Toinen koti

By |2016-07-28T22:21:05+00:0024.07.2016|
Kiitän Juusoa kuvakommentista. Laitoin jalkasi sitten tähän.

Kiitän Juusoa kuvakommentista. Laitoin jalkasi sitten tähän.

Toimittajakollega kysyi avoimella gallupilla: ”Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta asema?”. Kirjoitti siitä jutun.

Ilman omia ideoita kun olen, sanoin että minä kanssa. Sitten tapeltiin kumpi on parempi. Pistettiin lopulta molemmat etusivulle, ettei tule paha mieli. Olisi muuten jäänyt yksi Asema julkaisematta.

Minun gallupissani näkyi lomakausi. Osa matkusti junalla. Haikaili Aseman Wurstia. Oli myös bensaa, valta-asemaa, monopolia, asemasotaa ja orjuutta. Tälläisiä tyypillisiä suomalaisen kesäloman aineksia.

Mutta oli siellä myös työ. Ja toinen koti. Hetken niitä hermostuneena odottelinkin, koska muuten otsikoksi olisi tullut jokin edellisistä.

Tuhat sanaa monopolista, asemasodasta ja orjuudesta uuden uutissivuston avauskirjoituksessa saattaisi herättää vääränlaisia mielleyhtymiä. Vastaava Aseman Wurstista taas olisi ollut vain yksinkertaisesti paska teksti.

Mutta toinen koti se asema on.

Perhe on asemallakin. Osalle toinen, osalle ainoa. Molemmissa eletään iso osa elämää. Mutta kotona eletään yhtä pidempää tarinaa, asemalla taas monta lyhyttä.

Lyhyiden tarinoiden päätepiste on aina asema. Nykyajan dynaamisessa yhteiskunnassa aina sinne asti ei vain pääse.

Jokin oma tunteensa siinä kuitenkin on, kun vihdoin saa laittaa tallin oven säppiin takanaan. Tulkoon uusi, mutta päästiinpähän asemalle asti. Siitäkin huolimatta että se kyyti tuntuu samalta kuin puolison toteamus kotiin saapuessa: ”Hyvä että olet ajoissa, meidän pitääkin lähteä nyt automarkettiin viihtymään”.

Turha siinä on soittaa maailman pienintä Virveä. Saati vedota siihen, että kun asemalle mennessä ”puoliso” haluaa kauppaan yleensä vasta puolenpäivän jälkeen.

Kahden kodin erot pitää tietää, jos niin meinaa elää. Joskus se tuppaa jopa unohtumaan, niin sydämellä näitä hommia tehdään.

Kodissa tehdään kotitöitä, toisessa kodissa tehdään asemapalvelua. Jos nämä menisivät sekaisin, kaikki olisi menetetty. Sillä hän, jolle pakettiauton desinfektointi lattiasta kattoon tai huumeiden laskeminen ovat kotitöitä, on poliisin asiakas.

Kotona pitäisi myös käydä lähes päivittäin. Asemalle taas mennään kuin teininä sen deitin luokse, jota nähtiin vain perjantaisin. Tiedättehän, koska pitäähän kavereitakin välillä morjestaa.

Ja jo silloin toisilla oli raskaampi nosto-ovi, toisilla tarvitsi vain painaa nappia.

Mikään ei muutu. Tämän aseman nosto-ovi on aina avoinna. Kerro mitä haluat lukea ja me kuuntelemme.

Ps. Painakaa muuten likeä tälle tekstille. Se toimittaja joka saa Asemapakinaansa enemmän likejä, saa toiselta tuopin. Parasta on se, että toinen osapuoli ei edes tiedä koko vedonlyönnistä. Kun se huomaa tämän, olen jo reippaasti edellä.

Teksti: Erik Lydén