan aiheeseen.

Tampereen ammattikorkeakoulun ensihoitajaopiskelijat ovat tarttuneet erityisen haastavaan aiheeseen – siihen, miten ammattilaisena tulee työtehtävissä suhtautua lapsen kuolemaan. Opiskelijat tuottavat seminaarin yhdessä Tampereen ammattikorkeakoulun täydennyskoulutuspalveluiden kanssa.

”Haluamme herättää koulutuksessa ajatuksia siitä, onko työtään tekevä viranomainen kivikasvoinen kone vai onko myös omien tunteiden näyttäminen sallittua tehtävällä”, toteaa Kalle Kärki, koulutuksen markkinoinnista vastaava ensihoitajaopiskelija. Hänen mukaansa asiaa käsitellään myös esimerkiksi menetyksen kokeneiden vanhempien tukemisen osalta. Yhtenä osana keskustellaan myös siitä, miten esimerkiksi työtovereita voi tukea pysäyttävän työtehtävän jälkeen. ”Tarkoituksena on tuoda monia eri viranomaisia samaan tilaan jakamaan näkökulmiaan kaikkia yhteisesti koskettavasta aiheesta”, Kärki jatkaa. Hänen mukaansa tapahtumaa on markkinoitu poliisille, pelastuslaitoksille, yksityisille sairaankuljetusyrityksille sekä myös sairaaloiden hoitohenkilökunnalle.

Kipinä koulutuksen järjestämiseen lähti ensihoidon opiskelija Heidi Wimanilta. Wiman kuuli vuonna 2015 Kuopiossa järjestetystä samantyyppisestä tapahtumasta, joka toi eri ammattikuntien edustajia saman pöydän ääreen pohtimaan kuoleman kohtaamista työelämässä. ”Jäin pohtimaan, voisinko järjestää samanlaista koulutusta myös Tampereella, osana omia opintojani”, Wiman pohtii.

Alkuvuonna 2016 Wiman kertoi mietteistään TAMKin ensihoidon lehtorille Tuija Raskulle, joka myös innostui koulutuksen järjestämisestä. Yhteistyö alkoi nopeasti muotoutua TAMKin myytävien palveluiden kanssa. Ensihoidon koulutusohjelman opiskelijoista koottiin reilun kymmenen hengen tiimi toteuttamaan käytännön järjestelytyötä, lisäksi työryhmään liittyi ylemmän ammattikorkeakoulun lehtori Varpu Lipponen.

”Opiskelijat ovat tarttuneet vaikeaan aiheeseen rohkeasti ja rakentaneet hienon koulutuspäivän”, toteaa lehtori Tuija Rasku. Hänen mukaansa taustatyötä on tehty varsin pitkäjänteisesti ja monipuolisesti. Esimerkiksi koulutukseen liittyvää blogia on ylläpidetty ahkerasti aiheeseen liittyvällä materiaalilla. ”Herkkyys tarkastella vaikeaa asiaa useasta näkökulmasta on haastavaa, mutta tässä on mielestäni onnistuttu hyvin”, hän jatkaa.

Mikä saa sitten ensihoidon opiskelijan kiinnostumaan nimenomaan kuoleman kohtaamisesta?

Wimanin mukaan kuolemaa ja sen käsittelyä sivutaan luennoilla, mutta asiaa olisi hyödyllistä käsitellä enemmän myös tunnetasolla muutoinkin kuin defusingin tai debriefingin yhteydessä. Ihmisluontoa ei tule häivyttää omasta käytöksestä virkatehtävässäkään. ”Vaikka ammatissa kohtaisi kuolemaa kuinka paljon tahansa, on tärkeää muistaa, että kuolemaa kohdatessamme olemme inhimillisiä ihmisiä. Meiltä voidaan odottaa henkeä pelastavia toimenpiteitä, mutta tunteettomuutta ei”, hän toteaa.

Koulutuspäivään ovat tulossa pitämään asiantuntijapuheenvuoroja ainakin poliisi Hannu Kallioniemi, ensihoitaja Henri Backman sekä ensihoitolääkäri Anna-Maija Antman. Lisäksi tapahtumassa kuullaan myös sairaalateologin, papin, hautaustoimiston ja lapsensa menettäneen vanhemman puheenvuorot. Päivän starttaa ensihoidon opiskelijoiden toteuttama aiheeseen johdatteleva simulaatio. Järjestäjät toivovat koulutuksen antavan osallistujilleen eväitä omien voimavarojen tarkasteluun ja ylläpitämiseen.

”Työhyvinvointi ja jaksaminen on keskeinen asia erityisesti niissä ammateissa, joissa ollaan tekemisissä ihmisten, hengen, terveyden ja kuoleman kanssa. Peltiä saa rahalla, mutta ihmishenkiä ei”, Wiman summaa.

Koulutus järjestetään 7.9. ja ilmoittautua voi 26.8. saakka. Lisätietoa koulutuksesta löytyy TAMK:in nettisivulta.

Teksti: Erik Lydén